Hulluimmat harhaluulot ahmimishäiriöstä: Miksei lihava vain laihduta?

Viime bloggaukseni ”terveellisestä aamupalastani” kirvoitti aikamoisen kommenttiryöpyn jonka sisältö oli laajakirjoinen. Osa tiesi hyvin mistä on kysymys, oli kenties enemmänkin taustaa blogini lukemisesta tai vähintäänkin ymmärrys siitä mistä tälläisessä epätyypillisessä syömishäiriössä on kyse, ja osa sitten taas… noh, joko ei sisäistänyt lukemaansa laisinkaan, halusi muuten vain ymmärtää sanoman väärin tai sitten ei vaan ymmärrä yhtikäs mitään ahmimishäiriöstä. Ajattelin koota tähän korjauksia näihin yleisiin harhaluuloihin jotta asia ei olisi niin vaikea käsittää, onhan tämä kuitenkin varsin yleinen sairaus. BED (Binge Eating Disorder) on yleisin syömishäiriö. Ahmimishäiriötä ilmenee 2–3 %:lla aikuisista, naisilla useammin kuin miehillä. Vaikeassa ja sairaalloisessa lihavuudessa ahmimista esiintyy paljon enemmän.

Tämä ansaitsee mielestäni hieman avaamista etenkin kun monet fitnessintoilijat ja terveyshullut mieluusti jakelevat sellaisia neuvojaan jotka ikävässä tapauksessa ovat vahingollisia ahmimishäiriöiselle ja vahvistavat entisestään monimutkaista ja vääristynyttä suhtautumista ruokailuun leimaalla jopa normaalia ruokailua epäterveelliseksi ja vältettäväksi ravinnoksi.

Lähdetään ensimmäisestä minua kummastuttavasta väitteestä:

”KIRJOITTAMALLA JULKISESTI BLOGIIN AHMIMISHÄIRIÖSTÄ HAET SÄÄLIÄ JA ASETTAUDUT UHRIN ASEMAAN”

Varsin outo reaktio rehellisyyteen ja suorapuheisuuteen. Pitäisikö syömishäiriö siis salata ja vaieta kuoliaaksi ja olla kertomatta että sairastan sitä? Eiköhän näitä pintaliitoblogeja ja fitness4ever juttuja ole ihan tarpeeksi. Todellisuudessa täydellisten bloggaajien seassa on myös meitä epätäydellisiä ihmisiä jotka uskaltavat ja pystyvät puhumaan heikkouksistaan ja huonoista hetkistään julkisesti, häpeämättä omaa vajavaisuuttaan. Ketä palvelisi se etten kertoisi mitään sairaudesta ja sen hoidosta, etenkin nyt kun se on aktiivisen hoitosuhteen takia hyvin pinnalla elämässäni? Kuka hyötyisi siitä että salaan oikeita syömisiäni ja esittäisin vetäväni jotain täydellistä #eatclean ruokavaliota ja fitnesslaiffia?

Bloggaajana toki haen blogikirjoituksillani huomiota, mutta syömishäiriöstä kirjoittaminen ei ole säälinkerjuuta enkä sääliä kaipaa. Jos mä jotain kaipaan niin korkeintaan vertaistukea ja tsempitystä jota sitäkin saan tarpeeksi ryhmäterapiassa, mutta sekään ei ole niin tärkeää vaan mä ennen kaikkea haluan kirjoituksillani kannustaa muita samoista ongelmista kärsiviä ja puhua asioista niiden oikeilla nimillä, mahdollisimman avoimesti. Tämä ahmimishäiriöstä blogissa kirjoittaminen on terapeuttista ja antaa enemmän kuin ottaa. Mulle muiden vastaanvantyyppisissä ongelmissa painivien ihmisten kannustaminen on voimaannuttava asia, ja sillä samalla kannustan myös itse itseäni.


”OTA VASTUU OMASTA YLIPAINOSTASI ÄLÄKÄ KÄYTÄ AHMIMISHÄIRIÖTÄ TEKOSYYNÄ LIHAVUUTEESI!”

Ahmimishäiriön syyt

”Lihavien ahmimishäiriön perussyytä ei tiedetä, mutta siitä kärsivillä todetaan tavallista enemmän myös muita psyykkisiä oireita. Näitä ovat yleinen alakulo ja masentuneisuus, ahdistuneisuus, mielialan aaltoilu ja psyykkinen haavoittuvuus.”

Kyllä, otan vastuun. Olen ihan yksin syyllinen ylipainooni ja minä yksin olen syönyt liikaa kulutukseeni nähden. Tämä ylensyönti ja ahmiminen johtuvat riippuvuudestani ruokaan ja nautinnonhakuiseen syömiseen. Juuri kukaan ei huvikseen ja tarkoitushakuisesti syö itseään ylipainoiseksi. Liikaa syöminen ja herkuttelu on syy lihomiseen, mutta halu tehdä näin ja kykenemättömyys toimia toisin, sen syy taas on syömishäiriö.

Minä en ole syönyt elääkseni vaan elänyt syödäkseni, eikä kukaan muu kuin minä itse ole niitä ruokia väkisin kurkustani alas tunkenut, puukolla uhaten. Olen syönyt isäni itsemurhan aiheuttamaan hylätyksi tulemisen tunteeseen, täyttääkseni sisälläni ollutta tyhjyyttä. Olen parisuhteissa miellyttämishaluinen ja parisuhteiden mahdolliset haasteet tai kariutumiset ovat myös aiheuttaneet syömishäiriön pahenemista, joka liittyy hylkäämiskokemuksiin ja tunteeseen ettei ole koskaan tarpeeksi hyvä vaikka tekisi mitä. Tapani hallita ahdistusta ja stressiä on hakea nautintoa syömisestä.

Ahmimishäiriö on psyyken ongelma, oikea sairaus eikä mikään tekosyy laiskuudelle ja välinpitämättömyydelle. Usein laiskuutta ja välinpitämättömyyttäkin voi olla kuvioissa mukana, mutta yleensä ne liittyvät ahmimishäiriön masennuspuoleen (ja monilla ihmisillä keillä on jonkinlainen syömishäiriö voi samaan aikaan olla myös esim. masennusdiagnoosi).

”SUN PITÄÄ SYÖDÄ TERVEELLISESTI KOKO AJAN JA VÄLTELLÄ LEIPÄÄ, RASVAA, HIILAREITA, JAUHOJA, SOKERIA JA X, Y SEKÄ Z RUOKA-AINEITA! KIELTÄYDY ÄLÄKÄ SYÖ!”

”ALOITAT VAAN TIUKAN DIEETIN NIIN SILLÄ SE ONGELMA KORJAANTUU / LAIHDUTA!”


Ahmimishäiriön hoito

Ahmimishäiriöiselle kehotus laihduttaa tai sairauksilla varoittelu usein vain lisää ahdistusta. Kun ihminen tietää yrittäneensä tuloksetta laihtua, lisää tämä vain syyllisyyttä omasta painosta. Ahmintaan taipuvaiset henkilöt säätelevät usein syömistään erilaisilla dieeteillä, johon liittyy aterioiden väliin jättämisiä. Tämä sekoittaa nälän ja kylläisyyden säätelyn, minkä vuoksi dieetilläolo ja aterioiden väliin jättäminen lisäävät selvästi taipumusta ahmintaan.

Sekä ahmimishäiriössä että lievemmässä ahmimistaipumuksessa tärkein yksittäinen hoitotoimenpide on dieetilläolon lopettaminen ja syömisrytmin säännöllistäminen. Kun päivään kuuluvat aamupala, lounas, päivällinen ja sopivat välipalat, ahmiminen vähenee. Ruoka on tavallista monipuolista ruokaa, johon kuuluu runsaasti kasviksia. Tästä syömistavasta käytetään nimitystä täsmäsyöminen. BED:in ravitsemushoidossa keskitytään laihduttamisen lopettamiseen, täsmäsyömiseen, ja muutenkin ruokavalion normalisoimiseen. On tärkeää, että ravitsemustila on kunnossa, jottei liian niukka syöminen laukaise ahmimista ja jotta voidaan syventyä ahmimisen psyykkiseen taustaan.

Täsmäsyöminen on kaiken ydin, käytännössä tämä tarkoittaa, että syödään säännöllisesti ja riittävästi. Monelle jo yksin tämä tuo syömiseen selkeästi lisää hallintaa. Vaikka ahmimista tulisi, seuraavasta ateriasta jatketaan normaalia syömistä, eikä yritetä syödä vähempää. Tärkeää on myös luopua laihduttamisesta ja se voi olla vaikeaa, koska monella on reilusti ylipainoa ja takana vuosien laihdutuskierre. Vaikkei tavoitteena ole laihtuminen, usein paino kuitenkin lähtee laskuun kun ahmiminen saadaan hallintaan

Lievissä tapauksissa ahmimishäiriö pelkällä itsehoidolla ajan mittaan lievittyy ja saattaa parantua kokonaan. Kun ahmiminen on saatu hallintaan, voidaan ajatella laihduttamista. Se pitää tehdä maltillisesti ilman tiukkoja dieettejä, jotka helposti johtavat ahminnan palaamiseen.

Silloin, kun ateriarytmin säännöllistäminen ei onnistu ja ahmimishäiriö häiritsee elämää, on syytä hakeutua hoitoon. Hoidossa kulkevat rinnakkain syömisen hallinta ja psyykkisen syyn selvittäminen ja hoitaminen. Hyvään hoitotulokseen ei päästä, jos vain toista osaa hoidetaan.  Ryhmähoito on todettu BED:n hoidossa toimivaksi. Ammattilaisten ohjaamassa ryhmässä vertaistuki on tärkeä osa hoitoa ja sen on todettu auttavan monia ahmimishäiriöstä kärsiviä. Myös joillakin lääkkeillä voidaan ahmimista vähentää.

Ihmettely siitä miten ruokailut eivät ole miinuskaloreilla ja kuinka ei yritetä pakkomielteisesti laihduttaa ovat yleisiä. Laihduttaminen on nyt kielletty, sillä se ei ole ratkaisu ahmimishäiriöön. Tarjoisitteko anorektikolle hoidoksi pakkosyöttöä +30kg lihotuksella, pelkkää rasvaa nenämahaletkulla 6kk ja sitten anorektikko olisi kokenut ihmeparannuksen kun on lihonut takaisin normaalipainoon? Juu ei. Siinä missä anorektikot tarvitsevat psykiatrista hoitoa, niin sitä tarvivat myös useimmat ahmimishäiriöiset. Ongelma ei ole laihuus/lihavuus yksinään eikä sen poistaminen pelasta ketään, vaan hoidossa tulee huomioida juurikin ne syyt miksi ihminen laihtuu/lihoo, eikä vastaus ole että siksi koska syö liikaa tai liian vähän, vaan pitää keskittyä siihen mikä saa hänet pidättäytymään ruoasta ja himourheilemaan, tai vaihtoehtoisesti uhraamaan oman terveytensä sohvalla maaten käsi kyynerpäätä myöten sipsipussissa, elämän pyörien pelkän syömisen ympärillä.

Itse laihduttaminen ei ole koskaan ollut minullekaan mikään ongelma. Osaan syödä miinuskaloreilla terveellisen ruokavalion mukaan, mutta en pysty suorittamaan sitä pitkäjänteisesti ja sorrun jatkuvasti. Mitä enemmän yritän laihduttaa, sitä huonommaksi fiilikseni menevät. Voin laihtua X määrän kiloja mutta sitten sorrun taas ahmimaan. Se että joku napsauttaisi sormiaan ja palauttaisi mut normaalipainoon ei ratkaisisi ongelmaa vaan alkaisin lihoa tasaisesti uudestaan. Tämä jatkuu niin kauan kunnes itse sairaus on hoidettu, eikä vain läskit laihdutettu. Ne lähtevät kyllä ajallaan kun ruokavalio normalisoituu, ja laihtuminen tapahtuu ihan itsestään luonnollisesti.

IMG_20150925_203318_resizedJoo. Seinähullu ahmijahan mä olen. Onneksi sentään hoidossa!

Mulla on hoitoon ohjauksen myötä nyt taustalla kuuden viikon hoitojakso seitsemän henkilön ryhmäterapiassa jossa käsiteltiin itse ravitsemuspuolta ja tätä täsmäsyöntiä. Kesän tauon jälkeen pääsin jatkamaan 15 viikon hoitojaksoon jossa olen koko loppuvuoden, vielä pienemmässä kuuden henkilön hoitoryhmässä. Tässä viimeisessä jaksossa keskitytään juurikin niihin syihin ja korvien väliin, siihen miksi näin toimii ja kuinka tästä voisi parantua. Ohjenuorana kulkee alun kuuden viikon jakson mukainen täsmäsyöminen, laihdutuskielto ja normaalin ruoan syöminen ilman omantunnontuskia, niin ettei mikään ruoka-aine ole kiellettyä. Lisäksi itselläni on Optipar –lääke tukena hillitsemään impulsiivista käytöstä liittyen ahmimiskohtauksiin ja tarpeeseen syödä. Tämä auttaa myös satunnaisesti tuntemani epämääräisen ahdistuksen suhteen.

Tästä asiasta riittäisi asiaa vaikka kuinka, mutta ehkä tämä pieni tietopaketti auttaa kumoamaan pahimpia väärinkäsityksiä ja harhaluuloja niin yleisellä tasolla ahmimishäiriön suhteen, kuin myös perustelee miksi minä syömishäiriöisenä käyttäydyn kuten käyttäydyn. Lisää juttuja syömishäiriöstä ja ahminnasta löytyy blogistani klikkaamalla oikean reunan kategoriaa SYÖMISHÄIRIÖ, tai suoraan tästä linkkiä klikkaamalla.

Lainausten lähteet: Duodecim – Terveyskirjasto sekä Ravitsemusterapeutti Anette Palssa / Keventäjät

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

47 vastausta artikkeliin “Hulluimmat harhaluulot ahmimishäiriöstä: Miksei lihava vain laihduta?”

  1. Ensimmäistä kertaa kommentoin blogiisi, mutta pakko sanoa että oot kyllä ihan huikee ja rohkea nainen! Arvostan :)

  2. Häiritsi, kun lainauksissa ei ollut merkintää mistä lainaus on. Lisäile ihmeessä niin faktat saa vielä enemmän painoarvoa. (kommenttiani ei tarvitse julkaista : P) Muuten hirmu hyvä teksti!

    • Julkaisin nyt kuitenkin kun oli hyvä muistutus. Ihan pääsi unohtumaan kiireessä joten lisäsin nyt kirjoituksen loppuun mistä lainaukset on koostettu. Kiitos palautteesta :)

  3. Tekstisi on täyttä asiaa ja en voi muuta kuin ihailla miten asiallisesti olet jaksanut vastata edellisen postauksen kommentteihin. Tämä on vaikea aihe, ja syömishäiriötä vastaan kamppailevien on valitettavasti pakko sietää että aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät vaan ymmärrä. Antaa vihaajien vihata. Jaksamisia ja voimia :)

  4. Moi,

    Onko ohjeistuksessa kielletty liikunnan harrastaminen ilman laihtumistarkoitusta? En kysy tätä ollakseni ilkeä, mutta muistelen, että treenasit aiemmin ainakin suhteellisen säännöllisesti. Nyt mainintoja treeneistä ei ole juurikaan ollut. Onhan liikunnalla muitakin terveyshyötyjä kuin mahdollinen laihtuminen.

    • Ei ole kielletty, sitä saa tehdä oman fiiliksen mukaan. Olen siitä jossain postissa tainnut mainitakin että tämän aiheen ja pelkkien syömisten ym kanssa on ollut niin rankkaa etten halunnut ottaa liikaa paineita kerralla. En vain ole jaksanut suorittaa, aikalailla on kaikki paukut käytetty muihin asioihin elämässä ja treenaaminen tuntui rasitteelta. Kun fiilistä ei ole hetkeen ollut, en ole tehnyt mitään väkisin ja siihen on suositeltu. Nyt on ollut ihan hyvä fiilis ja olenkin juuri salikorttia uusimassa, eli tarkoitus on palata puntin pariin nyt kun paranemisprosessi on alkanut rullaamaan :)

  5. Ensimmäistä kertaa kommentoin, vaikka pitkään olen blogia seurannut. Hienoa miten rehellisesti ja totuudenmukaisesti kerrot tästä sairaudesta, aivan varmasti tavoittaa monia sellaisia, joita auttaa kuulla etteivät ole yksin. Toivon sinulle kaikkea hyvää tielläsi kohti paranemista. <3

  6. Ihan huippua kun teit tän postauksen. Oikeesti arvostan aivan tajuttomasti kuinka uskallat kertoa näin avoimesti mutta asiallisesti tilanteestasi. Ikinä en ole kohdannut näin hyvää tekstiä BED häiriöstä ja siksi sain paljon uutta ymmärrystä erilaisia ihmisiä kohtaan. Se on vain hyväksyttävä että tänä fitnes-ajankautena ihmetteleviä ”vinkkejä” tulvii varmaan loputtomasti, mutta uskon että siitä paljon on vaan tietämättömyyttä. Tietysti aina on puhtaita vittuilijoita mutta älä huoli, niillä saattaa olla asiat vielä huonommin. Vaikutat ainakin ruudun läpi niin vahvalta tyypiltä että pystyt sairautesi varmasti selättämään! Jos voisin niin antaisin sulle yhden askeleen matkassa eteenpäin täältä ruudun takaa, voisin mennä vaikka omassani yhden taaksepäin. Kyllä muutaman askeleen saa aina takaisin, hitaasti mutta varmasti! Voimia muutokseen :) ♥

    • Ihana kommentti, kiitos siitä! :) Tosiaan ymmärrän ihan hyvin tietämättömyyden, ja mulle on ok että asioita ihmetellään tai kysytään jos ei ole tietoa aiheesta, kyllä mä selvennän ja vastaan mielelläni. Se vaan että sellainen ihan suoraan vittuilua oleva kommentti missä vääristellään mun sanomisia ja tahallaan ymmärretään väärin… sitä on vaikea sulattaa.

      Kiva kuulla että tästä postauksesta sai jotain irti!

  7. Tää oli hyvää settiä ja kirjoitettu niin, että tyhmempikin tämän ymmärtää. Moni varmasti luulee tietävänsä mikä syömishäiriö on, mutta ei sitten tiedä kuitenkaan. Tuskin kukaan tänne muuten heittelisi mitään ”sen kun vaan teet ruokavalion ja syöt sen mukaan” -juttuja.

    Mä olen seurannut sun taivalta syömishäiriön kanssa siitä asti, kun toit asian julki ja siitä ajasta olet kyllä ottanut jättimäisen harppauksen eteenpäin! Mä uskon (en siis tiedä varmaksi), että jo tämä että käsittelet asiaa näin julkisesti ja pohdit syitä ja seurauksia ääneen, auttavat sun parantumista. Uskon myös vakaasti, että näistä sun postauksista on ollut ja tulee olemaan apua todella monelle saman asian kanssa kamppailevalle. Sä teet Eve todella hyvää duunia :)

    Toivottavasti nähdään perjantaina!

    • Joo, pitää vääntää rautalangasta ja vielä ratakiskostakin, mutta silti varmaan on ihmisiä keiden ymmärrykseen se ei mene ja sille ei kyllä voi sitten mitään :D

  8. Mäkin olen blogia jo jonkin aikaa lukenut ja tämä postaus oli ihan loistava. Kävin myös uteliaisuudesta lukemassa edellisen postauksesi kommentteja ja mulla kyllä silmät pyöristy päästä. Ihan uskomatonta tekstiä monelta.

    Mulla jäi päällimmäisenä mieleen että monikaan ei taida tiedostaa enää mikä on normaali aamupala, ihan normaalista ruuasta. Ei kaiken tarvitse aina olla mitään superterveellistä tai fitnesstä. Joku siellä taisikin kommentoida rahkasta ja mehukeitosta, mihin oma mielipiteeni on se että mä en itse todellakaan katso sitä mehukeittoa terveelliseksi ruuaksi mitenkään katsottuna. Esanssia esanssin perään, eri asia jos se mehukeitto on itse tehty. (Hmm, voisipa kokeilla millaista tulee) ;)

    Meni vähän aiheen ohi… Todella rohkea postaus, täyttä asiaa. Monet näyttää tuomitsevan syömishäiriöisen juurikin nuilla syö niin ja näin kommenteilla. Ohi tuntuu menevän pääpointti että se ongelma on ihan jossain muualla kuin syömisessä ja se syöminen on se asia jota on ”helppo” kontrolloida, siitä hakee ”helposti” lohtua, seurauksena sitten joko lihominen/laihtuminen. Tuolloinkin ongelma muussa elämässä yleensä huomataan vasta kun jompikumpi menee ihan ääripäähän.

    • Kiitos kommentista, oot asian ytimessä :) Nykypäivänä nuo hämärtyy aika rajustikin mikä sitten on ja ei ole terveellistä, ja ihan normaalista ruoastakin meuhkataan. Kommentteja tuli kyllä kaikenlaisia edelliseen juttuun, mutta pääosahan oli ihan positiivisia. Eikä siinä mitään, tulipahan ainakin oiottua näitä hulluimpia harhaluuloja :)

  9. Mä oon tainnut joskus aiemminkin sun blogiin kommentoida, en oo nyt ihan varma, mutta oon sellainen sunnuntai-seuraaja :D Mut nyt on taas pakko laittaa.

    Mä en voi tehä muuta kuin TAAS kerran ihmetellä, miksi sellaisia ihmisiä, jotka ilmiselvästikään EI kuulu sun ystävä/perhepiiriin/lääkäreihin tai muihinkaan, joille sun vointi kuuluu, ylipäätänsä kiinnostaa, mitä joku bloggaaja syö tai ei syö tai mitä hashtageja laittaa :DDD Herranjumala aikuiset ihmiset. Totta kai sä teet tätä avoimesti ja luulisin, että sun lukijoita kiinnostaa, mutta miksi KUKAAN lukee tätä blogia, jos he vihaavat sua ihmisenä, vihaa sun blogia, inhoaa sun heittäytymistä uhrin asemaan yms yms :DDD Painas nyt vaan sitä punasta ruutua selaimen ylänurkassa ja lukis jotain muuta blogia :DD Aivan älytön ilmiö jota en vain kykene ymmärtämään. Väkisin luetaan blogia, jonka aihepiiri ei kiinnosta, bloggaajasta ei tykätä, ja sit vaivaudutaan vielä kommentoimaan blogiin että ootpa paska hahah läski mätisäkki :D KETÄ KIINNOSTAA.

    En itsekään seuraa sun blogia kovin aktiivisesti ja jos nään että kirjoitat jostain joka ei mua kiinnosta (esim sisutus, meikki/livbox-jutut), niin EN lue sitä postausta ENKÄ mee kitisemään kommentteihin, vaan poistun blogista, menen lukemaan muita blogeja, joissa on kiinnostavampia aiheita tai ehkä jopa poistun koneen ääreltä ja lähden oikeaan maailmaan tekemään jotain fyysisesti läsnäolevien ihmisten kanssa!

    Ihmiset jotka vikisette epämiellyttävien blogien kommenttiosioissa, tämä on teille:
    ”Arguing on the internet is like running at the special olympics. Even if you win, you’re still retarded”
    lukekaa mieluisampia blogeja :D Ei Eve teidän kiukuttelun takia tätä blogiansa muuksi muuta, saatika omaa elämäänsä

    • Mä nauroin ääneen kun luin tätä sun kommenttia, oli sellaisella paatoksella paasaamista :D (Mutta siis ihan asiaa). Ihmiset lukee itseään ärsyttäviä blogeja varmaan just siksi kun ne ärsyttää. Hyvänä esimerkkinä Umpun Prime Body joka saa usein kauheen kasan paskaa, mutta on ehdottomasti suosituimpia. Haters keeps her famous ;)

      Mäkin olen lukijana sellainen ettei mua mun suosikkiblogienkaan kaikki jutut aina kiinnosta, ja silloin nopeasti vaan scrollaan kuvat tai silmäilen jutun, mutta en paneudu sen kummemmin ja joskus en lue ollenkaan. Sitten kun taas on muhun vetoava juttu niin luen rauhassa ja ajatuksella, ja joskus vaivaudun kommentoimaan. Ketään sellaista kenen juttuja en yhtään siedä ja kuka mun mielestä tekee kaiken väärin en kuitenkaan seuraa, koska en halua herätellä itsessäni turhaan ärtymystä kerta toisensa jälkeen. Mut joo, me ihmiset ollaan erilaisia :) Kiitti kommentista!

  10. Ja noi nauravat naamat on siksi että eihän tuollaista voi kukaan ottaa tosissaan :DDD Ei mitenkään ilkuntana tälle blogille. Huhhuuu! Vihaajat vihaaaa

  11. Moikka! Ja kiitos kun postailet sun rehellisiä fiiliksiä ja ajatuksia, tykkään todella paljon sun blogista! En ole ennen kommentoinut, mutta luin joitain edelliseen postaukseen saamiasi kommentteja, ja aivan kamalaa! Miksi, oi miksi, ihmiset haluavat tahallaan lytätä toisen! Mä ainakin olen iloinen siitä, että sä sait hyvän aamupala-kokemuksen, ja koit todella onnistumisen ruokailun suhteen, hienoa! Olen itse sairastanut mielenterveyden erinäisiä häiriöitä, ja kaikki kommentit tyyliin ”lähdet vaan ulos muiden seuraan”, ”lopeta se itsesäälissä vellominen” on kamalinta myrkkyä – joten voin hyvin kuvitella, miten ikävältä kommentoimasi väitteet tuntuvat. Toisaalta voi ajatella, että näillä kommentoijilla ei varmaankaan ole elämässään ollut hirveän isoja ongelmia, jos ei edes hitusen pysty tuntemaan empatiaa sairastunutta kohtaan :) Halusin ainoastaan sanoa, että paljon voimia sulle! Nauti kaikista pienistäkin onnistumisen kokemuksista, sun kokemus on tärkein, ei kenenkään muun, sinä olet onnistunut! Sinä elät ja määrittelet elämäsi, ei kukaan muu :)

  12. Mua hävettää myöntää, että mäkin ajattelin viime postauksen luettuani, että ”herran jumala miten paljon hiilaria, ei voi olla terveellistä”. Sit luin läpi kommentteja ja sun vastauksia niihin ja tuntui pahalta se mitä olin hetkeä aiemmin ajatellut. Hävetti. Osalle meistä lukijoista nämä syömishäiriöt eivät ole tuttuja ja siten eläytymiskyky toisen tilanteeseen uupuu (tosin kai sekin joku mielenhäiriö on, kun ei pysty syömään tiettyjä ruoka-aineita kuten vaaleaa leipää ainakaan ilman itseruoskintaa tai vähintäänkin tankkauspäivää), joten kiitos tästä silmiä avaavasta kirjoituksesta. Olet uusi idolini. Kaikki tukeni sinulle kohti paranemisen tietä!

  13. Kiva kun kirjoitit tästä syömishäiriöstä tällaisen avaavan postauksen, itsekin sain paljon uuttaa tietoa!
    On myös hienoa miten rohkeasti ja rehellisesti tuot nyt tätä asiaa esille blogissasi!
    Energistä syksyä sulle <3

  14. Tärkeintä on, että hoidat itseäsi kuntoon ja teet sairauttasi parantavia valintoja.
    Syömisen ongelmissa on aina jotain pahasti vialla sisällä. Syöminenhän on sellaista hoivaa. Jo vauvana lapsi oppii, että äidin rinnalla saa ruokaa ja se on yhtä kuin hoivaa ja hellyyttä.
    Ruoka lohduttaa, parantaa mieltä ja täyttää tyhjyyttä.
    Ruokaa ahmitaan, kun ei haluta kohdata jotain tunteita joita nousee esiin. Joillakin se voi olla arvottomuuden tunnetta, toisilla tylsistymistä, toisella epämääräistä ahdistusta.
    Kaikkien tunteiden salliminen on se juttu. Kaikki tunteet kuuluu ihmisyyteen ja ne tulee antaa tulla. Ilman tukahduttamista.
    Toiset tukahduttaa alkolla, huumeilla tai työn teolla. Tai vaikkapa ostosten tekemisellä. Ihminen pakenee itseään ja tunteitaan ja ahdistuu entisestään. Tsemiä kamppailuun.

  15. Useimmilla suomalaisilla aikuisilla on syömisen taidot hukassa. Ei osata syödä tarpeeksi tai riittävän usein, ilmiö on siis yleisempi kuin monet arvaavatkaan. Enkä minä usko että ihan kaikki terveysterroristitkaan ihan terveelliseltä pohjalta ponnistaa, joten älä anna muiden sua lannistaa. Tee sitä mikä tekee sulle hyvää ja nauti siitä! Ja sun aamiainen näytti hyvältä, siinä oli kaikkea hyvää mukana.

  16. Musta on hienoa miten tuot syömishäiriön esille, ilman mitään kaunisteluja. Itse sairastuin anoreksiaan 11 vuotiaana, joka johti vuosien aliravitsemuksen jälkeen bulimiaan. Lihoin valtavasti (lievään ylipainoon vakavasta alipainosta) ja sain kuulla kaikkialta kuinka ylpeitä he ovat kun olin ”parantunut” vaikka todellisuudessa käyttäytymiseni oli todella häiriintynyttä. Bulimian jälkeen paino laski 10kg puolessa vuodessa, ihan vain koska ahmiminen loppui.

    Ahmiminen oli pakkomielle, mutta kun tarpeeksi kauan jatkoi säännöllistä terveellistä ruokavaliota niin se jäi pois. Itselläni täyttävä ruoka (puuro //uudet fazerin monijyväpuurot on ihania ja täyttäviä!!! ja monijyväleipä) auttoi hallitsemaan ahmintaa esim. vaalean leivän sijaan, koska sillon täyden tunne tulee nopeammin vastaan. Liikunta auttoi myös paljon ja antoi terapiaa mielelle, kunhan liikunta ei ollut pakkomielteistä.

    Uskon että paranet, ja sulla on hienosti motivaatio kohallaan! Älä anna muitten lannistaa sua, anonyymit ei tiedä yhtään mistä puhuvat!! :)

    T. aikalailla terve näin 4 vuoden jälkeen.

    • Ihana kuulla että sä oot päässyt selville vesille :) Uskon että itsekin joku päivä, ainoa vaan että sen eteen olisi itse paiskittava hommia ja aina ei vaan jaksaisi. Sitä vaan mieluummin olla möllöttäisi :D No, hiljakseen tästä eteenpäin.

  17. Löysin ekaa kertaa blogisi ja tää kosketti aika syvästi. Mahtavaa et joku kirjoittaa aiheesta josta ei puhuta pahemmin. Sanotaan vaa et laihduta vaikka oikeesti kyse voi olla jostain ihan muusta. Aivan mahtavia kirjoituksia sinulla!

  18. Jes ihanaa kun joku kerranki kertoo miten asiat oikeasti on!!! Mulla ollu ahmimis-häiriö joka syntyi hiljaksiin nuoresta alkaen. Helpottavaa kuulla kun joku muukin sanoo olevansa mukavuuden ja nautinnon hakuinen syöjä. Itselläni kun ei ole muita paheita, en juo, en polta enkä käytä muita päihteitä niin ahdistuksen tullessa, kun kaikki on perseellään niin ei mulle jää muuta kun ruoka. Ja kun jotain syö, jos jotain aikoo kehoonsa tunkea niin sen on parasta olla jotain nautinnollista…
    Tässä oli kaikki vaan niin parasta <3 ja just toi että oikeesti löytyy ballsia sanoa ääneen et hei tää on mun heikkous. Oon niin lopen kyllästynyt siihen, ettei sitä saisi koskaan sanoa ääneen vaikka heikkouksia on tasan tarkkaan ihan kaikilla…

    • Kiitos kommentista :) Mä tosiaan olen varsin perso kaikelle ja olen kova nautiskelemaan. Alkoholi tai muut päihteet ei mua niinkään kiinnosta, joillekin ne on taas se juttu. Tai pelaaminen. Tai joku muu. Mä saan nautintoa ruoasta.

  19. Kiitos hyvästä tekstistä! Tää aihe ansaitsis enemmänki palstatilaa! Löysin vasta ekaa kertaa tänne sun blogiin ja arvostan sua heti suuresti! Oot todella rohkee! Ite ku oon yrittäny kertoo BED:stä ni olan kohautuksella vastataan tyyliin ”Joo, mäkin syön joskus melkeen koko rivin suklaata, se on kauheeta”. Ei oteta vakavasti. Anorektikoita taas ymmärretään ja jopa ihannoidaan, ajatuksella ihmisenhän kuuluu olla laiha. Syömishäiriöitä pidetään niin tabuna, jolloin ihmiset ei tiedä, eikä välitä mitä se tarkottaa, ellei oo omakohtasia kokemuksia. Syömishäiriöiden monimuotoisuus pitäisi nostaa esiin ja poistaa se häpeä ympäriltä!

    • Komppaan jokaista sanaa. Noin se todellakin on että tätä pitäisi hävetä, moni ei vaan ymmärrä. Pelkän laiskuuden ym piikkiin usein menee eikä tajuta että siellä on aika moninaisia syitä takana. Jos se laihduttaminen olisi niin helppoa niin eihän kukaan olisi lihava.

  20. Kiitos hienosta postauksesta. Sai mut uskomaan, että tästä sairaudesta on ulospääsy. Jonain päivänä voin olla terve!

  21. Kiitos! Kirjoitit todella valaisevasti ahmimishäiriöstä. Kaikki tuo on hyvin tuttua, myös tarjotut ”ratkaisumallit”.

    Löysin itse avukseni painonhallintaryhmän, jossa opettelen uudelleen syömään riittävästi ja ihan tavallista ruokaa. Kalorimäärä on laskettu lähtöpainoni mukaan, joten tarkoitus ei ole olla nälässä, vaan syödä niin, että olo olisi kylläinen. Kaikki ei ole mennyt ihan ruusuilla tanssien, mutta olo on kuitenkin kohentunut kovasti parissa kuukaudessa.

    Oman pään sisällä näiden asioiden käsittely vaatii kovasti työtä. Ehkä hiukan aiheeseen liittyen törmäsin viime viikolla
    sanomalehti Keskisuomalaisessa 20.10. olleeseen Eija Kupiaisen kirjoittamaan artikkeliin ”Tyytymättömyys riepottelee meitä” koskien Kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakalan uutta kirjaa nimeltä Kohtuuden kirja – näkökulmia ääriyhteiskuntaan.

    Jutussa kirjoitettiin mm. seuraavasti: ”Hakala kuvaa, kuinka esimerkiksi kovalla kuntosalitreenillä, erikoisruokavalioilla, täydellisyyden tavoittelulla tai kaiken maailman tavaroiden hankkimisella ihminen kuvittelee tulevansa paremmaksi ja onnellisemmaksi. Tai kuvittelee pääsevänsä tuntemaan oikean elämän makua.”

    Luulen, että minulla itselläni on paljon työstettävää juurikin kohtuuden suhteen. Tämän tuoreen elämäntaparemontin kanssa koetan edetä pienin askelin niin ruuan kuin liikkumisen aloittelun suhteen ihan siksi, että kun pysyn kohtuudessa, en uuvahda kesken matkan.

    Toivon sinulle kaikkea hyvää <3 ja kiitän vielä kerran siitä, että puhuit monen muun puolesta kirjoituksessasi. Toivottavasti mahdollisimman moni terveydenhoitoalan ammattilainen, personal trainer ja kanssaihminen lukisi sen, jotta he ymmärtäisivät.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta