Kosin ja mulle vastattiin kyllä


Erosin viime toukokuussa, ja olen asunut omillani juhannuksesta. Käsittämätöntä kuinka nopeesti aika menee, siitä on tosiaan jo kahdeksan kuukautta. En voi uskoa! Musta tuntuu jotenkin kuinka se olisi ollut ihan eilen, mutta niinpä vaan on päivät, viikot ja kuukaudet kuluneet ja elämä ottanut uuden suunnan. Vaan millaisen?

Mä koen jotenkin olevani tietyllä tapaa pettynyt parisuhteisiini, en ihmisiin keiden kanssa olen ollut (heistä jokainen on hyvä tyyppi kukin tavallaan enkä kadu sekuntiakaan, terkkuja!), mutta olen pettynyt siihen miten en vielä tähän ikään mennessäkään ole löytänyt pysyvää parisuhdetta, sellaista parisuhdetta jossa mä riittäisin ja kelpaisin, ihan omana itsenäni.


Tätä en kuitenkaan voi laittaa toisten syyksi, sillä parisuhteeni ovat aina alkaneet silloin kun olen ollut motivoitunut elämänmuutokseen ja ahmimishäiriöni on hetkittäin ollut hallinassa. Olen treenannut aktiivisesti ja syönyt hyvin, ollut energinen ja pirteä, saanut tulosta aikaan. Sellaiseen ihmiseen he ovat ihastuneet ja rakastuneet, mutta sitten esille onkin tullut se toinen puoleni. Se joka ei ole suorituskeskeinen fitness-intoilija vaan enemmänkin elämästä nautiskelija, ja se kelle urheilu ja 24/7 healthylifestyle ei ole mikään kiveen hakattu asia. Se on jotain mihin pyrin, mutta se ei ole automaattisesti ja haasteetta toteutuva, enkä aina jaksa roboilla, enkä halua. Mä olen fiilistelijä ja haluan vapauden tuntea, haistaa ja maistaa ilman kieltoja ja rajoituksia.

En tarkoita että entisistä kumppaneistani kukaan olisi tehnyt väärin halutessaan erota, ei ole ei, tiet on vain syystä tai toisesta johtaneet erilleen, mutta aina se syy kuitenkin on kohdistunut minuun. Siihen miten minä en ole se joka toisen voi tehdä onnelliseksi lopun elämää, minuun ei ole haluttu tyytyä vaan on alettu vaatimaan vielä jotain enemmän. Ehkä joku toinen tekisi vielä onnellisemmaksi?

Tietysti tälläiset syyt ovat täysin oikeita syitä eroon, niin pitääkin tehdä. Ei pidä tyytyä, mutta toisaalta, pitääkö nykypäivänä koko ajan olla vaan vaatimassa kaikkea, kun mikään ei riitä? Itse koen antaneeni kaikkeni, ja oikeastaan mitään en ole koskaan miehiltä kieltänyt, ja kaikessa olen ollut mukana. Minulta on saanut sen tukevan olkapään, treenitsempparin, kokkaajan ja siivoajan, seksielämässäkin hyvin joustavan, kuka nyt mitäkin on kaivannut. Näiltä osin en koskaan kumppanina ja naisena ole jättänyt ketään kylmäksi, mutta ei tälläistä ahmimishäiriöistä sitten kuitenkaan ole jaksettu pidemmän päälle kun en pääse tavoitteisiini, en omiin enkä yhteisiin.


Mä olenkin alkanut miettimään sitä kun viimeisin kumppanini sanoi neuvoksi jatkossa että ”ota seuraavaksi joku muu kuin bodari”, niin, helppo se on sanoa, mutta ehkä kolmas kerta toden sanoi ja kolme tietyntyyppistä miestä oli tarpeeksi? Mä olen elänyt viimeiset 10 vuotta hyvin vahvasti tässä fitness-elämäntavassa, sitä hengittäen mutta en sitä itse eläen. Mun kumppanit on olleet todella lihaksikkaita raskaan sarjan ukkoja. Olen tottunut siihen että ne lihakset on pumpissa ja kotona pullistellaan ja puhutaan treeneistä, ruoista ja tuloksista.

Mutta miten sitten kääntää se oma mielenkiinto sellaiseksi että muunkinlaiset kelpaisi, kun kerran maku on mitä on? Nähtävästi kehonrakentajamiehet eivät sitten kuitenkaan ole omine robottimaisuuksineen samoilla aalloilla kanssani, eivätkä pysty sivusta seuraamaan rennompaa, hieman ”boheemia” elämäntapaani jossa treenit ja ruoat eivät tule todellakaan ykkösenä vaikka listalle vielä mahtuvatkin.

Niin, muitakin vaihtoehtoja on. Onhan sitä olemassa urheilevia ja lihaksikkaita komeita miehiä ilman että ollaan mitään varsinaisia kehonrakentajia. Olen sellaiseen tutustunutkin, ja se se vasta fiksu mies onkin. Elämä opettaa ja kasvattaa, minäkin mustavalkoisena olen alkanut vähän antamaan näistä liiankin tiukoista kriteereistäni periksi silti yhtään mitään häviämättä. Mä haluan vaan olla onnellinen, rakastettu ja saada hyvän elämän. Turvallisen ja ihan tavallisen normaalin parisuhteen missä on kiva olla ja missä voidaan jutella kaikista asioista ja tehdä kaikkea yhdessä, eikä toisen viat ja haasteet elämässä koidu esteiksi joita ei voi ylittää vaan sellaisiksi paikoiksi missä kumpikin voi tsempata toisiaan.


Tiedättekö mistä mä haen yksinäiseen elämääni läheisyyttä ja kosketusta?  Fysioterapiasta ja hierojalta, ja näin arkivapaan kunniaksi kävin tänäänkin tunnin hieronnassa Mehiläisessä. Siellä hienoissa tiloissa ollessani tajusin taas kuinka etuoikeutettu olenkaan, kuinka hyvä elämä mulla kaikesta huolimatta onkaan.

Kotiin tultua kaipasin lisää fyysistä läheisyyttä ja sitähän oli tarjolla, sillä rakas pieni Ingrid on läsnä jokaisessa päivässäni, eikä sitä haittaa minun ongelmat. Se kuuntelee aina kun juttelen, ei keskeytä eikä puhu päälle. Sitä kiinnostaa, ja se haluaa aina tulla mun kainaloon lähelle lämmittämään, ja me voidaan tehdä juttuja yhdessä.

Tuntuu että olen paremmassa kunnossa henkisesti vaikka vielä on töitä. Pelottaa ajatus ihmissuhteesta koska en ehkä kestäisi enää yhtäkään hylkäämistä. En jaksa enää sitä että minuun kyllästytään.

Tänään kuitenkin otin riskin ja karkauspäivän kunniaksi kosin, vitsillä mutta kuitenkin. Lupauduttiin mieheksi ja ilmeisesti ainakin puolivakavissaan, joten kai tässä olisi sitten vaan on mentävä naimisiin niin kuin ennen vanhaan. Mä alan pelaamaan varman päälle ja seuraavasta parisuhteesta ei sitten enää niin vain erota. Se on maistraattiin mars ja nimet paperiin. Periaattella: Kunnes kuolema meidät erottaa.

No, ei vaan, jos nyt ensin tutustutaan.

;)

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Suomijunttien varma valinta – Alanya

20150818_104339-001
Tiedätte varmaan turistirysien ja suomalaisten maineen ulkomailla. Sukat sandaaleissa ja väenvängällä suomea vääntäen, sanaakaan ei englantia ja ruoaksi on saatava perunamuussia ja lihapullia ja ihmetellään kun on se perhana kun ei ole HK sinistä ja ruisleipää tarjolla. Iltaisin mennään suomalaiseen karaokebaariin muiden suomalaisten kanssa laulamaan R-A-K-A-S ja päivisin sitten kierrellään ostamassa halpaa ”adidasta” basaarista, kymmenen paitaa kympillä ja saumat vähän sinnepäin.

Ootte varmaan joskus katsoneet sitä Matkaoppaat ohjelmaa mikä kuvattiin Detur-matkatoimiston kanssa yhteistyössä Alanyasta? Miettineet että tollaistako siellä Turkissa on? No, voin kertoa että joo. Ainakin Alanyassa, paikkaa mitenkään dissaamatta. Haha!

12801643_10153885153326668_614966106353299293_n
Me otettiin eksän kanssa viime elokuussa Tjäreborgin kautta reissu Turkkiin Alanyaan, ekaa kertaa all inclusiveen, ihan vaan tarkoituksena uida, saada aurinkoa ja rentoutua. Olla lomalla. Ja kyllä, luitte oikein ja ymmärsitte oikein. Useita kuukausia eron jälkeen vasta tuo matka varattiin, eli tietoisesti eronneena pariskuntana lähdettiin reissuun ja hyvin meni. Ihan kavereina!

Me ollaan tuon samaisen eksän kanssa oltu kolmesti Turkissa, ja viimeinen kerta eronneena. Kaksi ensimmäistä kertaa oltiin Bodrumin niemimaalla ja koko Turkki oli uusi paikka molemmille. Hieman ennakkoluuloja Matkaoppaat-ohjelman takia, mutta Bodrumin niemimaa, Torba ja Gümbet kyllä kumosivat ne ja lunastivat odotukset paremmin kuin kirkkaasti.  Bodrumin niemimaata sanotaankin Turkin Rivieraksi ja se on kalliimpaa aluetta. Siellä lomailee kaikki Turkin julkkikset ja rikkaat, ja siellä on hyvin samannäköistä kuin esim. Kreikassa. Kaikki on valkoista, eikä erivärisiä rumia röttelöitä näy missään. Paikka on Turkin mittapuulla ihan laadukas, ja siitä seudusta tykkäsin tosi paljon ja voin suositella.

Vaan entäs tämä Alanya?


Noh, meillä ei ollut mitään odotuksia, ja tiedettiin että jonkinlaiseen suomijunttien sukkasandaalipaikkaan ollaan menossa. Ei kiinnostanut kierrellä basaareja ja tingata feikkikamaa ja kaikenmaailman kakkoslaadun piraatteja, ei hillua yötä myöten juhlimassa eikä oikein mitään muutakaan. Me ajateltiin että näin edullinen all inclusive tarjouksena äkkilähdöllä olisi kiva lopetus kesälle. Varma helle ja aurinko, meressä kellumista ja rannalla rötväämistä, sitä lähdettiin hakemaan ja sitä muuten saatiin.

Alanyan ohi vain ajettiin, jonkun verran siellä sokkeloitiin ja katuja rymyttiin kun vietiin muita ihmisiä hotelleihinsa. Ei ollut kaunista, aika ränsistyneitä taloja ja perus-Turkkia, tai siis sellaista turistihömpötystä kaikkialla. Sen sijaan ranta näytti upealta ja odotin kuumeisesti sitä että päästäisi omalle hotellille ja biitsille, jihaa!

Kuten ylläolevista kuvista on käynyt selväksi, ei ympäristö ole kovin kummoinen. Hemmetin kuivaa ja kuumaa, mutta hotellialueella oli ihan nättiä ja vehreää!


Minähän uimahulluna hylkeenä ryntäsin heti hotellin omalle rannalle nauttimaan, ja voi vitsi mitä aaltoja! Rannalla oli hotellin omat ilmaiset aurinkotuolit, laituri ja sieltä hyvä mennä uimaan. Merivesi oli +30 asteista koko viikon ajan, eli todella ihanaa.

Itse ranta oli toiselta puolelta hiekkaranta, toiselta puolin liuskekiveä, rakennettu aallonmurtaja ja portaat mereen. Aallot tosin oli koko ajan niin suuria ettei portailta voinut mennä uimaan tai olisi paiskautunut vasten aallonmurtajaa, mutta hiekkarannan puolelta sai rohkeat yrittää, minäkin.

Niin rehvakkaana painelin tyrskyihin ja aika nopeasti löysin itseni aallon sisältä kieppumassa ja köhimässä. Bikinin alaosaan meni muutama litra hiekkaa ja silmiin suolaista vettä. Punainen särki-look oli siis ensimmäiseksi päiväksi taattu! Laiturin päästä pystyi kuka tahansa menemään mereen uimaan paitsi pikkulapset, perheet pysyttelikin suurimmaksi osaksi hotellin uima-allasalueella jossa oli useampi allas ja vesiliukumäet, me ei siellä oltu kertaakaan.


Tämä oli mun elämäni ensimmäinen loma kun en poistunut kertaakaan hotellialueelta, ellei saapumista ja lähtöä lasketa. Meille Alanyassa ei ollut mitään erityistä nähtävää tai kiinnostavaa miksi itse kaupunkiin olisi pitänyt raahautua, vaan hotellialue tarjosi kaiken sen mikä itselleni oli tärkeintä: Se meressä pulikointi, auringossa rentoutuminen, hyvät yöunet, lomasta nauttiminen ja all inclusiven helppous ja hyvät ruoat. Ehdottomasti oli kaiken sen arvoista, ja elokuussa lämpötila oli koko ajan siellä +35 ja +40 asteen paikkeilla, eli hellettä ja lämpöä rakastaville ihan MUST paikka.

Ainoa erikoinen ero säähän oli se että esim. Bodrumin niemimaalla oli kuivempaa ja helpompi olla vaikka helteet oli samanlaisia. Tuolla Alanyassa tuntui että vaatteet ovat samantien aivan hiestä litimärät ja liimautuvat ihoon, joten aikalailla uikkareissa ja jossain kaavussa tuli viikko vietettyä.


Parina iltana käytiin drinksuilla ja nauttimassa hotellin ohjelmasta, eli ei tuollakaan tylsää voinut tulla. Oli discoa ja kaikenlaista hauskaa showta, hyvät naurutkin tuli useasti saatua kun oli ihan taitavia esiintyjiä ja komiikkaa.

Meille tuo hotellin iltaelämä oli ihan riittävää koska siihen oli panostettu, ja jos se alkoholi maistuisi niin kyllähän tuolla saisi sitä ihan koko rahan edestä kitata kun kuului hintaan. Meillä taisi jäädä muutamaan juomaan koko viikon saldo, eli suomituristiperinteitä ei tullut kunnioitettua.

Muutenkin kyllä oli varsin erikoinen tilanne sillä oltiin ainoat suomalaiset koko viikon aikana kyseisessä hotellissa. Se oli pelkkää plussaa ja saatiin olla omissa oloissa. Suurin osa vieraista oli joko turkkilaisia omalla lomallaan tai saksalaisia, muutamia brittejä sekä puolalaisia, hollantilaisia ja tanskalaisia oli myös paikalla.


Plussaa itse hotelli Miradorista oli: Siisti ja ok kuntoinen rakennus, minimarketteja pari lähellä, myös ravintoloita jos halusi muualle. Taksi oli edullinen jos halusi jonnekin lähteä. Siivous oli joka päivä ja tekivät kivoja koristeita pyyhkeistä, ja all inclusiven tarjonta todella monipuolinen ja laaja. Minä maistoin kakkuja vain ekana iltana kun oli mun syntymäpäivät, normaalisti en kakuista välitä (vaikka ei uskoisi) ja kyllä se haarukallinen kaikista noista oli ihan riittävä.

Suosittelisinko Alanyaa?

Kyllä säiden puolesta samanhenkisille, ja etenkin all inclusivea. Jatkossakin voin Alanyaan lähteä, mutta vain laadukkaaseen hotelliin ja täydellä palvelulla. Jos kierrellä haluaa ja nauttia kauniista maisemista ja hieman laadukkaammasta menosta niin sitten kannattaa suunnata Bodrumin niemimaalle.

Niin, ja täällä on muuten sitten kaikkialla hitonmoiset aallot merellä, joten se kannattaa pitää mielessä :)

Mä pistin vielä tänään vähän rantavaatetta ja kesärytkyä tilaukseen, ihan tulevaa talvilomaa ja tietty kesääkin varten. Tein muutamia tosi kivoja löytöjä Ellokselta ja tilasin uudet bikinit, uimatopin, sarongin ja rantasandaalit. Esittelen ne kun saapuvat :)

Tässäpä teille vielä loppuun muistutus Elloksen aleista, voimassa enää tänään ja tuota voi hyödyntää monen osaston tuotteisiin kuten sisustukseen, vaatteisiin ja kosmetiikkaan.

*) Sisältää Affiliatelinkkejä


Vielä tänään Elloksella voimassa tarjous 10 euroa alennusta jokaisesta 40 euron tilauksesta – koskee myös merkkituotteita!

*Tarjousehdot: Alennukset koskevat uutta tilausta Elloksen valikoimasta. 10 euron alennus koskee vähintään 40 euron tilausta, 20 euron alennus vähintään 80 euron tilausta tai 30 euron alennus vähintään 120 euron tilausta. Alennukset ovat voimassa 28.2.2016 asti.

Kassalla käytettävä koodi 335707

Shoppailemaan pääset TÄSTÄ tai klikkaamalla banneria :)

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa