Nyt voi taas hengittää


Hengitä sisään, hengitä ulos, pinnaa kiristää, ahdistaa, vituttaa, masentaa, tuntuu ettei mistään tule mitään ja kaikki normaalitkin toiminnot ovat ylivoimaisen raskaita ja rasittavia. Ärsyynnyn kaikesta enkä jaksa tehdä muuta kuin maata ja miettiä kuinka kaikki on niin hirveän vaikeaa, seinät kaatuu päälle, en näe mitään tulevaisuutta ja ennen niin mukava tai vähintäänkin ok työpaikka tuntuu maailman ahdistavimmalta paikalta joka saa sykkeen kohoamaan kahteensataan vaikken mä siellä olekaan. Pelkkä ajatus saa verisuonen päässä pingottamaan ja elämän vaikuttamaan ihan kamalalta. Sitä ei vaan jaksa enää, ei kestä enää. Romahtaa.

Tuollainen olotila mulla oli joulukuun alussa kunnes hakeuduin lääkäriin. Tuli se tunne että jos en pääse töistä pois ja ylös ja ulos niin mä todellakin hyppään sieltä sillalta mahaplätsit, niin paljon ahdisti. Sain puhuttua, sain sairaslomaa, ahmimishäiriöön käytettävää lääkitystä tuplattiin annokseltaan sillä se auttaa myös ahdistuneisuushäiriöön. Sellainenhan mulla selvästi oli, jonkin sortin burn out, uupumus, mikä lie raivokohtaus ja paniikki sekaisin.


Muutaman viikon jälkeen tunteet tasottui ja viimeisen viikon olen voinut suorastaan loistavasti, ellei lasketa sitä että välillä nupissa heittää niin paljon ettei meinaa pystyssä pysyä ja taju on taskuun menossa. Alentunut syke ja verenpaine tai lääkkeiden sivuvaikutukset sen vaan tekee eikä se mua ahdista, huvittaa vaan kun aina välillä saa 30 sekunnin pikakännit ihan ilman alkoholia ja tossut vinttaa minne sattuu.

Viisi viikkoa siihen meni. Olin poissa töistä, makasin kotona, nukuin miten huvitti (yrittäen jonkun rytmin pitää). Kävin ulkona, näin kavereita, kävin kaupoilla jos jaksoin. Vietin aikaa läheisten ystävien kanssa, hoidin ja sylkyttelin koiria. Luin kirjaa, katsoin sarjoja ja elokuvia. Hoidin itseäni, kaunistauduin. Yritin pitää rutiineista kiinni ja hieman lisätäkin asioita jotka olin jättänyt tekemättä. Nyt tuntuu ihan kuin olisin uusi ihminen!

Blogista en murehtinut enkä tätä stressannut. Olin vaan, olla möllötin. Nyt onkin ihan erilainen fiilis ja hyvä fiilis onkin. Ensi viikolla ajattelin mennä takaisin töihin, sillä mielestäni olen nyt siihen valmis ja mulla on jo työkavereitakin ikävä. Mä alan elää taas, ja saan hengitettyä.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

5 vastausta artikkeliin “Nyt voi taas hengittää”

  1. Hei! Olisi kiva jos kirjoittaisit enemmän tuosta ahdistuneisuushäiriöstä :) olisi helpottavaa kuulla muiden siitä käsivien ajatuksista.

  2. Hienoa että voit paremmin. Ja hienoa että sulla oli rohkeutta myöntää, että nyt pitää huilata. Kaikki ei heti sitä tajua ja painaa vaan.
    Ahdistushäiriö on pirullinen. Suosittelen yhtä kirjaa kaikille ahdistuneille, paniikkihäiröisille ja foobikoille. Se on suomeksi nimeltään Vapaaksi ahdistuksesta. Kirjoittanut Edmund J Bourne. Englanniksi se on Anxiety and Phobia workbook. En todellakaan suosi self help kirjoja, mutta tämä on tosi hyvä. Suosittelen kaikille. Ihan vaan stressaavillekkin tyypeille. Lukekaa. Se selittää tosi paljon asioita ja auttaa ymmärtämään mistä on kyse. Ihan fyysisestikkin esimerkiksi paniikkikohtauksissa. Tsemiä sulle ja kaikille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta