Yksinkään ei yksinäinen


Mä oon viimeisen vuoden aikana saanut useammankin ihmisen elämääni keistä on tullut mulle oikeasti todella hyviä ystäviä. Uusia tuttavuuksia, kavereita ja ystäviä voi tulla missä vaan, oli yhteys mikä tahansa. Ikinä ei tiedä kenen kanssa loppujenlopuksi synkkaa todella hyvin.

Olen tuntenut Minna.U:n varmaan jo 13-16 vuotta, tarkkaa aikaa en muista. Me tultiin toisillemme ensin tutuksi vain nimimerkkeinä internetin ihmeellisessä maailmassa, chattailtiin samassa chathuoneessa, ne oli siihen aikaan muotia. Vuosi oli joku 2000-2003 ja kaikenlainen internetsuhteilu, oli sitten kyse kaveruudesta tai parisuhteesta oli tosi uusi juttu. Kerran tai pari chathuoneen vakkareiden kanssa järjestettiin pari miittiä joissa Minnankin tapasin, mutta irl emme alkaneet kaveeraamaan sillä asuimme kaukana toisistamme, eikä aika muutenkaan ollut otollinen, oltiin siihen aikaan aika erilaisia tyyppejä.

Chatit loppui, uudet kuviot tuli ja meni. Minnan kanssa jäätiin kuitenkin yhteyksiin ja oltiin silloisen MSN Messengerin ja sittemmin Facebookin kautta yhteydessä. Ensin harvakseltaan niitä näitä jutustellen, vuosien aikana yhä syvemmin ja syvemmin asioista keskustellen. Iloista, suruista, omista parisuhteista. Kaikesta mitä elämässä tapahtui ja oli meneillään, asioista joita oli kiva jakaa jonkun kanssa joka ei ole ihan niin lähellä, mutta joka voi antaa katsontakantaa. Oli kiva kun monissa asioissa oli myös ymmärtäjä, ihan yhden näppäimen takana.

Vuosien saatossa aloimme pitämään yhä tiiviimmin yhteyttä, ja parin viimeisen vuoden aikana yhteydenpito oli hyvinkin aktiivista. Molemmilla elämät muuttui, me oltiin muututtu, me oltiin muutettukin samaan kaupunkiin. Päätettiin että aletaan tekemään juttuja yhdessä, ei vain kirjoittelemaan ja juttelemaan. Niin me sitten tehtiinkin viime kesänä ja syksynä kaikkea kivaa. Oltiin yhdessä Pariisissa ja muuta mukavaa, ja kohta lähdetään tokaa kertaa ulkomaanreissuun yhdessä.


Musta on tosi ihanaa että näin aikuisenakin voi ystävystyä uudelleen, ja ystävystyä uudelleen myös jo aiemmin tuntemiensa ihmisten kanssa. On kiva saada uusia kavereita elämään, eikä se kaverien kanssa hengailu ole mitään vain teini-ikään ja nuorille aikuisille kuuluvaa. Mun mielestä kaikki tarvitsee kavereita ja ystäviä, eläimetkin.

Ystäväni Mira olikin meillä viikonlopun yökylässä ja toi Sonja-chihuahuansa tutustumaan mun pieneen hauvavauvaan eli Ingridiin. Ensin vanhempi rouva nosteli ylähuulta nuorelle neidille, mutta lopuksi ne kuitenkin nukkui onnellisina yhdessä ja leikkivätkin. Koiratkin tarvii seuraa, ne haluaa omia koiraystäviä ja jos vain mahdollista niin elää laumassa, ei vain ihmisten perheessä vaan useamman koiran laumana.


Joskus mä oon sellainen että olen mieluusti omissa oloissani, ja sen puolesta onkin tosi kiva että nykypäivänä on kaikki whatsapit, facebookit sun muut joiden välityksellä voi aktiivisesti olla yhteydessä järjestämättä erikseen aikaa tapaamisille, mutta toisaalta on myös tosi ihanaa joskus oikeasti tehdä jotain. Nyt myös koirasta on mulle tosi paljon seuraa, joten tavallaan en ole koskaan yksin. Siis ihan yksin.

Mä oon tosi tyytyväinen että nykypäivänä on netti. Tiedän että monien mielestä netti jotenkin eristää oikeasta yhdessäolosta, mutta mä oon sitä mieltä että se kuitenkin luo enemmän yhtenäisyyttä. Mulla ei olisi mun parisuhteita ollut ilman nettiä, eikä todella montaa ystävää tai kaveria. Mulla olisi paljon tylsempää ja yksinäisempää elämässä enkä pysyisi kauempana asuvien ystävien elämässä ja kuulumisissa niin hyvin mukana, enkä ehtisi olla niin paljoa kavereihini yhteydessä. Musta se on hieno juttu että vaikka mä olisin kotona yksin ja tuntisin oloni yksinäiseksi, niin aina on jossain joku, oli kello mitä tahansa. Netistä voi löytää olkapään, kuuntelijan, ymmärtäjän, sielunsiskon tai jopa sen sielunkumppanin.

Jos mä voittaisin lotossa mä käyttäisin aikaani yksinäisten vanhusten ja ihmisten kanssa jutteluun ja kahvitteluun ja istuskelisin ihmisten luona kylässä, mulla kun ei olisi kiire mihinkään. Tällä hetkellä mulla ei valitettavasti ole aikaa ja mahdollisuutta sellaiseen, mutta oman panokseni annan kuukausittain lahjoituksena Helsinki Missiolle koska yksinäiset ihmiset on mun ajatuksissa ja haluan heitä jotenkin auttaa.

Herättääkö ystävyys/yksinäisyys mitään ajatuksia teissä? Onko netillä millainen asema teidän elämässä?

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

2 vastausta artikkeliin “Yksinkään ei yksinäinen”

  1. Netti mahdollistaa ystäväsuhteiden syntyä hienosti. Joskus niitä sielunsisaria on vaikea löytää, harvoin ne etsimällä löytyykään, mutta netti mahdollistaa sen että ystäviä voi löytyä aiempaa laajemmalla alueilta :)

  2. Kiva postaus! Tosiystävyys on kallisarvoista ja harvinaistakin, pitäkää siitä kiinni :) Omassa ystäväpiirissä on kaikilla niin kiire, että on turha toivoa mitään reissua tyttöjen kesken tms. Ehkä sitten kun kaikkien lapset on isompia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta