Vaikea ja hankala akka

Olen luonteeltani ollut aina aika äkkipikainen, temperamenttisena pidetty, joskus kuulemma jopa pelottava persoona koska sanon asiat rehellisesti ja annan suoraa palautetta. Tämän kuvauksen voisi olettaa kertovan siitä että olen varsin  vaikea ja hankala akka, sellainen hirveä psykoämmä ja narttujen narttu, tuuliviirinä heiluva persoona josta ei koskaan tiedä millä tuulella sitä tänään ollaan tai koska räjähtää ja miksi. Mä en kuitenkaan ole sellainen.

Kaikesta tästä huolimatta olen oikeasti ihan järkevä ihminen enkä sorru impulsiivisesti tekemään hulluuksia tai sanomaan mitä sylki suuhun tuo. Itseasiassa päinvastoin kuin voisi olettaa, olen varsin harkitseva ihminen ja usein punnitsen tarkkaan kannattaako mun toimia tietyin tavoin tai sanoa jotain, mitä hyötyjä ja riskejä siinä on. Analysoin myös asioita hyvin pitkälle ja teen suunnitelmia, mutta toisaalta äkkipikaisuuksissa tunteiden vietävänä voi joskus harkinnat jäädä vähemmälle. En myöskään verhoa rehellisyyttä ja suorapuheisuuttani ilkeyteen ja ole mikään tahditon moukka ja totuuden torvena toitota ajatuksiani aina ja kaikkialle, mutta kyllä mä sanon jos aihetta on enkä pelkää olla julkisesti eri mieltä tai antaa kritiikkiä asioista.

Kaada tuoppiin sitä punkkua! (Oikeasti käytössä on Iittalan Essence)

Tunnustan rehellisesti myös sen että mulla on lyhyt pinna. Mä en ole kovinkaan kärsivällinen ihminen ja se näkyy helposti monissakin asioissa mitkä on mun elämässä, ihan vaikka laihduttamisesta uusien asioiden opetteluun töissä jne. Jos jokin tuntuu vaikealta enkä heti osaa, saatan menettää hermoni täysin ja vaihtoehtona on joku luovuttaminen ”hälläväliä”-asenteella, tai sitten muuten vain jokin tulinen mielenilmaus ja vittuuntuminen. Olen yrittänyt kehittää tätä piirrettä itsessäni ja opetella kärsivällisemmäksi ja pitempipinnaiseksi, mutta suoraan sanottuna en ole kovinkaan hyvin onnistunut siinä. Väitänkin että tämä ja nämä kaikki piirteet ovat osittain ihan persoonakysymyksiä eikä tietyistä piirteistä voi mitenkään opetella täysin pois, eikä mielestäni edes tarvitse. On hyvä että on olemassa erilaisia ihmisiä koska kaikessa on aina hyötynsä ja vastakohdat täydentävät toisiaan.

Vaikka mä aina joskus leimahtelen ja ärsyynnyn kohtalaisen nopeastikin, mutta siinä samalla olen ihminen joka leppyy pian. En ole aina vastaan inttävä ja hankala tyyppi, mutta haastava saatan kyllä olla tiukan paikan tullen, koska en ole mikään joojoo – ihansama – mullaeiolemielipiteitä  – ihminen. Tämä kyllä näkyykin elämässä monella eri saralla, sillä mulla on aika vahvoja mielipiteitä ja näkemyksiä asioista ja mieluiten toteutan asiat omalla, oikeana pitämälläni tavalla. Mun on toisinaan vaikea alistua asioihin joita pidän typerinä tai väärinä tapoina, ja saatan joskus sortua hieman sellaiseen oman käden oikeuteen ja oikomaan sen mukaan mitkä on mun näkemykset.

Tommasi Viticoltori Valpolicella Ripasso, ei ehkä ihan edullisin mutta parhaimpia punkkuja ikinä, Alkon neidin avustuksella

Tiedän että olen hyvin vahva persoona ja mä kaipaan ympärilleni muita vahvoja ihmisiä, mutta olen myös yrittänyt näin vanhemmiten opetella olemaan pelottelematta paskoja housuihin herkemmiltä ja hiljaisemmilta tyypeiltä enkä halua tehdä itsestäni mielikuvaa muiden jyrääjänä. Siinä olen mielestäni onnistunut kohtalaisen hyvin ja tulen toimeen myös arempien ja syrjäänvetäytyvämpien ihmisten kanssa ja uskoakseni luon itsestäni hauskan ja rennon persoonan vaikutelman sillä en juuri koskaan raivoa ja äkäile ihmisille, ennemminkin asioille.

Parit viimeiset päivät ovat sisältäneet enemmänkin stressinaiheita ja olen nähnyt painajaisia muutamana yönä. Töissä on kova stressi ja hankala vaihe menossa, ja henkilökohtaisessa elämässä ja ihmissuhteiden viidakossa olen suuttunut, tai ihan rehellisesti sanottuna raivostunut niin että heitin uuden puhelimenikin kaaressa pitkin asuntomme lattioita. Onneksi ei mennyt rikki! Huh!

Castellon black ja white cheese oli ihanaa, samoin Carr’s keksilajitelman keksit

Tavoistani poiketen vietin eilisen illan ihan rehellisesti nollaten. Nautiskelin yksinäni pullollisen punaviiniä ja söin hieman juustoja ja keksejä, koko illan koneella istuen ja musiikkia kuunnellen. Tein asioita joista sain nautintoa ja hyvää oloa ja viini rentoutti mukavasti. Nyt on taas parempi fiilis eikä pinnakaan ole enää niin kireällä. Ei muuta kuin taas itseään haastamaan ja opettelemaan paremmaksi ihmiseksi.

Millaisia te ootte? Löytyykö pitkää pinnaa ja onnistettuko pitämään mölyt mahassa, vai elättekö voimakkaasti tunteella ja myös näytätte sen? Entä tunnustaako kukaan olevansa sellainen todellinen vaikea ja vittumainen akka? ;)

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

4 vastausta artikkeliin “Vaikea ja hankala akka”

  1. Itse veemäisten ja vaikeiden (vastaavat kysymyksiin hiljaisuudella, niskojen nakkelemisella tai suoraan ääneen ilkeästi tiuskaisemalla, muuttavat mielipidettään joka toinen päivä, eivät kunnioita sovittuja aikatauluja tai työmenetelmiä ym..) ihmisten kanssa työskennelleenä en pidä itseäni hankalana.

    Temperamenttinen ja tunteikas osaan kyllä olla ja silloin kun hermo menee niin kyllä se yleensä kuuluu ja näkyy, mutta yleensä kiukuttelen asioille enkä ihmisille ja tilanne harvoin on niin vakava että päivä- tai edes tuntitolkulla jaksaisin siitä mouhkata. Kunhan saan vaahdota asiani jollekin kuka ei pelästy ja ymmärtää, niin yleensä tämän jälkeen mä rauhoitun ja asiat saavat oikeat mittasuhteet. Työhaastatteluissa en tällaista kerro, mutta lähimmille ihmisille ja työkavereille olen selventänyt etten oikeasti ole niin vihainen miltä saatan kuulostaa. Aina mulle on uskallettu tulla puhumaan ja soittaa, joten uskon olevani edelleen ihan helposti lähestyttävä ihminen :)

    Joskus on kyllä vaikeaa olla samaan aikaan temperamenttinen ja herkkä, konflikteja välttelevä mutta silti niin oikeudentajuinen että suu on vaan pakko avata ja pistää hanttiin. Mutta tällainen vaan olen ja kai se onkin tärkeintä että on sinut näiden vähän negatiivisten piirteittensä kanssa.

    Oon varmaan sanonut tän aikaisemminkin, mutta sä kuulostat just sellaiselta ihmiseltä minkä kanssa tulisin juttuun ihan oikeassakin elämässä. Kyllä ihmisessä pitää löytyä särmää ja sisua eikä vaan hymistä! :)

    • Hei, tosi hyvä kommentti :) Mä nyökyttelin jo alusta asti ja mietin että oon tosi samantyyppinen monesta kohtaa. En myöskään miellä itseäni lainkaan hankalaksi tai vaikeaksi ihmiseksi temperamentista huolimatta. Musta se on ihan eri asia olla hankala ja vaikea ihminen. Mä kyllä riehun aina välillä ja ärräpäät lentelee, mutta en ikinä raivoa kellekään ihmiselle tms, vaan jollekin toiminnalle, asialle tms. Siinä sitten sivulliset toki saa seurata :D

  2. En usko että välttämättä olet kärsimätön. Sulla vaan on nopea reaktiokyky paskanjauhantaan. Itse koen että se riippuu ihan seurasta meneekö hermo vai onko hyväntuulinen. Mullanei mene koskaan kärsivällisyys yatävieninseurassa mutta esim äitininseurassa kilahdan samantien.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta