Bloggaaja jonka persoona raivostuttaa

Syyskuu alkaa vetelemään viimeisiään ja kun katselee noita kirjoittamiani juttuja, on otsikot aika synkkiä. On kaikenlaista läskiä, laiskuutta, saamattomuutta, eropuheita ja muuta, mutta eipä tietty ihmekään kun ne kaikki aiheet ovat olleet erityisen pinnalla juuri tässä kuussa. Mun tyyli kirjoittaa on toisinaan (usein? aina?) aika rohkea ja suorasanainen, joten antakee anteeks jo valmiiksi, se seikka ei nimittäin tule muuttumaan. Vaikkakin pyrin olemaan mahdollisimman positiivinen ihminen, käsittelen blogissani myös vaikeita aiheita ja negatiivisia tuntemuksia. Olen tähän mennessä myös julkaissut lähes kaikki saamani kommentit kaikkiin kirjoituksiin, ihan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Soraäänet saa kuulua ja vastaan kritiikkiinkin, joskus ehkä hieman huonosti ärtymystäni peitellen mutta edelleen, olen vain ihminen.

Mun tavoite on olla sellainen edes semi aito bloggaaja, sellainen mitä itsekin mun mielestä parhaissa bloggaajissa arvostan. Ne on omia itsejään, kirjoittaa juuri kuin haluaa eivätkä liikoja siisti sanojaan tai sanomansa sisältöä vain siksi että joku ehkä jossain voisi joskus kenties mahdollisesti maybe baby pahoittaa mielensä. Joskus varmasti voisi punnita kahdesti ennen enterin painamista, mutta toisaalta liika editointi olisi epäaitoa. Tokikaan en koko elämääni blogissa jaa ja minullakin on asioita mistä en halua kertoa tai joiden käsittely täällä on syystä tai toisesta vaikeaa tai jopa mahdotonta, mutta noin yleisellä tasolla: se mitä kirjoitan, sen takana haluan pystyä olemaan. Mä haluan seisoa pää pystyssä ja rinta rottingilla, en ylimielisenä vaan ylpeänä, enkä kulkea hattu kourassa ja häntä koipien välissä kerjäämässä mielensäpahoittajien hyväksyntää.

Ne lukee blogia ketkä lukee, ja jatkossakin mä kirjoitan juttuja mun elämästä. Siihen elämään kuuluu kaikenlaista aina naishömpästä matkusteluun ja sisustamisesta ruokajuttuihin, ja siinä ohessa enempi tai vähempi käsitellään myös näitä syömishäiriöön liittyviä juttuja. Mulla on kohta uusi salikortti taskussa ja tarkoitus on palata punttitreenien pariin, joten kohta voi varmaan lukea itkua ja raivoa siitä kuinka ahdistavaa on kun ei voi edes unelmoida samoista sarjapainoista, ja samalla ainakin toivottavasti siitä treenaamisen ilosta ja sen jälkeisestä euforiasta. Jos jokin aihe ei täällä blogissani kiinnosta niin se kannattaa skipata, niin minäkin teen muiden blogeissa, paitsi että joskushan sitä lukee vaikka kuinka ärsyttää, eiks niin?

En tiedä olenko mä jonkun mielestä raivostuttava bloggaaja, mutta se on hyvin mahdollista. Sen olen ainakin huomannut että mitä enemmän on lukijoita ja liketystä, sitä enemmän myös ”vihaajat vihaa” vaikka mua onkin kohdeltu aika silkkihansikkain verrattuna moneen muuhun bloggaajaan. Joskus olenkin miettinyt että kuinka paksu nahka mahtaa ollakaan mielipiteitä jakavilla suosituimmilla bloggaajilla joita täällä meidänkin portaalissa on useampi, että kuinka paljon sitä sontaa niskaa sataan jos laukoo mielipiteitään blogikirjoituksissa ja ne eivät ihan aina ole 1:1 kaikkien lukijoiden kanssa… Kaikesta huolimatta, monesti nämä ärsyttävimmät bloggaajat ovat myös niitä suosituimpia, ja vauva.fi -ketjujen arvoisia. ”Ei väliä mitä puhutaan, pääasia että puhutaa”, vai mites se meni?

IMG_20150709_170548
Mitä te ootte mieltä? Voiko bloggaaja olla liian kärkäs ja voimakas persoona? Vai onko sillä edes mitään väliä, itse aiheet ovat tärkeämpiä kuin bloggaaja?

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

15 vastausta artikkeliin “Bloggaaja jonka persoona raivostuttaa”

  1. Niin se vaan on,että jos kirjottaa muuta kun pintaa vaan just sellasta vittu perkeleitä nii porukka tulee aukoo,mutta monet taas tykkää myös siitä :). Nim. Kokemusta on :D.

    • Mä yritän olla kirjoittamatta ”vittuperkeleitä” mutta kyllähän sitä aina välillä tulee ilmaistua aika suoraan kaikenlaista. Ja totta tuo, joillekin se voi olla hyvä juttu ja toisia taas ärsyttää joku sama juttu, kaikkia ei vaan voi miellyttää.

  2. Mun mielestä sä olet sellainen tolkun ihminen, enkä ole kokenut viime aikojen kirjoituksia niinkään negailuna, vaan tekstit on kirjoitettu rehellisesti ilman turhaa sensaationhakua.

    Jos mun pitäisi valita bloggaajan tai blogin sisällön väliltä, niin kyllä bloggaaja itse on tärkeämpi. On monia bloggaajia jotka näennäisesti kertovat itsestään ja elämästään, mutta sitten eivät kuitenkaan, ihan kuin jutut olisi kirjoittanut joku roolihenkilö. Jotenkin rinnastan moisen epärehellisyyteen ja sellainen saa mun karvani pystyyn.

    • ”Tolkun ihminen”, heh. Joo, kyllä mä ihan täysipäinen olen ja mielestäni aika hyvin tolkku tallella. Joskus toki hölmöilen minäkin ja ylireagoin mutta that’s life.

  3. Mun mielestä kirjoitat hyvin. En ainakaan itse jaksa lukea pelkkää sanahelinää tai katsoa jotain muotipuksukuvia, joissa ei ole tekstiä ollenkaan. Mun mielestä ehdottomasti sitten vaikka jonkun persettä kutittava persoona kuin hajuton ja mauton.

  4. Tämä on yksi suosikkiblogeistani, koska kirjoitat niin rehellisesti ja analyyttisesti. Tietysti se vaikuttaa, että pystyn monessa kohtaa samastumaan, koska oireilen BEDiä itsekin. Mutta siitä riippumatta, uskon että moni muukin aikuinen lukee mielellään juttujasi, ne ovat piristävä poikkeus treeniselfieihin ja maitorahkaan keskittyvien juttujen joukossa :)

  5. Loistavaa tekstii! Jos jotakuta ahdistaa tekstit ni olis hyvä ihmii lukematta sit. Kuka pakottaa ;D itse oon sitä mieltä et sun blogi kiinnostava ja ns oikeesta elämästä mitää siit jättämättä pois. Kiitos siitä <3

    • Jotkut varmaan nauttii siitä tunteesta kun oikein ärsyttää niin siksi lukevat blogeja joista eivät tykkää. Vihaajat vihaa, ja se tunne voi olla koukuttava. Kiva vihata kaikkea! :D

  6. Jäin lukemaan sun blogia juurikin siitä syystä, että olet suora ja rehellinen. Ihanaa vastapainoa täydellisille valkoisille kiiltokuvakodeille, seittemäntoista ruokalajin illallisille, kuuden tunnin treenipäiville tai täydellisille meikkikuville. Muistuttaa mua siitä, että ihan tavallisiakin ihmisiä on ja niillä on ihan tavallisia ongelmia :)

    • Niitä semmoisia ihkuttelublogejakin on kiva lukea, mutta itsekin koen että tälläiset enempi ”raakaversiot” ei niin täydellisine kuvineen (ja ihmisineen) päästävät jotenkin pintaa syvemmälle. Itse seuraan esim. Umppua ja varmasti hän on oikein punainen vaate oikeinkirjoitusfaneille ym, mutta sieltä aina löytyy kunnon asiaa, sitä mitä hän aidosti ajattelee. Semmoset on mielenkiintoisia :)

  7. Bloggaajan persoona vaikuttaa ja mulla on jäänyt jotkut blogit pois lukulistalta tai vähemmälle bloggaajan jatkuvat negistelyn tai tietynlaisen kärkkäyden takia. Kärkäskin saa olla, mutta siitäkin on niin monta tyyliä. Sun tyylistä tykkään! ;) Sä oot kertonut viimeaikoina rehellisesti, rohkeasti ja avoimesti elämästäsi ja se on ollut musta vaan hienoa! Osa lukijoista on saattanut saada vertaistukea ja sä oot voinut purkaa itseäsi ja saada myös tukea ja tsemppiä kommenttien kautta :)

    Itse pyrin siihen että peräkkäin ei tulisi samantyylisiä postauksia ainakaan kahta enempää, on ne sitten tyyliltään outfit postauksia tai mielipidepostauksia. Asiapuolen vastapainona keventely tasapainottaa ja pitää blogit monipuolisena. Usein myös pyydän miestäni lukemaan asia- / mielipidepostauksiaini läpi ennenkuin julkaisun ja usein kovan näppiksen sauhuttamisen päätteeksi annan tekstin jäädä hetkeksi muhimaan, pari tuntia tai yön yli ja luen uudelleen, että tarviiko pehmentää tms.
    En nyt kirjoittanut tätä niinkään vinkkinä vaan ajatuksena, miten itse toimin :)

    • Mä oon samaa mieltä tuosta että ei liikaa samaa putkeen. Tähän asti olen taitanut noudattaa semmoista pari postausta samasta aihepiiristä jos se on kuuma aihe ja juttua riittää, ja sitten pitää jo vaihtaa hetkeksi ettei mene jauhamiseksi. :)

  8. Tsemppiä Eve! Kirjoitat todella rohkeasti vaikeistakin asioista. Sait minusta uuden lukijan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta