Oliko tämä onnistuminen vai repsahdus?

Tämä touhu on välillä aikamoista veitsenterällä taiteilua, ja pelottaa että jos annan pirulle pikkusormen niin se vie pian koko käden. Eilisessä palaverissa join tiedostamattani sokerilimsaa. Mun piti ottaa tuo Zero versio Dr.Pepperistä mutta kun halusin cherrycolaa, huomasin sitä juodessani hampaiden alkavan narskumaan. Ups, tässähän on sokeria!

Tämä ei kuitenkaan maailmaa kaada sillä mikään ruoka ei ole mulle kiellettyä. Olen opettelemassa pois liian kurinalaisesta ja armottomasta ON/OFF elämäntavasta jossa joko kaikkea vedetään kaksin käsin ilman mitään tolkkua, tai sitten ollaan niin hardcore moodissa ettei tosikaan.

Tänään me sitten saatiin töissä kaikki levylliset Fazerin sinistä. Olisin ihan hyvin voinut olla ilman mutta sitten kun sen sain niin alkoi tekemään mieli. Mietin jo että kohta syön kaiken ja ahdan levyn turpaani kerralla, mutta sitten päätin että ei. Mä syön vain kolme riviä.

Söin kolme riviä ja vein suklaalevyn pois, annoin koko työporukalle jaettavaksi omani. Tiedän että tässä omalla työpyödällä se olisi houkutellut ihan liikaa, ja olisin saattanut ihan huomaamattani napostella työpäivän loppuun mennessä koko levyllisen suklaata.


Huomaan että on paljon helpompi kieltäytyä silloin kun herkkuja ei edes ole olemassa. En haali niitä kotiini vaan ostan kaupasta pääasiassa vain järkeviä juttuja. Toki syön herkkuja jos tarjotaan mutta yritän pysyä niistä muuten erossa. Yritän harjoitella herkkupäivää kerran viikossa, silti pitämättä totaalikieltoa sillä ahmimishäiriössä on/off tyylinen mustavalkoinen ajattelu altistaa ahmimiskohtauksille joten niin ehdoton en aio olla.

Eipä nuo kolme riviä suklaata maistuneet edes hyvältä. Söin ne pariin minuuttiin. Itseasiassa aika paskaa suklaata. En mä saanut siitä edes mitään nautintoa. Kunhan syödä puputtaa ja ahtaa kituset täyteen moista kuraa. Tuokin olisi varmasti ollut nautinnollisempaa kun olisin ottanut vaikka vain kaksi palaa ja oikeasti keskittynyt niistä nauttimaan.


Mutta hei, nyt näin. Voiton puolella selkeästi siitäkin huolimatta että söin kolme riviä suklaata. Se edistys tässä on se että mä pystyin kontrolloimaan tilannetta ja hankkiutumaan eroon herkuista. En sillä ”syön tämän vielä tänään, ja otan itseäni niskasta kiinni sitten huomenna” -ajatuksella joka ei koskaan johda mihinkään, vaan heti tänään, tässä ja nyt. Pieni lipsahdus tekemästäni suunnittelemasta mutta ei sen väliä. Jatketaan siitä mihin jäin 10 minuuttia sitten, eikä heti heitetä kirvestä kaivoon ja mässytetä koko loppu päivää sillä perusteella että nyt tuli jotain syötyä.


Aamupala oli ihan kiva ja lounaskin ok, ja mun on tarkoitus tehdä tänään punttisalitreeniä illalla. Mä tiedän että oon oikealla polulla ja just näin sen pitääkin mennä. Näin tavallisella ruokavaliolla ei ehkä ole luvassa sitä himoamaani nopeinta laihtumista koska en ole millään isoilla miinuskaloreilla, mutta tämä on ehdottomasti järkevintä suhtautumista ruokaan kuin aikoihin. Mä laihdun kyllä tässä sivussa, eikä se olekaan kaikista tärkein asia.

Mä oon itseasiassa aika ylpeä itsestäni! Mä pystyin siihen taas, mä pystyin lopettamaan!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

8 vastausta artikkeliin “Oliko tämä onnistuminen vai repsahdus?”

  1. Itseasias toi suklaalevyn kuva on jo pelkästään aiheuttaa mulle ihan kaameeta suklaanhimoa. Mulla on siis ihan sairas riippuvuus nimenomaan suklaaseen. En ikinä pystyis ottaa vaan riviä levystä ja lopettaa siihen vaan siitä lähtee semmonen kierre et mikään ei enää riitä. Viime kesä oli helvettiä! Vedin joka päivä kaksin käsin suklaata! Paino nousi 6kg. Mutta nyt kuin ihmeenkaupalla olen ollu muutaman viikon ilman mitään herkkuja. Mulle on helpompaa se kun olen TÄYSIN ilman ja kaupassa juoksen laput silmillä karkkiosaston ohi. Nyt alkaa jo helpottaa ja huomaan et pystyn olee kokonaan ilman suklaata lopultakin, kunhan en vaan saa mistään sellasia nenäni eteen, esim joulu pelottaa tuon takia kun niitä konvehteja on joka paikassa.

    Mulla ei oo mitään muuta tuotetta kohtaan tämmöstä ongelmaa. Ei oo esim vaikee kattoo vierestä jos ympärillä syödään pizzaa, burgeria, sipsejä tms kun niitä ei erityisesti tee mieli. Mut suklaa on mulle ku huume narkkarille. En pysty sitä hallitsee ja pitää kohtuudessa jos sen makuun pääsen.

    • Itselleni se on sipsit, etenkin jotkut jumbojuustosnacksit tms. En voi syödä vain yhtä tai kahta kourallista vaan vedän niin kauan kunnes pussi on tyhjä. Tällä kertaa tuo suklaa ei edes oikeasti maistunut mitenkään hyvälle, oli jopa pahahkoa, joten en tajua miksi söin edes sitä kolmea riviä. Varmaan ahmijan tottumuksella :D

  2. Toi on muuten totta kun kirjotit et ei ees maistunu niin hyvältä. Tuli mieleen ku siinä pahassa suklaajamassani vedin myös sellaisia suklaita mistä en ees erityisemmin pitänyt ja senkin jälkeen kun tunsin että nyt on saanut tarpeeksi syötyä niin silti oli vaan pakko vetää. Ja siitä tulee aivan kaamee olo!

    Mutta niinku kirjotit, on helpompi olla ilman kun ei ees hanki semmosia härnäämään. Ja muutenki jos pääsee elelee semmosta elämää ettei niitä tule tarjolle tai lahjaksikaan. Mä oon ainaki nyt ilmottanu läheisilleni et älkää vaan tarjotko mulle ja hankkiko mitään suklaita enää mulle. Ettei vaan enää putois siihen missä viime kesänä tuli oltua.

    • Harvoinhan ahmiessa ruokaa mitenkään maistelee, sitä vaan aivottomana mättää sitä suuhunsa, pureskelee nopeasti ja usein vaillinaisesti ja nielaisee äkkiä jotta pääsee taas lappamaan lisää.

      Paras on etten ostele nyt mitään sellaisia mun pahimpia herkkuja, koska itsekuri ei ole ihan niin hyvä että pystyisin olla niitä syömättä. Kiva yllätys oli kuitenkin se että pystyn lopettamaan, suorastaan ennenkuulumatonta.

  3. Ihanaa Eve, oon iloinen sun puolestasi! <3 Asiat tuntuu loksahtaneen järkeville raiteille nyt! Kaikkea hyvää sulle :)

    • Eiköhän ne hiljakseen siitä! Ihanaa että olen oppinut asioita itsestäni ja tehnyt oivalluksia jotka auttaa mua paranemaan tästä :) Kaikkea hyvää myös sulle :)

  4. Mä taas pystyn nimenomaan töissä olemaan syömättä herkkuja, koska mun mielestä se on herkkujen tuhlaamista jos duunimoodissa menet syömään jotain hyvää. Eli jos olisin saanut tuon suklaalevyn, olisin odottanut kotiin asti ja sitten rietastellut koko levyn menemään ehkä vielä katsellessani jotain hömppäohjelmaa, tässä vaiheessa ei olisi pystynyt meikäläistä pysähtymään siihen kolmeen riviin, ihan sama maistuuko vai ei. Tässä myös syy miksen osta ikinä kokonaisia suklaalevyjä.

    Mutta oikeassa olet ettei kaikki kaadu kolmeen riviin suklaata, eikä luultavasti olisi kaatunut siihen kokonaiseenkaan kun ajatellaan laajemmassa mittakaavassa. Tuskin sieltä työmaalta kuitenkaan mättöjä joka päivä jaeta, ellei sitten ole leipomossa tai karkkitehtaassa töissä :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta