Fat acceptance ja body shaming

*Pipo saatu Junkyardilta. Postaus sisältää affiliatelinkin.

Eilen oli ihan tajuton ilma! Tai no, ainakin Helsingissä kevät tuntui tosiaan keväältä ihan ensimmäistä kertaa. Koiran kanssa päivällä käytiin ulkoilemassa itäisessä Helsingissä ja kun siellä ei tuullut oli tosi lämmin, sai heittää kevyttoppatakin hetkeksi käsivarrelle kun kiipeiltiin tuttavan kanssa jossain kallioilla chihutreffeillä. Oli tosi ihana sää, mutta kyllä tää huhtikuu on vielä aika raakaa: iltaisin ja silloin kun aurinko ei paista voi olla tosi kylmä, ja viimeistään sitten kun tuulee tietää ettei tää nyt vielä todellakaan oo nähnyt mitään lämmintä.

Tuli tuossa viikonloppuna meiliin myös roskapostia siitä kuinka taas pitäis laihtua äkkiä, kiireesti ja ihan hirveesti. Ja tietty myös tosi helposti. Sitten kehtaa mennä kesällä rannalle ja on kauniimpi ja seksikkäämpi. Nyt mua ärsytti. Ennen mä oon aina mennyt noihin vipuihin mutta parina viimeisenä vuonna en. Alkaa olla jo tätä ikää sen verran että kaikenlaiset hömpötykset unohtuu ja loputtomien laihdutuskierteiden ja dieettien sijaan tajuntaan on saatu taottua se ettei niitä ihmedieettejä olekaan, eikä myöskään oikotietä onneen.


Musta on jotenkin älyttömän surullista kuinka kevät taas saa kaikki ulkonäköpaineet kasvamaan ihan jo sillä että kaiken maailman pikadieettejä tuputetaan. Vielä ois aika päästä kesäkuntoon! Siis mikä hemmetin kesäkunto ja bikinikunto? Miten ois ihan vaan kunto. Ja sitäpaitsi, se kesä tulee olit kunnossa tai et, ja bikinejäkin valmistetaan ainakin kokoon 60 asti joten ihan turha ottaa ylimääräisiä paineita. Sen kun vetää bikinit päälleen ja nauttii siitä kesästä, koosta riippumatta.

Mä oon sitä mieltä että on tosi hyvä kun on kaikenmaailman XXL-malleja ja puhutaan fat acceptancesta ja bodyshamingistä. Siinä tarkoitus ei todellakaan ole se että hehkutetaan kuinka kenenkään kannattaisi lopettaa liikunta ja alkaa elämään epäterveellisesti ja ahmimaan ja syömään tolkuttomia määriä roskaruokaa, vaan siitä että kaikenlaiset vartalot ja ihmiset on ok. On ookoo olla lihava, on ookoo olla normaali, on ookoo olla hoikka.

Mun mielestä yhtälailla ylipainoisilla ihmisillä on oikeus nauttia alusvaatteista, bikineistä, auringon ottamisesta rannalla, minihameista ja mitä nyt kukin haluaa. Pitäähään jotkut (monet) laihat ja lihaksettomat miehet hihattomia paitojakin, ei niihin vaatteisiin ja pukeutumiseen ole mitään lakivaatimusta että sun pitää olla tälläinen että saat laittaa tän päälles. Mun mielestä kaikkien tulee kelvata just sellaisina kuin ne on, eikä kenenkään pitäisi joutua häpeämään erilaisuuttaan, oli se sitten mihin suuntaan tahansa nykyisestä kauneusihanteesta.


Ymmärrän toki sen että yhdellä jos toisella (etenkin minulla) voi olla syytä kevennellä ruokavaliota ja lisätä liikuntaa, mutta mä otan sen ennemmin elämäntapamuutoksena ja ihan uutena asenteena, sellaisena kokonaisvaltaisena juttuna minkä mukaan oonkin nyt tosi kivasti päässyt. Ei siis mitään hetken kestäviä kuureja vaan ihan järkevää toimintaa ja parempia valintoja. Kyllä se sieltä tulee se parempi kunto ihan perinteisin eväin ilman että täytyy pistää kroppa sekaisin kitudieeteillä ja treenaamalla itsensä henkihieveriin.

Mutta se että haluaa muuttua ja parantaa elintapojaan pitää lähteä jokaisesta itsestään, eikä niin että ympäristö tuomitsee sut, etenkin kun se perustuu 90% ulkonäön ruotimiseen ja kauhisteluun siitä kuinka tuokin kehtaa esiintyä noin paljastavissa vaatteissa ja miten on rumaa kun on lihava nainen lehden kannessa ja alusvaatekuvissa. Mä en ole ikinä koskaan milloinkaan tajunneet ihmisiä keitä häiritsee muiden ulkonäkö ja ketkä tuomitsee ihmisiä ulkonäön perusteella. Mistä ihmeestä se hillitön läskiviha edes kumpuaa? Jostain omasta pelosta lihoa?

En kertakaikkiaan usko että se voi olla niin luotaantyöntävän kauheaa nähdä ylipainoisia ihmisiä että heitä pitää kovin sanankääntein arvostella ja jopa huudella kadulla. Itselle kun ei tulisi mieleenkään ruotia esim. omasta mielestäni liian laihojen, lyhyiden, lihaksettomien tms (laita tähän mikä tahansa joka voidaan lukea jonkun mielestä puutteeksi) ulkonäköä. Eikö olisi aika outoa vihata vaikka hoikkia miehiä? Tiuskia että miten tuollaisiakin pulkannaruja saa olla lehdissä ja miksei ne treenaa itseään lihaksikkaiksi? Varmaan siksi kun kaikki ei halua ja kaikkia ei kiinnosta, ja hei, ei muakaan kiinnosta. Olkoot jokainen just sellainen kuin haluaa. Sellaisenaan hyvä.


Mutta niin, takaisin siihen kesäkunnon metsästämiseen ja niiden laihdutuskuurien mainostamiseen. Okei. Lähdet niihin mukaan, mut hei, mitä sitten jos se kesäkunto ei tulekaan? No sitten se ei tule. Älä jää sitä itkemään ja anna kesän mennä ohi. Opettele hyväksymään itsesi myös sellaisena kuin olet. Se että moni (tässä taas itsekin mukaanlukien) toivoisi olevansa hoikempi ja saavansa tiputettua sen 10, 20 tai 50 kiloa ylipainoa, niin se ei kuitenkaan ole se ainoa hetki milloin voi olla tyytyväinen ja hyväksyä itsensä. Ei se elämä mene niin että sitten kun ollaan tietynlaisia niin sitten saa nauttia ja vain siinä ja siinä kunnossa voi tehdä tiettyjä asioita. Kannattaa rakastaa itseään myös hieman kauempana sieltä ihannekunnostaan, elämä on aika tosi nopea ja sitä on turha myöhemmin murehtia kun antoi oman pään rajoittaa.


Nojoo. Tää oli taas tällaista paasausta, mutta ehkä joku tajusi mikä mulla tässäkin blogitekstissä oli pointtina. Mä ajattelin olla iloinen, nauttia elämästä ja yrittää iloita jokaisesta päivästä, olin mä sitten ylipainoinen tai en. Enkä todellakaan pilaa mun kesää sillä etten tule olemaan jossain yleisesti hyväksytyssä kesäkunnossa. Mä oon hyvä MYÖS näin.


Jos kiinnostaa shoppailla tuolla Junkyardilla niin kannattaa käydä tsekkaamassa heidän nettikauppansa. Itselläni on muutamia kivoja juttuja heidän valikoimistaan, mm. kuvassa esiintyvä pipo. Varsin päheetä asustetta, vaatetta, laukkua ja kenkää on heillä myynnissä, ja myös kivoja tarjouksia.

Junkyardin sivuille pääset *TÄSTÄ :)


Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

3 vastausta artikkeliin “Fat acceptance ja body shaming”

  1. Lihavuus=ihminen syö terveydensä kannalta liikaa. Onko se erilainen ihminen? Ei. Se on lihava. Sokea esimerkiksi on erilainen. Sitä ei voi halutessaan poistaa..

    • No kyllä mä ainakin pidän kaikkia eroavaisuuksia erilaisuutena riippumatta siitä onko ne muutettavissa vai ei. Ne on joka tapauksessa eroavaisuuksia eli erilaisuutta.

  2. Jännää kuitenkin kun yli 50% on liikalihavia niin enemmistöhän se. Ja voi olla ylimääräistä (en tarkoita erittäin runsasta ylipainoa, lihavuuteen kai lasketaan yli 25 bmi) ja silti olla terveempi ja paremmassa kunnossa kuin laiha. Hoikkuus ei ole sama kuin terveys eli tässä näkyy tämä ULKONÄÖN ihannointi, terveydestä viis vaikka kuoleman porteilla niin hoikkuus on hienoa. Hoikallakin voi olla 2. tyypin diabetes (toki harvinaisempaa) koska se tulee ruokavaliosta osin (osa varmaan perimä/riski) ja jotkut vaan voi syödä vaikka mitä ja pysyä hoikkana. Ja ne kalorit, joo voi vetää heset ja suklaalevyn jos kalorit pysyy kulutuksen alle. Terveyttä se ei tuo. Sitten monelle hoikalle tutulle on sanottu, että kun lihasmassaa on olemattoman vähän niin se alkaa varttuneemmalla iällä olla melkoinen terveysriski myös. Ei sellaisistakaan puhuttu mun nuoruudessa eli vaikka liikunnan hyödyt on aina tiedetty niin hoikkuus itsessään oli jotain mitä liitettiin terveyteen. Eli se sana laiha läski on ihan totisinta totta. Kehoa ei ole tarkoitettu ylenmääräiseen rasvaisuuteen joten ei se silloin toimi optimaalisesti pitkällä aikavälillä. Paitsi monella nuorena, ne vaivat alkaakin tulla kun ikää kertyy ja toki jos omaa tuttavapiiriä katsoo niin näkyy jo nuorella iälläkin ne haitat vaikka olis laiha.

    Surullista vaan, kaipa iso osa sitten valkkaa puolisonsa ulkomuodon perusteella niin ei tarvitse ihmetellä jos se ei kanna kovin pitkälle ja eroprosentit on mitä on…lisäksi ne paineet pistää monet tekemään mitä ihmeellisimpiä juttuja enkä usko kukaan on niille täysin immuuni, minäkään millään tavalla. Ehkä voi sanoa että jopa päinvastoin vaikkei sitä kukaan varmaan tutuistakaan uskoisi. Ne asiat on kuitenkin helppo piilottaa ja joskus ajattelen ettei parisuhteeseenkaan kannata alkaa näinä päivinä kun vaaditaan täydellistä kroppaa – oma nuoruuskin alkaa olla jo mennyttä ja ”pitäisi” näyttää ikuisesti nuorelta. Njoo, tiedän kyllä että on järkeviäkin ihmisiä mutta ei näille ajatuksilleen mitään voi ja ne vaikuttaa siellä taustalla.

    Ulkonäkö näyttää tulevan koko ajan yhä tärkeämmäksi, mutta sinällään asia on vanha, kyllä kaikenmaailman nykyään vähän vaarallisenkin kuuloiset dieetit oli silloin omassa teini-iässä ja nuoruudessa yksi sun toinen käynyt läpi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta