Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku


Miltä tuntuu olla viikko humalassa, enemmän tai vähemmän sekavana ja aamusta jo ensimmäisen kaljan korkkaavana? Pitäähän sitä ottaa nyt kun ollaan lomalla! ”Olin kuulemma viikon paikassa X mutta en muista siitä mitään!”, tuollaisia paitojakin myydään turistikrääsää myyvissä kojuissa vähän siellä sun täällä, eikä tuo alunperin vitsiksi tarkoitettu sanoma ole kaikkien kohdalla pelkkä t-paita.


Olen joskus lomalla sivusilmällä kiinnittänyt huomiota ihmisiin ketkä tuntuvat olevan koko ajan humalassa. Tiedän henkilökohtaisestikin ihmisiä ketkä ovat loman jälkeen palanneet töihin silmät ja naama turvoksissa, huonovointisina ja lähes loppuun palaneina. On tullut ryypättyä viikko, kaksi, kuukausikin. Joillain koko kesäloma menee kupitellessa eikä selviä päiviä kerry juurikaan. Siinä sitten työterveydessä ihmetellään kun maksa-arvot huitelee taivaissa. Tuppaa vähän puhalluttamaan.


Mä en ole koskaan perustanut erityisemmin sellaisesta vauhdikkaasta ja usein toistuvasta juhlimisesta ja viinalla läträämisestä. Olen nuorempana käynyt paljon viikonloppuisin yössä mutta usein olin kuskina. Pari kertaa olen elämäni aikana viettänyt täysin tipattomia absolutistikausiakin, ensimmäisellä kerralla puolihuolimattomasti kaksi vuotta, toisella viisi. Suhteeni alkoholiin on neutraali positiivisella vivahteella.

Pidän punaviinistä hyvän pihvin ja juustojen kanssa, valkoviinistä iltaa istuessa, freeseistä ja kylmistä juomista kesäkuumalla, kuohuviinistä ja shampanjasta. Joskus join kirkkaita ja shotteja, lipittelin siideriäkin aikanaan. Enää ne ei ole oikein mun juttuja, mutta toisaalta ei ole oikein mikään alkoholipitoinen juoma. Voin hyvin olla juomatta alkoholia pitkiäkin aikoja, ja halutessani juoda viiniä vaikka useampana viikonloppuna. En tee siitä numeroa eikä siitä ole syytä tehdäkään, sillä tämä asia on ainakin varmasti elämässäni terveellä pohjalla.


Olen miettinyt monesti millaista olisi olla ihminen kuka ”nollaa” joka viikonloppu? Juo perjantaisin ja lauantaisin, eli viettää vapaansa joka kerta humaltuen. Kuka tapaa kavereitaan vain baarissa ja viihteellä ollessaan, ja kaikki sosiaaliset tapahtumat rakentuvat jollain tapaa alkoholin ympärille. Mulle se olisi ahdistavaa enkä saisi viikonloppuna ladattua akkuja. Mä olisin puolikuolleena alkuviikosta töissä jos olisin bilettänyt pari päivää viikonloppuna, ja oikeastaan se yksikin riittää. Alkoholilla on rentouttava vaikutus enkä sitä voi kieltää, mutta väitän ettei ”raskas työ, raskaat huvit” -asenne ole oikeasti kovinkaan hedelmällinen asetelma.


Nyt kun oltiin ystäväni Minna.U:n kanssa Kanariansaarilla talvilomalla ja otettiin all inclusive, kuului siihen mieletön drinkkilista täynnä kaikenlaisia houkuttelevia juomia. Niin, tai siis, ei ne oikein houkutelleet sittenkään. Me emme käyneet baareissa tai yökerhoissa, muutamana iltana istuttiin tunti tai enemmän hotellin aulabaarissa ja kuunneltiin musiikkiesitystä ja juteltiin. Samalla maisteltiin pari drinkkiä ja niin tuntui suurin osa muistakin tekevän, ainoastaan sillä erotuksella että me reilu kolmekymppiset oltiin ekat jotka poistuivat, ja nämä kuusi-seitsemänkymppiset pariskunnat jäivät vielä pistämään jalalla koreasti. Tästäkään huolimatta aamuisin ei altaalla näkynyt krapulaisia ja kärsiviä ihmisiä, joten itse alkoholin käyttö lieni olevan täysin sivuroolissa heidänkin illanviettoa.


Millainen suhde sulla on alkoholiin? Tuleeko juotua ja juhlittua? Oletko koskaan ollut millään ”bilelomalla” jossa bailataan seitsemän päivää putkeen viinanhuuruisissa meiningeissä? Olisi mielenkiintoista kuulla! :)

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

9 vastausta artikkeliin “Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku”

  1. Ehkä altaalla ei ollut aamuisin krapulaisia sen takia, että ne nukku pitkälle iltapäivään?

  2. En juo ollenkaan ja olen kyllä tyytyväinen. :D Muistan kaiken mitä teen ja osaan kyllä pitää hauskaa ilman alkoholiakin! :) Kannustaisin kaikkia kokeilemaan. Toivottavasti mahdollisimman moni lopettaisi nimenomaan kännämisen umpikänniin asti! Jos on pakko juoda niin sitten vähän vähemmän. En usko, että haittaa ois siitä jos jois vähän vähemmän. :)

  3. Oma alkon käyttö loppui luonnollisesti raskauteen. Sitä ennen olin villeinä teinivuosina ja mieheni kanssa seurustelun alkuaikoina käyttänyt alkoholia suurin piirtein kerran viikossa, mutta koskaan en ole ”pystynyt” juomaan viittä annosta enempää illassa. Sen jälkeen mulle tulee totaalistoppi, ei vain haluta, koen olevani tarpeeksi humalassa ja jatkan vesilinjalla. Aamulla saattaa olla pieni pöhnä, mutta harvemmin on väsymystä kummempaa krapulaa ollut.

    Nykyään juon ehkä parin kuukauden välein pari lasia viiniä. Alkoholi ei enää maistu hyvältä, inhoan krapulaa kun jonkun pitää hoitaa lapsikin, enkä oikeastaan pidä humalaisista tai krapulaisista ihmisistä. Viinin mausta rehellisesti pidän, siis valkoviinin, ja siksi sitä silloin tällöin juon, maun takia. Jos terassille pääsisin istumaan ensi kesänä, haluaisin ennemmin nauttia seurasta ja tunnelmasta ja vapaudesta, enkä pämpätä päätä täyteen ja potea järkyttävää darraa seuraavana päivänä.

  4. Mun tapauksessa on ollut kiva huomata miten ikä on muuttanut suhtautumista alkoholiin. Oon saanut pienestä pitäen maistaa kotona erilaisia alkoholeja joten ei koskaan teininä tullut sitä vaihetta että pitäis päästä pämppää salaa, tai ei salaa. Mulla on mennyt kausittain milloin on maistunu ja milloin ei. Riippuen elämän tilanteesta ja ihmisistä siinä. Jälkeen päin voin sanoa että olin nuorena (täysikäinen kuitenkin) välillä niin heikko ja väärässä seurassa, että annoin muiden ihmisten vaikuttaa itseeni ja juomiseeni/juomattomuuteeni liikaa. Kaverit yllytti ja exä kielsi juomasta. 26 v mulle tuli (monen vuoden raflatyön jälkeen) mitta täyteen ja pistin stopin sille villille kaudelle. Se poiki melkein heti uuden suhteen, ihanan suhteen. Välillä käydään ulkona mutta silloinkin ollaan miehen kanssa usein kahdestaan ja käydään syömässä. Välillä otetaan pari olutta kotona mutta muistinmenetys kännejä ei välitä kummankaan vetää. Meillä on pieni 3 kk poitsu ja raskaus aika oli aika mahtava alkoholista vierotusaika. Nyt ei enää edes maistu. Raflatyöntekijänä alkoholi kuuluu työhöni vahvasti, sitä tarvii maistaa ja siitä pitää tietää, mutta sitä ei onneksi tarvitse kuluttaa enempää. Kyllä mullekin lasillinen välillä maistuu, mutta eniten ihastuttaa huomata kasvaneensa niin ettei mitään tilanne tai ihminen voi enää vaikuttaa mun alkoholin käyttöön. Sen päätöksen teen vain minä itse, otan tai en. Kasvoin siis aikuiseksi 29 vuotiaana😂

  5. Täällä ilmottautui yks jolla on ollut just tollasia reissuja, että pämpätään kaikki päivät… en oo kauheen ylpeä siitä, eikä sellanen enää oo mikään tavoiteltava tilanne ja tykkään tehä ihan kaikkea myös selvin päin. Mut mä luulen kyllä olevani lievästi alkoholisti, koska edelleen, jos lähden ulos niin helposti tulee kumottua parikin viinipulloa, vaikka oon ajatellu että tänään vaan pari. Se vaan vie mukanaan.

    Ihmiset on niin erilaisia. Toisille alkoholi tuntuu alusta asti ei-houkuttelevalta/vastenmieliseltä, kun taas sitten esimerkiksi mulle tulee alkoholista aina helkkarin hyvä olo… sairasta mutta totta. Tähän liittyy ehkä se, että koen usein aika paljon ahdistavia ja masentava tunteita, mutta jos olen ulkona, niin sillon on aina ihan sairaan kivaa.

    Harvemmin kommentoin mihinkään blogeihin, mutta tuntu hyvältä sanoa tää ääneen. Niin ja vielä sen verran voisin sanoa, että oon aina kadehtinu niitä, joille 1-2 lasia riittää ja on just sopiva. Mulle yleensä se on sellanen lähtölaukaus, jonka jälkeen tekee vaan mieli lisää ja lisää :(

  6. Kyllä se on monelle ihan arkipäivää, että viikonloppuna ladataan akut baarissa. Kaipa se on ihan näkökulmakysymys sitten, kaikillahan on muutenkin erilaisia suhtautumisia asioihin. Ja aina täällä on viinaan päin menty, joten ei varmaan kovin äkkiä muutu. Nykyäänhän nuoret juovat vähemmän, mutta se vähemmän katoaa kuulemma kun tullaan vanhemmiksi (sitä en muista, mikä se ”vanhempi” sitten on). Ja sitten taas eläkeläiset juo paljon, enemmän kuin ennen.

    Mä en ole ikinä lähtenyt lomalle juomaan, jos on pidempi loma niin toki voi käydä jossain mutta kaikki paikat ovat oikeastaan olleet ei-bilepaikkoja ja kaupunkilomat ovat olleet taas n. 4-8 päivän mittaisia eli ei raaski tuhlata aikaa krapulaan, edes sitä yhtä päivää.

    Muuten kyllä menee vaihtelevasti, mutta pääsääntöisesti nykyään vähemmän eli voin käydä työn päätteeksi naukkaamassa laaturommin (joskus esim. 2 cl, ei tarvitse ottaa täyttä lasia) ja mennä kotiin. Olen aina oman osani viihtynyt yöelämässä, mutta juuri näinä aikoina vähemmän koska on ollut niin paljon muuta puuhaa joille viikonloppu on otollista aikaa. Ja joo, vaikkei huono olo tulekaan niin seuraavana päivänä tulee nukuttua, mutta teen sen kyllä joskus ihan selvinkin päin. Olen aikamoinen unikeko normijantteriin verrattuna ja viikonloppuna voin nukkua usein hieman ruhtinaallisemmin. Toki biletykset pitää katsoa niin ettei tosiaan ole seuraavana päivänä mitään. Moni tuntee syyllisyyttä siitä lokoilupäivistä, mutta toisaalta miksi? Miksi ei saa joskus olla tekemättä mitään. Nojoo, ehkä se krapula on tässä avainsana, tavallaan ymmärrän, mutta aion vastaisuudessakin pitää en-tee-yhtään-mitään -päiviä oli ne sitten selvin päin tai ”krapulassa” (mulle tulee vain väsy).

    Sinänsähän juomisessa tai krapulan potemisessa ei ole mitään hienoa ja on turha asia terveyden kannalta. Tällaisia on muitakin. Itse elän muutoin niin terveellisesti, että en aio tuntea syyllisyyttä alkoholinkäytöstäni…lomalla voi olla kosteita päiviä, mutta on myös kokonaisia kesälomia että en juo mitään. Tosiaan jos se haittaa työtä, niin sitten pitää sellaisen ihmisen miettiä.

    Mulla on kyllä kavereita jotka edelleenkin keski-ikäisinä jatkavat jokaviikonloppuista juomistaan. Ei varmasti yleisellä tasolla voi sanoa, että oma valinta, koska saattaahan se vaikuttaa joskus jotenkin. Vielä ovat olleet terveitä, mikä ehkä sinänsä ihme vuosikymmenten tavan jälkeen. Eikä mulla ainakaan huomattamista, ihan tavallisia ihmisiä ovat ja meillä on kaveripiirissä aina ollut se sääntö, että sillä tavalla vastuullisesti otetaan että öykkäreitä ei huolita mukaan ja alkoholia pitää ns. osata käyttää (no, jokaviikonloppuisesta voi olla monikin eri mieltä). Itse en jaksaisi joka viikonloppu, eihän siinä tosiaan saisi mitään muuta tehtyä. Eipä sillä, kauan ollaan tässä porukassa tunnettu ja hyvän fiiliksen porukassa yöelämästä on erittäin lämpimiä muistoja. Mitä olen muita seurannut ja tarinoita kuunnellut niin sekin voi mennä eri tavalla eli joillain on tapana haastaa riitaa jne. jolloin en ainakaan itse ymmärrä miksi sitä edes satunnaista alkoholinkäyttöä ei voisi lopettaa (tai ymmärrän; se on addiktio).

    Eräs kiinnostava mieskin oli tuossa jo aika kauan sitten, mutta kaatui ehdottomasti siihen, että sillä iällä piti vielä päästä joka viikonloppu juhlimaan kun se on niin kivaa. Parikymppisellä usein iän karttuminen pääsääntöisesti korjaa asian, mutta jos homma jatkuu jokaviikonloppuisena lähes nelikymppiseksi niin en usko se muuttuu. Kaverinsa kehui olleensa 200-300 naisen kanssa ja vain yhden kanssa selvin päin. Huh. Kuulostaa hurjalta, mutta nämähän ovat valintoja, hänkin varmaan ihan tyytyväinen elämäänsä tai ainakin siltä vaikutti. Ja mikäs siinä, eihän se omaan elämääni vaikuta :)

  7. En tajua miksi alkoholin käyttöä tarvitsis selitellä / häpeillä? Mä en enää näin kolmenkympin jälkeen pysty tai halua vetää montaa päivää.Yksi päivä riittää :) Jurrissa on kivaa. Silloin olen sosiaalinen, hauska ja rento, mikä on kaukana kiukkuisesta, väsyneestä, ihmisvihaaja-itsestäni joka olen selvinpäin. En koe morkkiksia seuraavina päivinä enkä juo töitä edeltävänä päivänä koskaan. Cheers!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta