Väsynyt laihduttamaan

Havahduin tässä yksi päivä taas siihen todellisuuteen että olen laihduttanut enemmän tai vähemmän viimeiset 15-20 vuotta. Sitä on lihottu ja laihduttu edestakaisin jojo-efektillä ja oltu joskus lähes anorektisen laihoja ja siitä päästy mahtaviin mittoihin, ihan henkeä uhkaavaan ylipainoon. Suhteeni ruokaan on ollut koko aikuiselämäni jollain tasolla pielessä, milloin olen syönyt iloon, milloin suruun, milloin tylsyyteen ja milloin taas palkinnut itseäni ruoalla kuin koiraa konsanaan.

Mustavalkoisuuteni ihmisenä ei pelkästään tyylini ja persoonani osin pysähdy siihen, vaan minulla on voimakas tapa ajatella ravinnosta ja liikunnastakin täysin mustavalkoisesti. Olen on/off ihminen. Sitä joko on tai ei ole. Teen täysillä tai en ollenkaan. Innostun tai lamaannun. Aloitan ja lopetan. Motivaatio on huipussa tai sitten mikään ei voisi vähempää kiinnostaa, ja jos kerran repsahdan ajattelen että sama sitten syödä koko loppupäiväkin herkkuja, peli on menetetty ja vedän kaksin-, tai kolminkertaisen määrän herkkuja, ajatuksena että huomenna aloitan taas uudestaan alusta, niin kuitenkaan tekemättä.

Herkutteluni jatkuu helposti päiväkausia, viikkokausia. Pari päivää pysyn ruodussa tai sitten en välitä. Ei vaan jaksa aina laihduttaa. Se kyllästyttää ja on aika surullista jos alkaa tarkemmin ajattelemaan. Koko elämä yhtä syömisen ja laihduttamisen ympärillä pyörimistä. Joko sen aihealueen täydellistä laiminlyömistä tai sitten intoilua ja fitness-paasausta. Missä on se tasapaino ja hyvinvointi, sellainen normaalin ihmisen elämä jossa liikkuu ja syö hyvin, herkuttelee kun haluaa eikä tee mistään kovin suurta numeroa?

Sellaisen elämän mä haluan, ja sellaiseen mä pyrin. On selkeästi aika kaivaa syömishäiriöklinikan kansio esille ja alkaa lueskelemaan materiaalia. Syventyä uudelleen täsmäsyömisen maailmaan ja pohtia miksi näin, mitä voisin tehdä toisin. Olen väsynyt laihduttamaan ja se on hyvä asia, siitä ajatuksesta olen osannut luopua ahmimishäiriön hoidon osana.

Mä yritän nyt vaan korjata elintapoja enkä laihduttaa. Päivä kerrallaan.


*) Mainos sisältää Affiliate-linkin

House of Brandon synttärialet! Kaikki tuotteet -20% (Ei koske Dr. Denim tuotteita)

TARJOUKSEEN PÄÄSET TÄSTÄ!
Kassalla käytettävä alennuskoodi
HBR20
Tarjous voimassa 14.02-21.02.2016

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

6 vastausta artikkeliin “Väsynyt laihduttamaan”

  1. Löysin tän blogin vähänniinkuin puolivahingossa juuri äsken, ja voi että! Mulla on justiinsa niin sama tunne ja olotila ja halu tulla juurikin sellaiseksi’ normaaliksi’ . On ollut lihomista ja laihtumista, syömistä ja ei syömistä. Yhdestä asiasta olen ylpeä, vaikkakin juuri tälläkin hetkellä laihdutan, puntarissa olen käynyt viimeksi elokuussa 2015!!! ENKÄ MENE! Seuraan peiliä, vaatteita ja sillointällöin mittanauhaa, ne saa riittää :)

    • Kiitos kommentista, se oli sitten hyvä vahinko :) Normaaliksi ois kiva tulla, olis elämä paaaaaaljon helpompaa. Toi on hyvä juttu että oot lopettanut vaa’alla hyppäämisen, ennemmin just noin että tarkkailet muilla tavoin, se on jo suunta eteenpäin :)

  2. Mulla on ihan sama juttu. Olen vasta 22 vuotias, en tosin ole ylipainoinen mutta silti Kehonkoostumus ei ole toivomani. Olen myös miettiny painoani niin kauan kun muistan ja ollut erilaisilla dieeteillä ja sitten epäsäännöllisen säännöllisesti syönyt niin paljon herkkuja mitä maha vetää ja dieetistä ei tietoakaan. Kultaista keskitietä ei siis ole ollut. Ensin on oltu niukoilla kaloreilla ja sitten yhtäkkiä pelkkiä herkkuja. Olen kanssa ihan kypsä tähän kaikkeen ja nyt olenkin alkanut syömään kunnolla. Joka aterialla hiilaria, proteiinia, rasvaa ja kasviksia tai marjoja. Ei nälkäkuureja eikä sellaista yritystä koko ajan. Olen käynyt salillakin vain laihtumisen takia. Raskasta!

    • Kiitos kommentista :) Itselläkin on ollut ongelmaa juuri noin että salillakin on käyty vain laihtumisen takia, eikä siinä ole mitään järkeä sillä liikkumalla ei saa sitä kaikkea paskaa korjattua mitä tulee syötyä. Tärkein olisi tehdä just noin niin kuin kerrot: Joka aterialla syö kunnolla ja pitää ateriavälit pienenä. Helpottaa jonkin verran siihen tarpeeseen ahmia kaikenlaista sontaa :) Tsemppiä!

  3. Sun tekstisi olisi voinut olla mun kirjoittama, taas. Sillä erolla, että itse ahmin mitään todella harvoin. Mä olen myös totaalisen kyllästynyt siihen, että koko ajan pitäisi laihduttaa, olenhan reilusti ylipainoinen ja periaatteessa pitäisikin laihduttaa. Pariin vuoteen ei ole ollut motivaatiota sen enempää liikuntaan kuin kunnollisen ruokavalion noudattamiseen, ja oon repsahdellut koko ajan. Kaikki pari vuotta sitten pudotetut kilot on tulleet korkojen kera takaisin. Stressaan repsahteluista ja liikkumattomuudesta, stressaan siitä että pitäisi laihduttaa, mutta sen sijaan vaan lihon. Stressaaminen taas ei yhtään auta laihtumista, joten kierre on valmis. Oon monta vuotta laihduttanut jollakin tapaa syömisten ja ruoka-aineiden rajoittamisen kautta, ja siksi repsahtaminen saikin aina aikaan hirveät morkkikset. Oon joutunut tosissani miettimään, että mitä _normaalit_ ihmiset syövät, miten he eivät tunne omantunnon kolkuttavan kun syövät perunan tai pari. Mä en halua enää olla ruokarajoittunut, haluun vaan oppia syömään kuten normaalit ihmiset. Ja liikkumaan kuten normaalit ihmiset, ilman järkyttävää suorituskeskeisyyttä, kalorinkulutuksen kyttäämistä ja liiallisuuksiin menoa. Mun ensimmäinen askel nyt on ruokailurytmin muuttaminen ja laihduttamisen ajatuksesta irti päästäminen. En aio myöskään ennen kesää käydä vaa’alla, sillä se on ehkä kaikkein pahin motivaation tappaja, jos viikottainkin sillä hyppää – ja huomaa ettei ehkä ensimmäiseen kuukauteen taas tapahdu mitään. Aion harrastaa nyt vain sellaista melko matalatehoista liikuntaa, mistä tiedän, ettei siinä kulu montaa sataa kaloria, enkä aio käyttää sykevyötä. Tavoitteena on vaan hyvä olo, sisäinen rauha, helppous ja suorituskeskeisyydestä irti päästäminen.
    Tsemppiä myös sulle :)

    • ”Mun ensimmäinen askel nyt on ruokailurytmin muuttaminen ja laihduttamisen ajatuksesta irti päästäminen.” <= Pidä toi, toi on hyvä ja just se oikee suunta :) Tuolla kun on oikeesti merkitystä ja itsellenikin selkee apua, ainoa vaan että siinä on vaikea pysyä. Ois niin paljon helpompi vedellä herkkuja :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta