Sota sipsiriippuvuutta vastaan

Ihan tajutonta, jo kymmenen päivää ilman sipsejä! Hirveä himo ja hamstraus on saatu katkaistua ainakin toviksi, ja 1/4 mun 40 päivän sipsi-, ja suklaalakosta on selätetty! Käsittämätöntä miten nuo rasvaiset ja suolaiset elämäni sulostuttajat eivät ole edes himottaneet minua kaupassa, vaan olen pystynyt marssimaan päättäväisesti sipsihyllyjen ohi kerta toisensa jälkeen!

Moni varmaan naurahtaa mielessään että onko tämä muka jokin saavutus, mutta on se, riippuvaiselle se on paljon. Se on samanlaista kuin jollekin ajatus päivästä ilman kahvia tai tupakkaa, kun sitä on tottunut tietyin väliajoin saamaan niin ilman ei meinaa osata ollakaan, ja ajatukset saattaa pyöriä vain sen asian ympärillä, pakko saada, himottaa!

Mä olen kuitenkin tavattoman ylpeä tästä käymästäni sodasta sipsi-, ja suklaariippuvuutta vastaan, sillä alussa ensimmäisinä päivinä piti ihan toden teolla taistella siellä hyllyjen edessä ja käydä kunnon taistoa mielessä sitä ajatusta vastaan että jos mä nyt kuitenkin ottaisin tuosta, ja ihan vähän napostelisin. Alitajunnasta kuitenkin raivasi itsensä päällimmäiseksi se ajatus että EI, mä lupasin! Mä lupasin itselleni ja lukijoilleni, ja mua hävettäisi kertoa 40 päivän jälkeen kuinka monta kertaa repsahdin, tai etten pysynyt tässä suunnitelmassani ollenkaan.

Aina en voi ajatella että ”no huomenna sitten jatkan”, tai ”ens kerralla sitten, nyt pidän taukoa”, ”ensi viikolla aloitan”, kun muuten se elämä on jatkuvaa SITKU-elämää eikä koskaan pääse tavoitteisiinsa.

Sipsitaistelu jatkukoon, myöhemmin juttua siitä syntisestä suklaasta ;)

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

8 vastausta artikkeliin “Sota sipsiriippuvuutta vastaan”

    • Eikö sinun paikkasi olisi syömishäiriöisten sivuilla eikä täällä fitfashionissa? Yhtään treenaus postausta en ole sinulta reilun vuodenaikana nähnyt. Syö vähän tämän nettisivuston mainetta jatkuva hups taas repsahdin postaukset. Jos kyseessä olisi anoreksia niin ylläpitohan olisi jo puuttunut asiaan, joten mikä tekee ahmimisesta hyväksyttävämpää terveystietoisten blogissa?

    • Hei Oona ja kiitos kommentistasi. Helpottausiko sinua mikäli kirjottaisin postauksia myös treeneistä, lenkkien pituuksista, sarjapainoista tms? Varmasti toisinaan tulen tälläistä tekemään, mutta koska itse en ole kiinnostunut lukemaan pelkkiä treenipostauksia en niitä ole erityisen innostunut tuottamaankaan. Sen sijaan kirjoitan mielelläni esim. motivaatiosta ja pyrkimyksestä parantaa elintapojaan sillä ne ovat monille lukijoille haastavia aiheita myös omassa elämässään.

      Fitfashion ei ole mikään pelkkä treeniblogien sivusto, vaan täällä bloggaa monenlaisilla taustoilla olevia ihmisiä keitä yhdistää kiinnostus terveellisiin elämäntapoihin. Iso osa blogeista on nykyisin ns. Lifestyleblogeja kuten omanikin on, ja loogisesti myös syömishäiriötaustasta tai sen hoidosta/parantumisesta kirjoittavat bloggaajat keillä on siitä kokemusta.

      FitFashionilla on useita blogeja joiden sisältöön liittyy anoreksia tai bulimia, minulla puolestaan ahmimishäiriö. Lukijamäärät sekä saatu palaute puhuvat puolestaan: erilaiset syömishäiriöt ovat valitettavan yleinen asia ja lukijat ovat kiinnostuneita niistä, etenkin saadessaan vertaistukea.

      Olen mukana myös hiljattain julkaistussa ”Herkuttelun himo” kirjassa joka paneutuu anoreksian ja bulimian sijaan epätyypillisempään syömishäiriöön eli ahmimishäiriöön, ja sen ideana on tuoda asiaa häpeilemättä julkisuuteen ihan kuten täällä blogissakin. Viesti on pyrkimys elämäntapojen muutokseen, häpeästä luopumiseen ja oman terveyden vaalimiseen.

      Ikävä kuulla että sinun mielestäsi vain treeniblogit kuuluvat tänne, eikä elämäntapamuutos/laihdutus/lifestyleblogeille ole sijaa, ja elämän vastoinkäymisistä tai syömishäiriön hoidosta kirjoittaminen syö koko blogiportaalin uskottavuutta, mikäli mukana ei ole myös treenikirjoituksia (vai onko koko syömishäiriö aiheena kielletty?)

      A-lehdillä ja FF-portaalilla olemme yhdessä pyrkineet mahdollisimman monipuoliseen tarjontaan ja blogikirjoon josta minä olen vain yksi oman lukijakuntani kanssa. Toivottavasti löydät itsellesi mieleistä luettavaa etkä anna yksittäisen blogisisällön häiritä lukunautintoasi.

      Mukavaa kevään odotusta! :)

  1. Hyvähyvä! On petollista luisua herkuttelukierteeseen. Itselläkin on ollut niinsanotusti ”putki päällä” herkuttelussa, vaikka määrät eivät ole olleet isoja tai aiheuttaneet mittavia paino-ongelmia, niin eihän sellainen silti hyvää tee pidemmällä aikavälillä. Hienoa että sä olet saanut putken katki, mäkin koitan järkevöittää tätä hommaa pikkuhiljaa :)

  2. Niimpä, kuulin sattumalta muutaman ihmisen keskustelun ja ihmettelyä siitä, että miten jotkut voi käydä monta kertaa viikossa syömässä pikaruokaa ja vitsit kun se on lihonut se ihminen jne. Että itse käy vain kerran 3 kuukauteen. Ajattelin vaan mielessäni, että niin, joillekkin kun ruoka voi olla riippuvuus ja se on erittäin paha kierre, josta ei ole helppoa päästä pois. Itse olen jojoillut monta vuotta ja viimeisen puolen vuoden aikana helvetti on taas revennyt valloilleen, olen lihonut ja olen erittäin pahassa herkkukierteessä. Elän tuota sitku-vaihetta ja sitä on eletty monta kuukautta. Masentaa, en voi hyvin, väsyttää, itkettää ja oma peilikuva ahdistaa.

    Sellaisen ihmisen on vaikea käsittää, että joillekkin se ruoka toimii huumeena. Ja se ihmisten ymmärtämättömyys vituttaa. Joku vetää kännit kun vituttaa, niin itse vedän pizzan ja levyn suklaata. Ja varmaan jotain muutakin siihen päälle niin paljon, että sitä maataan ihan sokeri-rasva-koomassa koko loppuilta ja maha meinaa haljeta. Eikä oksenneta, pelkästään syödään itselle huono olo. Ja sitten taas ahdistaa ja mietitään, että ei enää ja huomenna loppu tää mussuttaminen. Mutta ei siihen tarvita kun työkaverin ikävä kommentti seuraavana päivänä ja se on menoa taas kotona.

    Ja kaikista pahinta on se häpeä. Häpeän ostaa kaupasta herkkuja. Häpeän syödä herkkuja muiden nähden. En voi mennä ulos syömään ja jos menen, niin varmistan ettei siellä varmasti tule ketään tuttuja vastaan tai edes puolituttuja. Häpeän omaa ulkomuotoani, koska tiedän kuinka paljon se on viimeaikoina muuttunut ja häpeän sitä, miten olen taas tässä tilanteessa. Uskon, että joskus vielä pääsen ylös täältä kuopasta ja onneksi olen saamassa apua tähän ongelmaan.

    Kiitos siis sinulle näistä kirjoituksista ja jatka samaan malliin, on rohkeaa avautua kyseisestä aiheesta! :) Ja tsemppiä kovasti!

    • Word! Voin tosi hyvin samaistua ja ymmärrän kirjoituksesi täysin. Ahmimishäiriöiselle tuo on arkipäivää, ja ahmiminen nyt yleensäkin on aika monelle ihan tavalliselle ihmisellekin tuttu asia: moni on enempi tai vähempi jossain herkkukoukussa ja tekee mieli mussuttaa ties mitä herkkuja tai roskaruokaa ihan päivittäin, valtaosa väestöstä ei todellakaan ole mitään eatclean-fitnessihmisiä, vaikka toki sellaisia ylijumalia kadehdimme ja haluaisimme olla :)

      Häpeän poistamiseksi mä tätä teenkin, olen niin kyllästynyt häpeämään ja salailemaan, ja olen todella kyllästynyt nyky-yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyteen ja ihmisten arvottamiseen suoritusten ym perusteella. Haluan antaa tukea sille suurelle joukolle joilla on enempi tai vähempi ongelmaa sen suorittamisen ja täydellisyyden ja hoikkuuden ja oikeassa ruokavaliossa pysymisen kanssa, trust me, you are not alone :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta