Sorrutko eineksiin?

Kaikki hyvät tarinat alkaa näin: Silloin ennen vanhaan kun… Niin. No niin alkaa tääkin. Silloin kun mä olin lapsi oli aika erilaiset ajat. Mä kun olin alle kouluikäinen ei ollut mikroa, ei sellaisia kellään ollut. Ne tuli vasta joskus siinä kun olin ehkä ekalla tai tokalla. Sitä ennen ruoat lämmitettiin uudelleen liedellä kattilassa, uunissa tai pannulla paistaen. Käsite ”pikaruoka” oli vieras, ja ainoat siihen viittaavat ruoat olivat nakkikioskien lihapiirakkoja ja ranskalaisia.

Aneemisen näköinen valmisateria. Jauhelihakeittoa ja kanaleivät. Ihan ok.

Varsinaisia hampurilaispaikkoja ei oikein ollut, ja McDonald’s tuli kotikaupunkiini aika myöhään, ja muistini mukaan isäni vei mut sinne syömään ensimmäistä kertaa kun olin kuudennella. Sitä ennen syötiin herkkuina lämpimiä voileipiä jotka tehtiin uunissa, ja jossain vaiheessa alkoi myös saamaan pizzoja, ja kaupasta oikein pizzapohjia! Niihin mun äiti lisäsi kaiken maailman ruoan jämiä alussa koska niin pakkauksessa neuvottiin, ja niinpä mä olen syönyt myös kuuluisaa makkarakeittopizzaa ilman lientä jossa oli kaikki muut täytteet kera ketsupin ja juuston sekä oreganon.

Oksennuksen näköistä ja epämääräiselle mössölle maistuvaa spaghettivuokaa.

Kun meille tuli mikro, saatiin sen mukana oikein hieno keittokirja, sellainen missä neuvottiin kuinka mikrossa voi valmistaa kaikenlaista. Mä lämmitin siinä pääasiassa kaakaota, ja kerran unohdin lusikan sinne vaikka siitä oli sadasti varoitettu, salamat vaan leiskui mutta onneksi mikro ei hajonnut. Sitten ei enää tarvinut paistella makaronilaatikoita pannulla ja eilisten jämät lämpeni kätevästi mikrossa, ja silloin aikakausi koki aika ison muutoksen muutenkin: Alkoi tulemaan enemmän einesruokia ja oikeita mikroaterioita.

Lohilaatikkoa joka oli todella hyvää, lohenpalat isoja ja maku kuin itsetehtyä.

Nykyään kauppojen hyllyt pursuaa täysin valmiita ja hyvin pitkälle prosessoituja eineksiä ja erilaisia mikro-, ja pakaste-aterioita. Niitä ei kuulemma pitäisi syödä. Liikaa säilöntäaineita, liikaa suolaa, paljon piilosokeria ja rasvaa. Ja niin, eihän se makukaan usein ole kovin kummoinen, eikä mitään moneen itse alusta asti valmistettuun ruokaan verrattuna. Ruokien valmistaminen itse tekee niistä usein ravintorikkaampaa ja ne kotiruoat sisältävät vähemmän haitallisia aineita, ja mikä parasta, tulevat selkeästi halvemmaksi. Siitä huolimatta aika monet sortuvat valmisruokia toisinaan ostelemaan, ja olen jopa kuullut juttua että jotkut eivät muuta syökään.

On oikeasti olemassa ihmisiä ketkä elävät pelkillä yksittäispakatuilla valmisaterioilla, eineslaatikoilla, mikropizzoilla ja pakastealtaiden annoksilla, eivätkä ikinä tee mitään ruokaa. Mä syön valmisruokia joskus, ja kuten kuvista ja teksteistä huomaa, vaihtelevalla menestyksellä.

Mikä on teidän suhde eineksiin? Syöttekö usein jotain valmisruokia, ja jos niin mikä niistä on parhaita? Tai pahinta?

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

14 vastausta artikkeliin “Sorrutko eineksiin?”

  1. Joskus tulee syötyä, kun on väsynyt ja nälkäinen kaupassa eikä jaksa laittaa ruokaa tai kun työpäivän eväät on unohtuneet kotiin. Tulee ostettua oikeastaan vain kahta eri einestä: maksalaatikkoa tai pinaattilettuja. Mun mielestä einekset on ok silloin tällöin. Useammankin, jos estävät esim. karkkien tms. ahmimisen ja ovat ikään kuin terveellisempi vaihtoehto (itse käyttänyt joskus tätä tekniikkaa).

    Meille tuli mikro aikanaan vasta 2000-luvun puolessa välissä, kun sellainen lämmitysgrilli hajosi ja olisi tulkut liian kalliiksi ilmeisesti korjauttaa :D

    • Oho! Tosi myöhään saitte mikron! Mä en pärjäisi ilman :D Pinaattilettuja mäkin ostan joskus, syön niitä kalkkunanakkien kanssa, nam! Maksalaatikko on mun mielestä koirien ruokaa, sitä syön vain jouluna ja kermalla sekä voilla höystettynä, uunissa kuumennettuna.

    • Mikrotettuun maksalaatikkoon sorruin pitkästä aikaa ja arvaa alkoiko takapuoli päristä. Ei enää ikinä mitään eines maksalaatikkoa! Kypsennysaika ei ole riittävä ja arvaa vaan ehtiikö kypsä riisi pilaantua jo kaupanhyllyllä… ihan hullunhommaa… Pitäs tehdä itse maksalaatikkoa niin tulis tosi hyvää…

      Eineksiähän on mm. pakastevihannekset, niin kaipa me kaikki siis sorrumme eineksiin.

  2. Harvemmin tulee eineksiä syötyä, eivät tosiaan maistu yhtä hyvälle kuin omatekoiset. Mutta jos nyt jotain, niin ehkä kasviskeittoja, tai Via-sarjan aterioita tai tuoresalaatteja. Jos ei itse jaksa laittaa, niin sitten mieluummin ottaa ravintolasta jonkun hyvänmakuisen ruuan. Ennen tuli kokattua kotona lähes joka päivä uusi ruoka, kun ei tehnyt mieli syödä samaa monta päivää. Nykyisin on oppinut tekemään kerralla kahdelle päivälle, niin ei tarvitse olla päivittäin kauhan varressa :) Ja arkena tulee tehtyä arkisempia nopeita ruokia, viikonloppuisin herkkuruokia. Jotenkin on tuntunut ruokailu olevan paremmin tasapainossa, kun erottuu tuo arki ja herkuttelu toisistaan. Ja vielä niistä eineksistä, eihän ne herkkua ole, mutta saa niillä nälän siirrettyä. Ja onneksi niistäkin löytyy vaihtoehtoja moneen lähtöön ja makuun!

  3. Mä olen antanut periksi joillekin valmisruuille töiden takia. Jos pitää valita rankan työpäivän jälkeen sohvalla rötköttämisen ja ruuanlaiton (johon liittyy oheistoimintana ruuan jäähdyttäminen ja sen jälkeen pakkaaminen rasioihin) välillä, valitsen mieluummin sohvan ja ostan kaupasta valmista. Mutta olen kyllä melkoisen tarkka mitä aterioita ostan, jos tuoteseloste vilisee outoja sanoja ja e-koodeja niin en sellaista osta. Töissä syön vain sen takia etten vallan uuvahtaisi, maulla ei silloin ole kovasti väliä kunhan safka vaan maistuu sen verran että sitä on kiva niellä :) Herkuttelun jätän kotioloihin.

    • Joskus harvoin Kokkikartanon pinaattikeitto (koska ei pidä nälkää fyysisessä työssä), Saarioisten lihaperunasoselaatikko (ei missään nimessä Atriaa, niiden mikroruoat maistuu kaikki oudolle ja oudolta näyttää tuoteselosteetkin) tai kolmantena Saarioisten häränmurekepihvi kermakasviksilla. Mun mielestä noista kolmesta on eniten pohjanoteeraus tuo lihaperunasoselaatikko, hyvä kun kehtaan edes myöntää :D , mutta se jos mikä on helppo vaan lämmittää ja lusikoida kitusiin. Mut enpä kyllä ostaisi ihan kotona syötäväksi, sen verran olen mieltänyt sen ainoastaan työevääksi.

  4. Mun einesherkkua on pinaattikeitto… Muita eineksiä en sitten syökään, enkä itseasiassa tuota keittoakaan ole syönyt varmaan vuoteen! Tykkään laitella ruokaa, ja kun olen äitiyslomalla niin mikäs siinä ruokaa laitellessa täällä kotona. Työelämään/kouluun kunhan palailen niin varmasti tulee jälleen pinaattikeitto ja salaattibaarit tutuiksi :)

    • Mä tykkään myös pinaattikeitosta! Ostan Apetitin tai Rainbown pakastepinaattikeittoa toisinaan ja keitän munia. Tosi hyvää, enkä kyllä itse alkaisi mitään pinaattikeittoa edes tekemään.

    • Hernaria en kyllä itse valmistaisi, eli jos sitä tulee syötyä (2-3 vuoden välein) niin voi sen purkin ostaa. Pinaattikeitosta tykkään ja sen ostan pakasteena, en itse alkaisi valmistamaan :)

  5. En pysty enään syömään eineksiä lainkaan. Yhdessä vaiheessa olin juurikin se henkilö, ketä eli pelkillä mikroaterioilla. Tätä kesti noin kaksi vuotta, kunnes ilmeisesti herkistyin jollekkin lisäaineelle (ei ole selvillä tarkalleen mille) ja meni varmaan noin puolisen vuotta ennen kuin vatsan toiminta tasapainottui. Eli suoraan sanottuna, vatsa oli löysällä ja sekaisin _aina_.
    Nyt kun olen jättänyt kaikki einekset pois, ei ole ollut vatsan kanssa enään mitään ongelmia.
    Omasta kokemuksesta johtuen en suosittele eineksiä kellekkään, toki tuollainen satunnainen käyttö on asia erikseen ja varmasti jollain toimiikin. :) Itse en voi syödä edes rakastamiani pinaattilettuja, kun heti menee vatsa täysin sekaisin :(

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta