Hyvästi sipsit ja suklaa

Edessä on 40 päivää ja 40 yötä. Totaalikieltäytyminen. Lakko. Se on nyt slut. Loppu. Ei enää suolaisia ja silmiä turvottavia, koko kroppaan nestettä kerääviä sipsejä ja naksuja, eikä enää helposti suuria määriä ahmittavaa rasvaista ja finnejä aiheuttavaa suklaata. Mä aion tehdä täyden stopin. En aio syödä näitä yhtään, tai aion ainakin yrittää.

Ahmimishäiriöisellä taustallani totaalikieltäytyminen on pienoinen riski, mutta koska se ei koske kaikkia herkkuja en usko sen laukaisevan ahmintakohtauksia. Aion kieltäytyä vain sipseistä ja siihen verrattavista naposteltavista naksuista, sekä suklaasta. Mikäli herkkua tekee mieli, voin tarpeen mukaan ostaa jotain karkkia, jäätelöä tai leivoksen, ja suolaisen nälkään syödä esim. jotain pizzaa tms, mutta nämä kaksi tuotetta menevät nyt pannaan.

mde

Suklaa ei perinteisesti ole ollut mulle mitenkään riippuvuutta aiheuttava syötävä, mutta se on hyvin rasvaista, ja syön nopeasti suuria määriä kaloreita. Suuret määrät suklaata aiheuttavat myös ihoon epäpuhtauksia, ja levyllinen tai useampi patukka menee ihan tuosta noin vaan, hupsista, jos en tilannetta yhtään yritä vahtia. Suklaan kohdalla pidän erityisesti siitä tunteesta että koko suuni on täynnä suklaata ja saan niellä sitä useita kertoja, ikäänkuin syödä suklaata nälkään. Ahmia.

Sipsit ja etenkin juustonaksut ovat se minulle pahin asia. Mä rakastan niitä. Haluaisin kylpeä pekonin makuisissa jumbojuustonaksuissa, mutta samalla pelkään että niiden suolat nostaa mun verenpaineen pilviin ja huonot rasvat tukkii suonet. Se himo ja rakkaus niihin on niin kova että ajattelin että minun olisi oltava kokonaan ilman, edes hetken aikaa. On vieroituttava noista tuotteista täysin, sillä tässä ajan kanssakaan en ole pystynyt niiden kohtuukäyttöön kovinkaan pitkäjänteisesti. Nyt siis kokeillaan.


Jännittävät hetket ovat siis edessä. Katsotaan pystynkö mä tuohon. Ainakin mä kovasti toivon ja haluan, ja uskon että mitä pitempään voin näiden tuotteiden käyttöä rajoittaa, sitä paremmin mä myös voin fyysisesti, eli tää tulee vielä kääntymään iloksi.

Nyt  kuitenkin se on hyvästi näille herkuille, hetkeksi.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

6 vastausta artikkeliin “Hyvästi sipsit ja suklaa”

  1. Tuli mieleen että käsiteltiinkö teillä siellä ryhmäterapiassa tietoista syömistä/mindfullnesia vai muistanko väärin? Saitko siitä mitään irti? En tietenkään tiedä miten sulla, mutta monelle varmaan olisi hyödyllistä kun tulee impulssi ostaa herkkuja pysähtyä hetkeksi ja miettiä että mistä nyt tuulee. Oonko syönyt liian vähän tai onko kyse tunnesyömisestä ja sitten keksiä parempia ratkaisuja kuin herkut.. jos niitä on jo ostettu kotiin niin peli on varmaan jo menetetty..;D

    Mä muuten huomaan selkeästi naamasta seuraavana päivänä jos oon syönyt esim sipsejä tai karkkia eli siinä on yksi hyvä (pinnallinen) syy olla niitä jatkuvasti syömättä..oon oikeastaan yllättynyt kuinka paljon voi vaikuttaa omaan ulkonäköön pelkästään ravinnolla (röökistä ja viinasta nyt puhumattakaan)..

    Ps. Onnittelut perheenlisäyksestä!

    • Kiitti kommentista :) Oli mindfullnesia ym, eli käsiteltiin kyllä. Mulla impulssi syömiseen on nälkä, silloin katoaa kontrolli täysin. Vaikeuksia siis syödä säännöllisesti ja kunnon ruokaa, helposti sorrun kaikkeen höpönlöpöön. :)

  2. Hei hei, täällä toinen ahmija (ilman mitään diagnoosia) jolla alkaa nyt kans totaalikieltäytyminen KAIKEN kanssa. Herkut, leivät, suklaat ja kaikki epäterveellinen on kuin huumetta mulle, ja kädet täristen syön ihan valtavia määriä niitä yksin ollessa. Pärjään tosi hyvin, jos en syö namuja, mutta heti jos otan vaikka yhden palan suklaata, niin se porttina sille, että vedän kaapit tyhjiksi suunnilleen kaikesta. Nyt oon päättänyt katkaista tämän sekoilun, ennen kuin siitä tulee vuosia kestävä piina. Haluan saada tasapainoisen ja normaalin suhtautumisen ruokaan, en tätä maanista mässäilyä, mikä nyt hallitsee mua aika paljon. Pitkä totaalilakko auttaa tähän varmasti ja uskon, että onnistun! Niin säkin, tsemppiä!

    • Kiitos kommentistasi, tiedän fiiliksen :) Ainoa ongelma tässä tälläisessä totaalikieltäytymisessä on se että se tasapainoinen ja normaali suhde ruokaan on se että pystyy kontrolloimaan syömisiään, ja mustavalkoisesta ajattelusta tulisi luopua. Ahmintaan taipuvainen ei saisi olla on/off ja joko/tai tyyppinen syömisten suhteen, ja usein totaalikieltäytyminen aiheuttaa ahmintaa. Se syy miksi ne ainekset laukaisee ahminnan jos ei yhtään pysty syömään olisikin selvityksen alla. Todennäköistä on ettei täsmäsyöminen ole kunnossa, eli ruokailuvälit/sisältö/kalorimäärät ovat jotenkin pielessä. Hyvin ravittuna ja kylläisenä harva haluaa ahmia.

      Noh, nähtäväksi jää mitä tapahtuu… :)

  3. Moikka! Tiedäm, että kaikki inhoavat näitä vinkkivitonenkommentteja, joten pahoitteluni jo etukäteen mutta oletko milloin viimeksi käynyt lääkärintarkastuksessa? Olen myös kärsinyt erilaisista syömishäiriöistä pitkin elämääni ja omalla kohdallani elämäntapojen fiksaaminen helpottui huomattavasti kun vuosien mentaalipuolen ongelmiin keskittymisen jälkeen kävin työterveystarkastuksessa, jossa minulla todettiin metrinen vyötärö ja kohonnut verenpaine. Se oli sellainen mitvit-hetki, kun olin vakuutellut itselleni syöväni oikein suurimman osan ajasta. Kliseistä mutta totta,meillä on vain yksi kroppa ja siinä olisi jokunen vuosikymmen elettävä, parempi pitää siitä myös huolta :)

    • Olen käynyt useasti ahmimishäiriön hoidon yhteydessä niin erikoislääkärillä, normilääkärillä ja psykiatrilla sekä psykologilla. Terveystarkastuksia on tehty lähes kerran kuussa, ja minulla on lääkitys päällä. Verenpaineet ym on seurannassa, kilpparit sun muut sydänkäyriä myöten on myös otettu. Elämäntapojen fiksaaminen onkin tavoitteeni, ja tiedän etten todellakaan syö oikein. Vaikea vaan toteuttaa ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta