Säännöllinen ruokarytmi on avain mun hyvään oloon

*) Sis. mainoslinkin

Parin viikon talviloma ja iso annos aidosta auringonpaisteesta saatua D-vitamiinia teki mulle hyvää. Jännä juttu että sitä pitää lentää Afrikan mantereen luo keskelle Atlanttia pienille saarille tajuamaan asioita mitkä itselleen on arkipäivää, niitä ei vaan ajattele kun katselee usein liian läheltä asioita, on siis hyvä ottaa etäisyyttä.

Mulle parasta ehdottomasti oli se lämpö ja aurinko. Mahdollisuus uida ja lillua päivät pitkät altaalla ja maata auringossa nauttimassa jokaisesta säteestä, sillä sellaiseen ei Suomessa ole ollut mahdollisuus moniin kuukausiin eikä ihan lähiaikoinakaan ole varmasti luvassa, vaikka kevät kovasti tekeekin tuloaan.

Hawaiian Tropic* -tuotteet saatu Ellokselta

Hymyä piisasi pitkin viikkoa eikä sipsi-, ja suklaalakon jälkeen tullut ahmintafiiliksiä joka piristi mielialaa entisestään. Joka päivä oli lämmin, sai uida ja vesijumpata, lekotella altaalla ja pukeutua kevyesti. Sai viettää aikaa ulkona palelematta eikä ollut kiire mihinkään, ja ruoka oli valmiiksi tehtyä ja katettua useasti päivässä, se jos mikä oli hunajaa epäsäännölliselle ruokarytmilleni.

Kaikenlaista herkkua tuli maisteltua ja syötyä all inclusiven ansiosta, mutta jälkiruoat ja herkuttelu jäivät minimiin, ihan itsestään ja sen kummemmin miettimättä. Suorastaan ihmetytti kun ei tehnytkään mieli vetää himoähkyjä suklaasta ja sipseistä vaikka niitäkin ostettiin. Se oli kourallinen tai pari tuota makua ja seuraavana päivänä toista. Loput pusseista roskiin ja haukku suklaata. Riitti se että sai makustella, ilman tunnontuskia maistella onko se hyvää vai ei ja sittenkin vaikka oli hyvää niin ei tarvinut ahtaa herkkuja kitusiinsa pussitolkulla, vaan se pienikin määrä riitti.


Notkuvat jälkiruokapöydätkään eivät erityisemmin hurmanneet. Maistelin toki välillä mutta vähille jäi. Keskityin enemmänkin syömään oikeaa ruokaa ja tyydyttämään nälkäni sillä, ja se ehdottomasti kantoi hedelmää, sillä kotiin palattuani asuinkumppanini Minnan ensimmäiset kommentit olivat: ”Wuhuu vitsi mikä nigga ja voi kun sä näytät pieneltä!”. Pitkästä aikaa tuli siis saatua väriä pintaan mutta myöskin 40 päivän sipsi-, ja suklaalakko on tehnyt tehtävänsä, ja suolan ja rasvan vähentäminen varmasti pienentää turvonnutta olomuotoa ihan itsestään.

Aivan selvästi tässä on tullut ilmi että mun kohdalla kaikista tärkeintä on pitää nälkä poissa ja syödä tarpeeksi usein ja runsaasti ihan normaalia ruokaa. Mitä enemmän yritän ruoka-aineksia rajoittaa ja puputtaa pelkkiä kevyitä salaatteja tai pitkitän ruokavälejä, sitä suurempana uhkana herkuttelu ja ahminta kaikella suolaisella ja rasvaisella on. Vaikkakin ruoka-aikana sitten söisin hieman normaalia runsaammin niin se ainakin pitää aineenvaihdunnan käynnissä kun kroppa saa tasaisesti ravintoa ja kaikenlaiset hullut mättökohtaukset ja hallitsemattomat herkuttelut jäävät välistä.


Kaikista ihaninta loman jälkeen oli kuitenkin se että sain oman rakkaan ja maailman tärkeimmän olennon takaisin 10 päivän hoidosta. Supermukava ja ystävällinen eksäni piti koko reissuni ajan huolta Ingridistä ja panosti koiranpentuun enemmän kuin 110%, ja siellä oli olohuoneessa kaiken maailman temppuradat, luolat ja kiipeilypaikat tehtynä sohvatyynyistä, ihan parhautta! Oli mukava olla lomalla kun tiesi koiran olevan ihan parhaassa hoidossa ja samalla aivan ihanaa tulla takaisin kotiin ja saada tuo suloinen karvakuono viereeni tuhisemaan.

Arki alkaa taas, nyt on uutta energiaa!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

3 vastausta artikkeliin “Säännöllinen ruokarytmi on avain mun hyvään oloon”

  1. Olen tehnyt samanlaisen havainnon, itselläni on siis myös BED. Oman haasteensa tuo se, että on ollut puoli elämäänsä dieetillä, joten tuntuu välillä todella vaikealta syödä hiilareita, edes täysjyväpastaa, tai muuta ns. ”normaalia” kotiruokaa. Jotenkin mielessä pyörii vain, että lihava ei tarvitse mitään pastaa, leipää tai perunaa. Hitaasti kuitenkin yritän opetella ettei ole ”kiellettyjä” ja ”sallittuja” ruokia, vaan kaikkea voi syödä kohtuudella.

  2. Kirjoitat usein kovin nätisti exästäs, noin kova koira fanikin vielä!

    • Ei mulla ole juurikaan pahaa sanottavaa viimeisimmästä (eikä muistakaan eksistä), ja jos olisi niin ehken niitä kohteliaisuussyistä blogissa liiaksi ruotisi. Mutta joo, eksäni on hyvä tyyppi! En mä sen kanssa muuten olisi ollutkaan ;) :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta