Rakkautta ensisilmäyksellä


Mä en oo koskaan uskonut rakkauteen ensisilmäyksellä. Ihmiseen voi toki ihastua ulkonäön puolesta ihan heti, mutta rakastuminen ja varsinkin rakastaminen vie aikaa. Mä oon vela, vapaaehtoisesti lapseton. En ole koskaan halunnut lasta enkä tiedä millainen on se tunne kun on vauvakuumeessa ja millaista on omata hoivavietti. Olen kuullut kuinka saadessaan lapsen syliinsä ja omille rinnoilleen kokee ensimmäistä kertaa elämässään jotain sanoinkuvaamatonta kiintymystä ja rakkautta. Se on sitä aitoa rakkautta ensisilmäyksellä mihin mäkin uskon, äidin ja lapsen väliseen rakkauteen. Niin, ja koiran ja omistajan väliseen rakkauteen.


Blogistani on lukijoille varmaan jo aiemmin käynyt ilmi että hoitokoiria löytyy ja mä olen usein hakenut itselleni tassuterapiaa. Mulla on ollut nuorempana omakin koira, rottweiler, mutta yli kymmeneen vuoteen ei lemmikkiä ole omasta tai lähiperheestä löytynyt. Mä kaipaan sitä eläimen läheisyyttä, sitä koskettelua, juttelua ja yhdessäoloa. Useamman vuoden haaveilin ja aina mietin että ei ole aikaa, ja nyt ei ole hyvä hetki. Kinusin jatkuvasti hoitokoiria itselleni mutta mietin että omaa en voi ottaa kun en minä ehdi ja se sitoo liikaa, mutta mä rohkaistuin ja tein sen. Nyt mä tein sen päätöksen että otan haasteen vastaan eikä sitä oikeaa aikaa tule koskaan jos vain ikuisesti odotan sitä.


Kun Ingrid, lyhytkarvainen chocolate-tan chihuahua ensimmäistä kertaa nostettiin pienenä 1100gr painoisena rääpäleenä syliini ja pidin sitä rintaani vasten oli vaikea pidätellä kyyneliä. Se yhteenkuuluvuuden tunne, rakkaus ja lämpö mikä sisälläni odotti tuota pientä ihanaa koiranpentua ja haavoittuvaista elämää oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta. Olin niin onnellinen! Sisälläni syttyi jokin sellainen tunne jota en muista koskaan ennen tunteneeni. Se oli jotain kovin ihmeellistä ja sellaista etten usko sitä samaa tunnetta voivan tuntea missään muussa yhteydessä.


Nyt mä  uskon rakkauteen ensisilmäyksellä.  Jos hoivavietti ei syty lapseen, ehkä se syttyy eläimeen. Ja mä pelkään ja vahdin, ensimmäiset päivät olin huolesta sekaisin kuunnellen jokaista hengityksen ääntä, yskäisyä ja äännähdystä. Seurasin silmä kovana haparoivia ja hoippuvia askelia ja katsoin perään ettei vaan käy mitään. Ettei tukehdu ruokaan, ettei huku vesikippoon, ettei tipu mistään jai jää oven väliin tai jalkoihini. Saanko minä tuon pienen pehmeän olennon pysymään hengissä? Se on ihanan kokonaan minun vastuulla, ja ihan kokonaan minun.


Ps: Tämä oli se salaisuuteni jota salailin vanhemmiltanikin. Ingrid, rakastan!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

8 vastausta artikkeliin “Rakkautta ensisilmäyksellä”

  1. Ihanaa, onnea paljon pikku pallerosta! Tuo pennun katse on niin ihana, kun ihan kaikki on uutta ja jännää eikä mikään ole vielä tylsää tai tuttua :) Vähän vaivaa ja huoltahan näistä on, mutta onneksi vaakakuppi kallistuu enemmän onnen hetkiin ja hauskuuteen :)

    Itse olen ollut täysverinen koiranomistaja jo kaksitoistavuotiaasta saakka yhteen pötköön, kun en ensimmäisen kuoleman jälkeen pystynyt olemaan ilmankaan. En mä myöskään tiedä miltä vauvakuume tuntuu, mutta luulen että siinä on samankaltaisia elementtejä kuin koirakuumeessakin, joten ymmärrän kyllä hyvin joidenkin hingun saada lapsi. Mä en kuitenkaan ole koskaan saanut kiksejä siitä että saan vastailla vuositolkulla itsestäänselviin kysymyksiin ja tuntea itseni mukamas viisaaksi tai hoivata, syöttää ja pukea (vaikka koiran kanssa näitäkin joutuu joskus pienimuotoisesti tekemään). Koiran kanssa se on korkeintaan parin vuoden rutistus jonka jälkeen siinä on unelmatapauksessa maailmaan valmis paketti jonka jälkeen täytyy ehkä vähän muistutella hyvistä tavoista :)

    • Kiitos! Se on kyllä niiiiiiiiin suloinen, ja jotenkin kaikki arjen askareet ja ihan vaan oleminen on ihanampaa kun kuulen ja näen sen touhuja. Kaikki on kovin kummallista sille ja se on ihan väsyksissä aina jos tapahtuu jotain erilaista. Uusia kokemuksia tulee joka päivä :)

  2. Moikka!
    Iik, aivan ylisöpö tyyppi sulla😍😍
    Mä muistan ton tunteen. En saanu viikkoon nukuttua kunnolla, kun päätettiin ottaa koiranpentu! Olin vaan niin innoissani, ettei uni tullut. Nyt meidän haukku on ollut meillä kohta 3 vuotta! 😄 Tossa se nytkin makaa isännän mahan päällä sohvalla👍🏻
    Tsemppiä vauva-arkeen! 😉

  3. Minäkin ihastun helposti kauniisiin naisiin. Toki jo lyhyt tutustuminen sitten paljastaakin yleensä, että ihastuksen kohteesta harvemmin on muuhun kuin, noh, lyhytaikaiseen iloon :)

    Eläimiin kiintyminen osoittaa kyllä mainiosti taas sen miten vieraantuneita luonnosta nykyään ollaan. Etenkin kun kyse ei ole mistään jahtikoirista.

    • Niin, kai ihmisellä silti on joku luontainen tarve auttaa heikompiaan ja sitä kautta hoitaa, muitakin kuin vahtikoiria? Oli sitten linnunpoikasia, delfiinejä tai mitä vaan niin näin se tuppaa olemaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta