Kadonneen motivaation metsästys

Oon pitkään ollut tilanteessa jossa en ole kauheasti jaksanut miettiä mitään vaan olen räpistellyt eteenpäin ikään kuin jonkin sortin autopilotilla, mutta nyt tuntuu että saan sen pelin puhallettua poikki. Siis aivan mahtava fiilis, ja käsittämätöntä että mä edes tunnen näin! Syömishäiriö on hoidossa, päivä kerrallaan eteenpäin ja viidentoista viikon hoitojaksosta ekat neljä on nyt takana. Nyt jotenkin tuntuu että se homma alkaa toimimaan ja pystyn sisäistämään paremmin asioita, pystyn pysähtymään ja miettimään, palaset alkaa loksahdella paikoilleen.

Sen lisäksi musta tuntuu sille kuin pitkään kadoksissa ollut motivaatio olisi palaamassa takaisin. Se motivaatio joka ajaa mua aktiivisemmin ulos tekemään asioita, ylös, ulos ja lenkille. Kävelylle ja salille. Syömään terveellisemmin ilman että se on yhtä itkua ja hampaiden kiristystä. Saamaan nautintoa ja hyvää oloa muustakin kuin ruoasta.

Mun sisällä oikein roihuaa ja jo pari päivää on tuntunut todella hyvältä. Olen myös ollut viikonlopun herkuttelematta ihan huomaamattani, mä vaan olen niin täpinöissäni kaikesta. Menin kauppaan ja ostin kananmunia, kalkkunaa, kasviksia ja marjoja, ja sitä mehukeittoa ja maitorahkaakin. Mä en ostanut sipsejä enkä edes yhtä patukkaa suklaata, en mitään karkkia, eikä mun tehnyt mieli. Se oli mahtavaa!

Se tunne kun maitorahka, mehukeitto ja mustikat maistuu taas taivaalliselta eikä himoa hulluna rasvaisia pasteijoita

Laihduttamaan en ala enkä aio aktiivisesti miettiä laihtumista, enkä edelleenkään kiellä itseltäni nautintoja, mutta nyt mä oikeasti itse haluan itselleni parempaa. Oon löytänyt jotain juttuja itsestäni ja tehnyt nyt sellaisia oivalluksia että mä en halua jatkaa elämääni entisellään vaan tehdä positiivisia muutoksia kohti parempaa. Ei auta vaikka joku muu sen sanoo eikä auttanut vaikka itsekin sen tiesin. Kun sitä halua ja sisäistä paloa ei ollut niin sitä ei voinut mistään väkisin taikoa. Kaiken pitää lähteä aidosti itsestään. On löydettävä itsestään se motivaatio ja halu taistella. En tiedä kauanko tsemppihenki pysyy yllä enkä aio sitä murehtia. Mä aion iloita siitä että nyt mä sen löysin taas, eikä se olekaan täysin kadoksissa.

Nyt mulla on palava halu mennä ja tehdä, nähdä ja kokea. Maailma pyörii koko ajan vaikka mä olen pysynyt paikoillani, ja nyt mulla on tunne että mä haluan päästä siihen vauhtiin mukaan!

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

2 vastausta artikkeliin “Kadonneen motivaation metsästys”

  1. Mäkin alan aina miettiä että kuinkakohan kauan sitä kestää, jos tulee noita hypetyksen hetkiä. Vaikkei se mitään autakaan, parempi olisi vaan tehdä eikä miettiä ja analysoida aina kaikkea puhki. Tsemppiä jatkoon! Kyllä tästä upeasta syksystä kannattaa nauttia vaikka vähän tuota pakkasta uhkaa jo pukatakin :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta