Sain kuulla kuinka terveellinen aamupalani olikin ihan paska

Tiedätte varmaan sen ihmistyypin joiden suurin nautinto elämässä on vittuilu? Mä tiedän muutamia sellaisia ja periaatteessa nämä tyypit osaavat olla ihan hauskojakin kaikessa sarkastisuudessaan, mutta jos mietitään hieman syvällisemmin niin fakta on että sen henkiset ihmiset tuo ympärilleen myös paljon negatiivisuutta, ärtymystä ja jopa mielipahaa. Itse olen todella rempseä persoona ja teen pilaa esim. omista läskeistäni, mutta kuinka kauan on hauskaa jos joku muu tekee sen? Se ei olekaan ihan sama asia enää, ja hyväntahtoisen hauskan kaverivittuilun ja oikean ilkeämielisyyden raja voi ylittyä. Täytyy todella tuntea se ihminen kelle uskaltaa kaverimielessä vittuilla mikäli tarkoitus ei ole ilkeillä, ja siltikin voi mennä metsään. Vittuilu tosiaan on taitolaji, ja mikäli sitä harrastaa kannattaa pitää tuntosarvensa herkkinä.

Mun mielestä itselleen pitää osata nauraa ja myös porukalla voi nauraa niille jutuille, mutta se on eri asia nauraa yhdessä jonkun henkilön jutuille kuin itse henkilölle. Joskus olisi myös hyvä miettiä että mitä siitä saa jos ilkeilee? Tuottaako se itselleen oikeasti jotain hyvää mieltä ja jos tuottaa niin miksi? Eikö elämässä hyvistä jutuista, hyvistä teoista ja hyvistä sanoista pitäisi saada sitä energiaa? Siitä sulle pitäisi tulla hyvä mieli kun teet muutkin onnelliseksi, ei siitä että pääset sohaisemaan ja satuttamaan.

Aina pitäisi myös muistaa se seikka että ehkei kaikki hae mitään nautintoa eivätkä välttämättä ole tahallaan ilkeitä. Jotkut oikeasti ovat vaan jollain tapaa tunnevammaisia ihmisiä ketkä eivät ehkä edes aina tajua mitä ovat tehneet tai sanoneet, mutta heitä lienee vähemmistö. Suurin osa ilkeistä piikittelijöistä on varmasti vain tunneköyhiä ja käytöstaidottomia moukkia jotka vähintäänkin alitajuisesti kantavat sisällään jotain pahaa oloa ja alentamalla muita yrittävät ylentää itseään. Terapeutti Tommy Hellsten kirjoitti tähän liittyvän jutunkin tuossa muutama päivä sitten ”Nettiraivoa levittävien itsetuntemus on heikko” joka ehdottomasti kannattaa käydä lukemassa.

20150926_101146_resized 20150926_101153_resized 20150926_101200_resized
Tämä aihe tuli mieleeni kun eräs tuttavani, sellainen piikittelyyn ja vittuiluun erikoistunut ”hassuherra” kävi kommentoimassa lauantaista Instagram-kuvaani joka esitti vaivalla tekemääni aamiaista johon olin kovasti panostanut. Mulle panostus oli iso ja näin sen terveellisenä ja ravitsevana aamupalana verrattaen siihen mitä esim. kaltaiseni ahmimishäiriöinen voisi aamupalaksi syödä: a) herkkuja b) ei mitään ja paastota puoli päivää. Kyseinen mies tietää taustani syömishäiriöisenä ihmisenä, mutta silti päätti kommentoida negatiivisesti kuvaani ja lisäsi siihen hashtagin #tosivitunhealthy, sillä olinhan laittanut kuvaani hashtageiksi sellaisia kuten #fitfood #brekkie #healthylifestyle jne joilla kuvan voisi löytää. Meillä kuulemma oli kovin erilainen käsitys terveellisestä, sillä aamupalani terveellisyyden hänen mielestään tuhosi lasillinen sokerimehua ja paahtoleivän palat. Nyt se siis onkin pelkkää paskaa ja epäterveellistä moskaa ja kaukana terveellisyydestä, eikö?

Itse en tuosta loukkaantunut sillä olen tottunut vastaanottamaan piikittelyä kyseiseltä ihmiseltä, mutta mieleen se kyllä jäi osana tätä negailun ilmapiiriä ja keskusteluja siitä. Kun mikään ei kelpaa ja koskaan ei ole hyvä. Joiltain ihmisiltä ei tule ikinä saamaan aitoa kehua, hymyä, jotain sellaista lausetta jonka on tarkoitus vilpittömästi tsempata ja olla positiivinen, vaan kaikki puhe on jollain tapaa vastarannan kiiskenä olemista, väittelyä, maahan painamista ja negailua. Kaikki hauskuus mitä koskaan on, on aina sellaista että jokin vittuilun maku sieltä löytyy.

Mitä mieltä olette koko aiheesta? Netissä tähän törmää kommenttikentissä ja anonyymeissä keskusteluissa useinkin, mutta mites…  Onko vittuilevia negailijoita ympärillänne vai oletteko kenties itse olleet sellaisia? Niin, ja oliko tämä mun aamupala nyt ihan kauhean epäterveellinen, sellainen #tosivitunhealthy?

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

77 vastausta artikkeliin “Sain kuulla kuinka terveellinen aamupalani olikin ihan paska”

  1. Ei minusta mitään maailman epäterveellisintä ruokaa, vaikka en itse ehkä kyseiseen kuvaan laittaisi #fitfood hästägiäkään :) normaalin ihmisen hyvä sunnuntai aamupala ei mitään mistä pitäisi tuntea syylliyyttä. Itse olisin syönyt noita paahtoleipiä paaaaaaaaljon enemmän :D

    • Niin no siinäpä se, NORMAALIA RUOKAA. Minusta ei kuitenkaan niin epäterveellistä että ei voisi laittaa hashtageja, päinvastoin. Ja jos noita alkaa miettimään liiaksi niin kaikki lisäaineita ja makeutusaineita sun muuta täynnä olevat kalorittomat tuotteet ja prodepannarijauheet ym. sittenkö on sitä ”healthyä”…? :D Siihen jos mennään niin parempi olla laittamatta mistään muusta kuin luomukurkuista, tomaateista ja maustamattomasta kanasta kuvaa.

      Ps: Söin neljä paahtoleipää loppujen lopuksi. Paahdin siis vielä kaksi lisää… :D

  2. No jos suhteuttaa siihen, että sun normaali aamupala olisi joko karkkeja tai sitten puolen päivän paastoaminen, niin toki. Kyseessä on sitä parempi vaihtoehto. Mutta näin äkkiseltään Kalorilaskuriin syötettynä noi sun safkat ei siltikään ole kovin terveelliset.

    https://dl.dropboxusercontent.com/u/11598700/Screenshot%202015-09-27%2015.50.14.png

    Kevyt 1000kcal aamupala josta iso osa sokeria/valkoista viljaa. Tuohon ei ollut laskettu leipiin käytettyä rasvaa.

    • Kuvan sisältö on siis kaksi palaa Fazer kaurapaahto, 1 lasi appelsiinimehu, tuo smoothie, vettä, viinirypäleitä pikkuterttu, 1/4 kurkkua ja puolikas pieni suippopaprika, 3 kananmunaa ja 0,5dl rasvaton maitojuoma (munakokkelin ainekset), 4 pekonisiivua rasvat imeytettynä talouspaperiin, 4 palaa ylikypsä saunapalvi ja mitähän tuo juusto oli, en muista, mutta joku normi, ei kevytversio. Ja noistako tulee tosiaan 1000 kaloria? Noh, se kuulostaa paljolta mutta en kyllä kaloreita laskekaan. Syön ennemmin 1000kcal tuosta aamupalasta kuin 1000kcal suklaalevystä, se on just niitä terveellisiä valintoja. Minna kun olisi saman syönyt niin se olisi vetänyt päälle vielä 45g kaurahiutaleista puuron, 250g marjoja, banaanin ja purkki raejuustoa, eikä tekisi tiukkaakaan ;)

      Ja joo, tätä siis verrataan normaalin ihmisen aamupalaan ja siihen miten ahmimishäiriöinen söisi normaalisti (pasteijoita, karkkia tms sipsejä, tai vaihtoehtoisesti ei esim. mitään). Tokikaan jonkun kisadieettiläisen aamupalasta ei voi samaan aikaan puhua, mutta että epäterveellinen? Ei sentis.

      Edit: Nyt tajusin katsoa vielä linkkaamasi kuvankin. Joo. Leivistä näköjään tulee ihan kivasti, mutta kyllä olis elämä kurjaa jos pitäisi nyt leipääkin pitää tappavana epäterveellisyytenä kun se järkevissä määrin käytettynä mun mielestä tulisi ilman omantunnon tuskia kuulua ihmisten ruokavalioon. Vaikeita näistä aiheista kyllä saa, ja pahan mielen kun nussii kunnolla pilkkua (en tarkoita sinun kommenttia vaan yleisesti sitä kuinka vaikeaa ruokailusta nykyään on tehty ja miten lähes kaikki leimataan epäterveelliseksi ellei ole todella #eatclean…

    • Kaurapaahdot laskettu kyllä hieman yläkanttiin. Kaksi paahtoleipää = 50g = 140 kcal.

    • Tuokin yläkanttiin. Fazerin sivujen mukaan yksi kaurapaahtoleipä (22g) on 53kcal, eli kaksi 106kcal.

  3. Kyllä on jo aikakin, että joku laittaa rehellistä kommenttia! Se ei ole mitään vittuilua. Kyllä jokainen näkee, että tuo aamiainen ei ole terveellinen ja siinä on määrältään kahdelle ihmiselle. Älä vertaile itseäsi Minnaan, jonka energiantarve on aivan eri luokkaa kuin sinun. Sinulla on todella vieraantunut käsitys ruuasta ja ravinnosta. Vedät hillittömät määrät kaloreita aamiaisella, etkä tunnu edes tietävän mikä tässä on niin epäterveellistä. Lisäksi tästä ”fitnessblogista” (???) saa sellaisen käsityksen, että et harrasta minkäänlaista liikuntaa. Jos joku sitten yrittää valaista hieman todellisuutta vedetään hirveät kilarit.

    Asennemuutoksen paikka. Ihmisiä alkaa pikkuhiljaa ärsyttämään tuollainen uhriasenne kun annat kuvan, että teet kaikkesi tämän syömisasian eteen ja sitten vedät todella epäterveellistä ruokavaliota, etkä liiku ollenkaan.

    • Huomaa hyvin että sulla ei ole mitään käsitystä mistä puhut. Et ilmeisesti ole lukenut tekstiä tai sisäistänyt ollenkaan sanomaa, etkä näemmä tiedä myöskään blogin kirjoittajasta eli minusta mitään kun vouhkaat aivan älyttömiä juttuja kommentissasi. Mua suorastaan vähän hävettää sun puolesta…

      Tsemppiä sulle pahaan oloosi, oletkin juuri hyvä esimerkki ihmistyypistä jota tämä blogikirjoitus koski <3

      Ps: Tämä EI ole fitnessblogi vaan lifestyleblogi. Tsekkaamalla bloggaajat huomanet että FF portaalissa on muitakin kuin puhtaasti fitness-henkisiä blogeja.

    • Itse olen kyllä ramunan kanssa samoilla linjoilla, vaikka ehkäpä asiansa voi ilmaista fiksumminkin.

      En kiellä, ettetkö olisi tehnyt töitä tuon aamupalan eteen, mutta terveellistä se ei siitä tee (ei toisaalta aivan p*skaakaan). Näen ehkä tuon #fitfood käytön jollain tapaa ironisena (?). Ylipäätään mielestäni se, että ihminen julkaisee yksityiselämään kuuluvia asioita netissä julkisesti tarkoittaa mielestäni automaattisesti sitä, että itse asettaa itsensä julkisen arvostelun kohteeksi. Itsekin olen toki instagramissa, mutta olen täysin tietoinen, että ihmiset voivat sitä kautta mollata valintojani yms. koska profiilini ei ole yksityinen.

      Se, että sinulla on/oli (en ole lukenut niin paljoa blogiasi) syömishäiriö on tottakai valitettavaa ja varmasti asia jonka kanssa kamppailet päivittäin. Toisaalta et ilmeisestikään halua, että ruokavalintojasi mollataan, koska sinulla oli syömishäiriö, mutta tuskin haluat että sinua kohdellaan silkkihansikkain ja ”kuin syömishäiriöistä”. Eli ymmärrän, että jotkut ihmiset sanovat asioita, joita ei pitäisi sanoa, mutta silti olen sitä mieltä, että ehkä tämä olisi paikka jossa täytyy kasvattaa paksumpi nahka tai olla jakamatta yksityisiä asioita julkisesti.

    • Ei mua haittaa jos joku asiasta tietämätön ihminen kommentoi väärin perustein, oikaisen ihan mielelläni ja asiallisesti saa kysyä ja olla myös eriävää mieltä, mutta esim. tässäkin kirjoituksessa ohi meni selkeästi se pointti että kyse ei ole minkään terveyshullun käsityksestä terveellisestä, vaan siitä mikä on terveellistä verrattuna aiempaan. Saamani IG kommentti ei ollut vieraalta ihmiseltä vaan tuttavalta, ja se mua sitten hieman jo häiritsee jos asiasta tietävä ihminen tahallisesti ilkeilee kun kaiken järjen mukaan ei pitäisi vaan pitäisi olla aika hyvin kartalla.

      Olen vain ihminen minäkin vaikka julkista blogia pidänkin, joten voin tunnustaa että myös siitä ärsyynnyn jos aletaan antamaan neuvoja jotka sotivat ammattilaisten laatimien hoitosuosituksia vastaan ja ovat suorastaan vaarallisia ahmimishäiriöiselle ihmiselle. Sellainen ”kyllä minä tiedän paremmin kuin psykiatrit ja lääkärit kuinka syömishäiriöisiä hoidetaan, laske sä läski vaan kaloreita ja laihduta niin paranet” -tyyppinen asenne on niin… En ees viitsi sanoa mitä.

      Mulle tärkeää on että kommentit perustuvat siihen että ihminen oikeasti tietää MITÄ kommentoi ja KENEN tekstiä se on, eli taustat pitää olla selvillä ennen kuin aletaan inttämään ja sättimään. Asiallinen kritisointi ja normaalisti kysyminen on toisia vaihtoehtoja, mutta niitä ei kaikki tajua käyttää :)

  4. Hei, nyt vähän tsemppiä! Nämä sinun postaukset ja kuvat on aikamoista säälin ja huomion kerjäämistä. Jokaisessa postauksessa mainitset ahmimishäiriön ja niin kuin edellinen kommentoi, asetat itsesi urhin asemaan. Jokainen on itsensä oma herra. Sun pitää itse tehdä asioille jotain, eikä vaan ootella, että muut taputtaa päähän ja kannustaa, vaikka kuinka teet paskoja valintoja. Faktahan on se, että jos haluut esim. kehittyä jossain tai vaikkapa parantua sairaudesta, niin se vaatii kovaa työtä. Ihan hyvä vaan, että ihmiset vähän valaisee todellisuutta :)

    Niin ja, jos oot nähnyt noin paljon vaivaa aamiaisen eteen, niin ehkä olisi kannattanut koostaa se oikeasta ruoasta. Tuosta sun aamiaisesta on puhdasta nähnyt vaan kananmunat ja kasvikset. Vaikka nykyisin on eatcleanit ja fitnekset pinnalla, niin siltikin iso osa suomalaisista ei tiedä mitä on oikea, puhdas ruoka. Ei see oo sokerisia mehuja ja jogurtteja, tai tyhjiä hiilareita täynnä olevia paahtoleipiä.

    • Tosi sääli jos koet että postaukset ja kuvat on ”sääliä ja huomion kerjäämistä”, kun ne päinvastoin on tsemppausta niille tuhansille ihmisille ketkä taistelevat ylipainon ja laihdutuskierteen kanssa. Itse ainakin pyrin tuomaan rehellisesti esiin epätyypillisen syömishäiriön kanssa kamppailua sillä tätä koskevia blogeja ei juurikaan ole, ja yleisimmin esim. fitnesspiireissä alkuperäinen syömishäiriö on anoreksia (tai bulimia).

      Kirjoitan tällä hetkellä hyvin aktiivisesti ahmimishäiriöstä koska olen 15 viikon hyvin intensiivisessä hoitoryhmässä joka pitäisi tulla esille mikäli blogia seuraat. Teen sen kaikkien niiden ihmisten takia ketkä ovat aiheesta kiinnostuneita tai sairastavat ahmimishäiriötä, tai kokevat olevansa jossain määrin ahmimishäiriöisiä. Jaan tietoa ja apua ja oivalluksia siitä missä mennään, kaikilla kun ei ole mahdollisuutta päästä hoitoon tuon asian tiimoilta. Kysymys kuuluukin, miksi luet blogia jos koet että se ei ole sinua kiinnostava asia ja jollain tapaa ärsyttää?

      Tosiaan, meidän ahmimishäiriöisten hoidossa tärkeintä on RUOKARYTMI eikä ruoan sisältö. Se on kaiken a ja o opetellakseen pois ahmimisen ja paastoamisen kierteestä. Mikään muu ei hoitosuhteen aikana ole kiellettyä paitsi laihdutus. Tämä siis on syömishäiriöklinikan ohjeistus, joten maallikoiden tuskin kannattaa ammattilaisten neuvoja ruveta nyt korjaamaan sen mukaan miten joku fitnessdieetti kuuluisi mennä.

      Kiitos kuitenkin palautteesta, toivottavasti tämä hieman oikaisi kuvitelmiasi :)

  5. Mikä meitä fiksuja ihmisiä oikein vaivaa internetissä? Välillä tulee mietittyä hyvinkin usein. Jokaisella tuntuu olevan mielipide asiaan ja se on aivan pakko päästä kertomaan somessa. On kuitenkin eri asia keskustella asioista ja vaihtaa niitä mielipiteitä, kuin oksentaa omansa kommenttina löyhin argumentein ja negatiivisin fiiliksin.

    Onko kuvasi aamiainen #fitfood, siitä en tiedä, jokaisella kun tuntuu olevan siitäkin oma käsityksensä. Onko kuvasi aamiainen parannus aiemmasta ja askel oikeaan suuntaan? On. Eikä se ole edes mielipidekysymys.

    Ja mitä sen on väliä, millaisia hästägejä instagram-kuviinsa kukin laittaa, jos ne eivät ketään loukkaa? #ihanaa #sunnuntaita #kaikille #tasapuolisesti!

    • Ihanaa, luit ja ymmärsit lukemasi. Aika selkeitä kappalejakoja mielestäni teen ja kuvien alla heti ekassa kappaleessa kerron että KENEN silmissä tämä on terveellinen, miksi näin ja mitä se voisi olla. Kyse on juurikin paremmista valinnoista ja etenemisestä. Siitä että syö ennemmin ”oikeaa ruokaa” kunnolla, kuin samalla kalorimäärällä croisantteja ja suklaata. Elimistö on huomattavasti kiitollisempi tästä valinnasta ja se on tärkein osa paranemisprosessia.

      Ihanaa sunnuntaita myös sulle :)

  6. Terveellisyys ei ole mustavalkoista. Sitä pitää vähän peilata myös tapahtuneeseen muutokseen. Jos aiemmin aamupalaksi on mennyt kasa herkkuja, on se että jaksaa panostaa aamiaiseen, valtava harppaus terveellisempään suuntaan. Itseä ärsyttää se, että ajatellaan, ettei terveelliseen elämäntapaan voisi ikinä kuulua täysmehua, vaaleaa leipää tms. Toki näitä ei pidetä yleisesti ”fitfoodina”, mutta ei se tarkoita etteikö niitä voisi sisällyttää silloin tällöin terveelliseenkin ruokavalioon. Pipot löysemmälle ja rentoutta kehiin!

  7. Nyt on kyllä pakko osoittaa tukensa Ramunalle, asiallinen kommentti. Ongelmasi on nimenomaan se, ettet kykene näkemään minkäänlaista vikaa itsestäsi tai omaa vastuutasi ylipainosi taustalla. Etenkin nykyään tunnut ulkoistavan kaiken vastuun ylipainostasi puhtaasti syömishäiriön piikkiin ikään kuin et itse pystyisi asiaan vaikuttamaan millään tavalla. Toki ahmimiskohtaukset ovat iso ongelma, mutta se perusruokavalio, jota nautit niiden ulkopuolella, ja elämäntavat yleensäkin (erityisesti liikuntatottumukset) pitäisi saada kuntoon. On tosiasia, että blogissasi esittellyt ”terveelliset” ruuat ovat hyvin usein kaukana terveellisestä etenkin energiasisällöltään ja annoskoot ovat aivan liian suuria. Kyllähän joku 1000 kalorin edestä päivittäin liikkuva saa tuollaisia annoksia syödä, mutta sinä et aiempien blogikirjoituksiesi perusteella ainakaan taida tähän ryhmään kuulua. On turha vetää kilarit, jos ihmiset asiasta huomauttelevat – ja ihmetellä samaan aikaan, miksei paino putoa. Olet muuten juuri malliesimerkki ihmisestä, joka hyötyisi kalorien laskemisesta, koska oppisit ehkä sillä tavalla näkemään, mikä menee vikaan ja mitä pitäisi tehdä, että painon saisi oikeasti putoamaan. Ainakin 500 kalorin vaje päivässä olisi hyvä tavoite, jos halajaa pudottaa puoli kiloa viikossa. En halua tällä kommentilla mitenkään loukata, vaikka todennäköisesti tämän puhtaana vittuiluna otatkin. Olen itsekin paininut samojen ongelmien kanssa kuin sinä ja löytänyt tasapainon lopulta. Itselleni se löytyi kestävyysurheilusta. Oman lajin löytäminen on se juttu urheilussa, ei kun rohkeasti kokeilemaan eri lajeja!

    • Hei, kiitos kommentistasi. Et loukannut mitenkään, ei huolta :) Huomaan kuitenkin että hyväntahtoisuudestasi huolimatta olet hyvin tietämätön asiasta josta kirjoitat, eivätkä neuvosi valitettavasti ole järkeviä ottaa käyttöön, päinvastoin.

      Ahmimishäiriö ei ole vain ahmimiskohtauksia, vaan hyvin usein kyseinen syömishäiriö vaikuttaa kaikkeen ruokailuun kohtausten ulkopuolella. Kun tätä jatkuu vuosia, elää syömishäiriöinen yleensä kierteessä joka sisältää kerralla suuria määriä ruokaa (joka usein on myös epäterveellistä), sekä pitkiä paastoja tasapainottamaan ylensyöntiä. Kalorilaskureita ei missään tapauksessa ainakaan tässä vaiheessa hoitoa suositella, ja laihduttaminen on KIELLETTY.

      En ole koskaan ihmetellyt miksi en laihdu, laihdun aina jos laihdutan. Ongelma on juurikin syömishäiriössä koska häiriöisen käyttämisen ja ajatusmallin takia en pysty ylläpitämään tavoitettua painonpudotusta vaan sorrun ja retkahdan. Myöskin ahmimishäiriöisillä (ja usein ylipainoisilla muutenkin) ruoan tuoma nautinto on suurempi kuin normaalipainoisilla, tämä on ihan lääketieteellisesti tutkittua aivokemiaa. En ulkoista vikaa minnekään, kyllä se vika on sisälläni korvien välissä ja nyt sitä ammattilaisten avulla parannetaan. Laihduttaminen ei ole ratkaisu, sillä en tästä parannu. Niiden syiden kaivaminen ja alkuperäisen lähteen eli syömishäiriön on parannuttava jotta kykenen laihtumaan pysyvästi ja ylläpitämään saavutetun painon.

  8. Höpö höpö. Kaikenlaista pas….älä välitä!! Kaikkia ei vaan voi miellyttää. Naurettavaa piikittelyä!!

    • No kaikenlaista joo :) Vaan kerrankos sitä ihmiset ei ymmärrä lukemaansa tai tiedä taustoja. Varmuudeksi oikein boldasin tuolta tekstistä ettei mene ohi, silti ilmeisesti hieman vaikea sisäistää mutta eihän sitä voi väkisin kenenkään päähän takoa.

  9. Voi hyvänen aika sentään… Kyllä näyttää randomien ihmisten persettä paljon kutittavan se, mitä joku toinen syö aamupalaksi? Kamala paskamyrsky parista paahtoleivän palasesta :D
    Vähän nyt ylipäätään voisi huomioida kontekstia: tuo ei kaiketi ole esimerkiksi kisadieetillä olevan fitness -kilpailijan aamupalavaihto, mutta tavallisen ihmisen aamupalaksi aivan hyvä. Siinä on kasviksia ja se on monipuolinen, mitä sitten vaikka siinä on myös esimerkiksi paahtoleipää. En toki tiedä esimerkiksi edellisistä kommentoijista mitään, mutta melko kapeakatseiselta touhulta tuollainen kommentointi vaikuttaa. Paahtoleipä on pahasta! Mitä, tulisiko kaikkien vetää aamupalaksi 250 g maitorahkaa 100:lla grammalla mehukeittoa? Sittenkö on hyvä ja #fit?
    Tavalliseen elämään ja ruokavalioon voi kuulua myös sitä paahtoleipää ja pekonia. Paljon fiksumpana näen sellaisen ruokavalion jota voi toteuttaa rennosti kaloreita ja makroja laskematta, kuin tiukan punnitsemisen ja ruoalla stressaamisen, mikäli selliseen ei ole edes mitään syytä (esim. em. kisadieetti). Syömisestä on turha tehtailla liikaa draamaa.
    Ylipäätään aamupalan syöminen hyvä juttu ja monipuolisen aamupalan syöminen vielä parempi! Hyvä homma, kannustan :)

    • Mahtava kommentti, kuulostaa ihan samalta mitä esim. syömishäiriöklinikalla saan. Aina voisi olla parempi ja terveellisempi, mutta mä etenen step by step siihen suuntaan, ja ylipäätään: ihmiset skitsoaa ihan liikaa nykyään ruoasta ja siitä mitä saa ja ei saa syödä, ja juuri sillä ruokitaan lisää syömishäiriöitä kun vahdataan ihan hulluna jokaista paahtoleivänpalaa ja koko ajan pitää suorittaa todella tiukasti tai olet epäonnistunut ihmisenä. Hohhoijaa. Rentoa asennetta syömistä kohtaan, sitä meillä hoidossa kuulutetaan ja sitä itsekin haen.

  10. En yleensä jaksa kommentoida, ja sun blogi eroaa niistä mun muista seuraamista ”kiiltokuva” blogeista, mut jotenkin oon jäänyt koukkuun sun blogiin (ehkä siks että omakin syöminen on aika hankalaa) ja halusin nyt vaan sanoa että kun näin instassa ton sun aamiaiskuvan, niin mulle tuli ainakin hyvä mieli siitä ja aattelin että ootpa koostanut hyvän aamiaisen! :) Kyllä tuo on mun mielestä paljon parempi vaihtoehto kun just se 1000kcal edestä suklaata, mikä itelläkin menee helposti. Ei jotain helvetin paahtoleipää tarvii pelätä, ja tuoremehuhan on ihan ok. Se on normaalia ruokaa? Ei kaikkien ihmisten tarvii syödä maustamatonta rahkaa ja kanaa, ja puristaa joka aamu hedelmästä tuoreet mehut. Kiva jos siihen pystyy ja sellaista jaksaa mut kun se ei kaikilta vaan onnistu.
    Kaikkea hyvää sulle ja jatka kuulumisten&edistymisen kirjoittelua, on kiva lukea! :)

    • Ihana kommentti, tosi hyvä mieli tuli ja tää oli sitä mitä olen hakenut ja miten itse asian näin. Edistymisestä ja ”normaaliudesta” on juurikin kyse. Kuulumisia tämän suhteen päivittelen jatkossakin, eli stay tuned :)

  11. Haha, ymmärtäisin kommentin jos tossa olisi kasa croisanteja ja siinä olisi alla fitfood. Toisaalta tiedän monia fittejä ihmisiä, jotka huoletta vetelevät niitä croisantejakin silloin tällöin. Kyse on kokonaisuudesta ja mielipiteet vaihtelee sen mukaan minkä lasien takaa ruokia tarkastellaan (ja niitähän nykyään riittää kun on hiilari-, rasva-, kalorikammoisia, fitness- ja paleoihmisiä jne. jne.). Se että jonkun paahtoleivän syöminen ahdistaa ei oo ihan tervettä myöskään. Sun blogia seuranneena toi näyttää onnistumiselta..

    • Sitä se on, mulle onnistuminen ja ylipäätään sen hyvän aamiaisen takia la ja su on menneet hyvällä mallilla kokonaisuudessaan. Olen tehnyt oikeaa ruokaa ja syönyt, en paastonnut ja ahminut. Siitähän se kommentointi on myös paljon kiinni KUKA kommentoi, mutta toivoisin että ihmiset älyäisivät myös huomioida sen KETÄ ne kommentoi :)

    • Nooh, suhtaudun melko skeptisesti jokaisen peruspertin kykyyn/kiinnostukseen ymmärtää syömishäiriöitä. ;) Varmasti parhaiten ymmärtää ne jotka ovat kokeneet jonkinasteisia syömishäiriöisiä ajatuksia/syömishäiriöitä. Hyvänä vertaistukena tämä blogi varmasti toimii (varsinkin kun oot hoidossa ja suunta on menossa parempaan eikä vaan vellota siinä) vaikkei kaikille homman nimi nyt aukeaisikaan..

  12. Se on syömishäiriö, ei ”ihmettelen miksi en laihdu”-häiriö. Jos ei itse siitä ole koskaan kärsinyt, ei voi tietää mitä/minkälaista se todella on. Juuret juontaa yleensä syvälle ja se on pinttynyt. Ei ole mahdotonta päästä siitä kierteestä pois, mutta se ei todellakaan käy sormia napsauttamalla (esim.omalla kohdallani kestänyt 20 vuotta). Kiitos kun olet niin avoimesti asiasta kirjoittanut, itse ainakin olen saanut siitä vertaistukea :)

    Ps. Lopetin eräässä vaiheessa blogisi lukemisen kun sain sinusta niin pinnallisen kuvan *lol* Oli hyvä opetus siitä miten muista ei kannattaisi tehdä liikoja päätelmiä ;)

    • Heh, hauska kommentti :) Ja oon mä varmaan joskus aika pinnallinenkin, joten en ihmettele jos jostain on välillä voinut sellainen tunne tulla :) Kiva jos olet saanut vertaistukea!

  13. Hyvä Eve, jatka samaan malliin! :) Huomaa joistakin kommenteista, etteivät kommentoijat tiedä yhtään mistä puhuvat. Ymmärrän kyllä, että jos ei ole omakohtaista kokemusta niin ihmetellään että miksi ei vain ala syödä terveellisesti ja liikkumaan. Olisi ihanaa, jos en itsekään ymmärtäisi, mutta valitettavasti ymmärrän liiankin hyvin. :( Mutta toivottavasti me molemmat osaisimme ottaa ne pienet askeleet kohti parantumista. :)

    • Kiitti tsempeistä :) Joo, onhan se vähän turhauttavaa yrittää opettaa ja oikaista vääriä uskomuksia jossain netissä blogikirjoituksen kommenttiosiolla, mutta näillä mennään.

  14. Koettaisit pysyä tarinassasi ja ottaisit vastuuta omista toimistasi. Ahmimishäiriödiagnoosisi jälkeen olet blogissasi edelleen puhunut olevasi dieetillää. Läskileiripostauksissa olet kuvaillut syömisiäsi ja alkuvuodesta kirjoitit, että et tarvitse mitään ohjeistusta oikeanlaiseen ruokavalioon tai liikuntaan (koska osaat treenata ja syödä itsenäisesti). Postauksista kuitenkin näkee, että et osaa. Nytkään et käsitä mikä määrä kaloreita aamiaisessasi on, sinulla ei ole yleistä tietämystä siitä mikä on terveellistä ja mikä ei. Luulisi ravintoterapeuttien ensimmäisenä puuttuvan tällaiseen, vaikkei niitä kaloreita olisikaan tarkoitus laskea. Heidän tulisi antaa edes alkeelliset suuntaviivat siihen millaisia annoskokoja ja ravintoa normaaliin ruokavalioon kuuluu. Aiemman perusteella olet hoidossa siinä vaiheessa, että syöminen on tasaistunut ja keskityt jo nälänsäätelyyn. Se ruuan laatu ja annoskoot on kuitenkin tärkeä asia ahmimishäiriön hoidossa.

    Ei se ole mikään perustelu, että kyllähän tämä aamiainen on parempi kuin 1000 kalorin edestä pelkkää rasvaa. Blogissa on myös paljon esitelty treeniasiaa ja treenivaatteita, mutta mitä se treenisi sitten käytännössä on? Suhtaudut myös hyvin ylimielisesti kritiikkiin tai hyviin vinkkeihin, mikä näkyi mm. siinä kun lukijat neuvoivat miten tehdä maistuvaa terveellistä ruokaa (sinähän osaat kaiken, et vain viitsi).

    • Moikka taas Ramuna :) (ip-osoitteesi on sama, se ei vaihdu nimimerkkiä vaihtamalla)

      Ei tässä mitään tarinaa kirjoiteta vaan elämää ja sitä miten se menee. Olen talvella hakeutunut hoitoon jossa on todettu virallisesti minulla olevan BED eli Binge Eating Disorder. Siitä minut lähetettiin hoitoon syömishäiriöklinikalle jonne pääsin KEVÄÄLLÄ. Olen ollut ensimmäisellä hoitojaksolla HYKS Syömishäiriöklinikalla toukokuun, ja nämä läskileiripostaukset olivat juuri sitä mun ”omatoimista pärjäämistä” ENNEN hoitoa talvella ja kevättalven aikana, silloin kun tälläistä ei oltu minulta kielletty ja omatoimisesti räpiköin.

      Voidaanhan me vetää tähän keskusteluun vaikka mitä kahdenkymmenen vuoden takaa, mulla on tässä syömishäiriössä ollut vaikka minkälaisia vaiheita, hyviä, huonoja ja tasanteita. Sinusta huomaa hyvin ettet ole lainkaan perillä kokonaisuudesta vaan napsit sieltä täältä jotain juttuja ja yhdistelet omassa päässäsi niitä että ok, se on sitten näin. Ja ei, se ei ole niin.

      Dieetti ja laihdutus kiellettiin täysin vasta osallistuessani hoitoon. Sitä ennen toki yritin kun en tajunnut kuinka pahasti diettaaminen ja ajatus laihduttamisesta tekevät hallaa ahmimishäiriöiselle. Kun pääsin hoitoon sille pistettiin täysi stoppi ja tehtiin selväksi että kaloreiden laskeminen, ruokien kyttäys, ihmedieetit ja yleensäkin pakkomielle laihduttamisesta ovat ahmimishäiriöisen pahimmat viholliset.

      Fakta on että mä en tarvi ohjeistusta kuinka syödä, kyllä mä (ja varmasti moni tyhmempikin tietää) mikä oikeasti on terveellistä ja mitä kannattaa syödä. Voin kirjoittaa itselleni ja kymmenelle muulle nyt jonkun kana-riisi-rahka ruokavalion jos se mieltä lämmittää, mutta kun se ei auta mitään ja juuri tuosta mikä on jonkun fitnessmaailman mukaan terveellistä ja mikä on normaalia pitää päästä eroon. Kyse ei ole tiedon puutteesta vaan siitä ettei PYSTY. Ylimielisyydellä ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa.

  15. Oumaigaad näitä kommentteja :DD itse ahmimishäiriöisenä/bulimikkona voin kertoa yhden esimerkin. Taustana voin sanoa, että tiedän tasan tarkkaan mikä on terveellistä ja mikä ei sekä minkä kokoisia annoksia kuuluisi syödä. Kokoa terveellisen aterian esim puuron raejuustolla ja marjoilla. Tekee kuitenkin mieli vielä jotain, syön yhden leivän. Alkaa ahdistamaan. Syön toisen leivän. Otan jogurttia suoraan purkista. Lusikoin suklaamysliä suoraan paketista. Pari juustoleipää. Pakastimesta jäätelön loppu. Tässä päätös, että pakko käydä oksentamassa ja syömishäiriö ”antaa luvan” syödä lisää. Vielä leipää, jogurttia, keksiä yms. Nyt vatsa on niin kipeä, että työnnän sormet kurkkuun ja saan jonkin verran ulos. Olo on kuvottava ja vihaan itseäni. Nyt on suuri vaara sortua ahmimaan uudestaan.

    Kumpi on parempi 1000kcal aamupala vai 2000kcal edestä ahmimista ja päälle oksennus? Ja luultavasti tämä ei ole päivän ainoa ahmiminen+oksennus vaan kierre jatkuu iltaan asti.

    Nyt nämä kaikkitietäväiset voivat kommentoida, että olisi jättänyt siihen puuroon. Mutta syömishäiriö on niin monimutkainen mielenongelma, että sitä on vaikea ymmärtää, edes itse ahmimishäiriöinen.

    Toivon Eve sinulle paljon tsemppiä jatkoon! Panosta ruuanlaittoon ja säännöllisiin ruoka-aikoihin. Älä mieti laihtumista. Tee asioita joista nautit. Tässä minun vinkkini. :) Osaisinpa vain itsekin niitä noudattaa.

    • Kiitos kivasta viestistä. Näin se tosiaan on. Sitä ei vaan PYSTY noudattamaan noita juttuja vaikka kuinka ne tietää. Toivon kovasti että tämä hoitojakso antaa mulle joka kerta enemmän ja enemmän, niin että tosiaan saa korjattua sitä omaa pääkoppaa tuon syömispakon kohdalla. Tsemppiä myös sulle!

  16. Siis aivan uskomatonta bashaa! Huuli pyöreenä lukenut näitä kommentteja. Alkaa tuntua että sinä Eve et tosiaan ole se jolla on jotenkin häiriintynyt suhde ruokaan vaan näillä ihme ruikuttajilla. Miten tyypit voi vieraantua noin pahasti todellisuudesta??

    Tää fitnessvouhotus on sekoittanut valitettavan monen pään. Ihan tavan tallajat kattelee ruokaansa mikroina ja makroina ilman mitään järjen hiventä päässä. Apua, paahtoleipä!! Voi luoja mihin tämä ihmiskunta joutuu.

    Hyvän näköinen aamupala jolla jaksaa. Taidan ite vetästä huomenna saman setin.

    • No tämän tyyppisen käytöksen takia noi syömishäiriöt onkin kasvaneet lähivuosina melkoisesti. Tavallisista asioista tehdään vaikeaa ja enää normaali ruokakaan ei ole ok vaan epäterveellistä ja siitä vouhotetaan. Onneksi olen itse aika vahva persoona, sillä joku muu voisi sortua ahmimaan varmaan jo näitä kommentteja lukiessa kun jotkut on niin syyllistäviä ja puhuu ihan bullshittiä. Jos vituttaa niin se ahminta parantaisi oloa, ja niin ollaan taas kierteessä. Onneksi mä oon syönyt hyvin, tänäänkin ;D Ei tee niin mieli nyt ahmia vaikka välillä vähän ärsyttääkin, hehe.

  17. Osasta kommenteista tulee sellainen olo, että ne olisi kirjoittanut joku sulle tuttu ihminen. Jotenkin tosi henkilökohtaisuuksiin menevää kommentointia.

    Mäkin ymmärtäisin tuosta aamupalasta #fit semmoisena vähän vitsinä. :) Tuo on semmoinen rennon sunnuntain brunssi-aamupala. Tuskin joka aamu noin syöt, niin so what jos viikonloppuna vähän nauttii. Musta tää leivän pelko on muutenkin aivan naurettavaa ja OUMYGOD vielä tuoremehua päälle: koko päivä pilalla. :D Toisaalta se, että miten ylipäätänsä määritellään terveellisyys? Onko se lisäaineetonta ruokaa, onko se täydellisellä makrojakaumalla vai vähäkalorisen? Jos pitäisi sanoa terveellinen aamupala, niin se olisi mun mielestä lautasellinen puuroa, kuppi marjoja ja munakas.

    Tarpeeton ilkeily on aina tarpeetonta. Insta-kommentti oli pöljä ja niin on tässäkin postauksessa monta aivan turhaa kommenttia.

    • Joo no en kyllä paistelisi pekoneja joka aamu :D Kyllä mä mielsin tuon sellaiseksi hyväksi viikonlopun nautiskelu-aamiaiseksi, ja mielsin sen myös mun tän hetkisellä mittapuulla terveelliseksi.

      On joo aika syyllistäviä kommentteja osa, jotenkin hassua miettiä miten niin vihamielisesti voi suhtautua tämmöiseen vanhaan läskiin akkaan, tuskin olen kenenkään miestä vienyt ;D Haha.

  18. Tsemppiä sulle Eve! Musta on mielenkiintoista seurata sun matkaa vaikka en syömishäiriöstä kärsikään tai ole ylipainoinen. Tuun aina iloiseksi sun puolesta kun luen, että oot onnistunut ruokailujen kans. Tämä aamupalakin teki mut iloiseksi. Jatkaa samaan malliin. :)
    Ps. Oisin varmaan itekin vetänyt vastaavanlaisen satsin vaikkapa hotelliaamiaisella, haha. :D No regrets!

  19. Nyt jätä nuo ihme negakommentit omaan arvoonsa! Uskomatonta miten ihmiset haluaa oikein tahallaan väärinymmärtää tämän(kin) postauksen. Kuka sen on määrittämään mikä on terveellistä? Kiukuttaa!! Ilmeisesti ekslusiivisen oikeuden kutsua ruokaa terveelliseksi tai fitiksi saa vain joku treenaajien salaseuran jäsenistö?

    Joku mainitsikin jo siitä, että myös #fitlifeen kuuluu sopivassa tasapainossa vaikka se suklaapatukka, eli en näe ongelmaa edes ton hashtagin käytön kanssa millään muotoa.

    • Joo ei nää nyt mun maailmaa kaada. Huomaa vaan taas miten kujalla moni on, mutta en mä voi vaatia kaikkia ihmisiä tietämään ja osaamaan kaikesta kaikkea, shit happens :) Ja sopii hyvin tähän postiin negailukommentit, se kun oli aiheenakin :D

  20. Mua alkoi oikeasti ahdistaa miten paljon ihmiset on vieraantunut normaalista ruuasta jos tuo aamupala nähdään niin kamalan epäterveellisenä… Ihan kelpo sunnuntai aamupala… :)

  21. Heippa Eve ja onnittelut pommipostauksesta! Todella vilkasta kommentointia tähän tullut.

    Musta on hienoa että sä oot avoin ja sillä autat muita joilla on samanlaisia haasteita. Sun postaukset on nykyään paljon henkilökohtaisempia kuin joskus aiemmin ja sitä kautta uskon et tää blogi lähtee vielä lentoon niin kuin on varmasti jo tapahtunut <3

    Itse aiheeseen kommentoisin itsekin ylipainoisena, että se on totta että tuo aamiainen ei ole kovin terveellinen. Varsinkin neljällä leipäpalalla se on ihan oikeasti suuri ja sitä me jotka syödään enemmän kuin tarvitsee ei kyllä oikeasti kunnolla tajuta vaikka "se tietämys onkin". Sanon sen koska itsekin tiedän tuon. Mun mies joskus sanoo just mulle jotain annoskoosta tai saattaa kysyä siitä, kun se on nykyään paljon isompi kuin silloin kun olin normaalipainoinen. Muutos on tapahtunut hiljalleen enkä oikein halua itsekään myöntää et ruokailu ei ole niin mallillaan.

    Mä ymmärrän et inhottava kommentointi menee tunteisiin mutta toisaalta ymmärrän näitä lukijoita jotka aidosti ihmettelee. Mä itse pidän lukijoiden kommentteja monesti sellaisena totuuden torvena joka tulee usein ennen kuin itse asian tajuan, kun on joku juttu joka mättää. Varmasti tilanteen suhteutettaminen tapaukseen on tarpeen mutta joskus kannattaa hengittää ja miettiä myös hetki mitä ne inhottavimmat kommentoijat ovat kommentillaan tarkoittaneet. Eivät välttämättä pahaa ja varmasti kaikki tähänkin kommentoineet toivovat sinun paranemistasi vaikka ovat kärkkäästi sanansa muotoilleet. Uskon että lähtökohtaiset kaikki jotka haluaa lukea blogia myös pitävät sinusta ja tästä :) Tarkoitus voi olla siis hyvä.

    All and all, ihana kun kirjoitat ja olet avoin oma itsesi. Kauheasti tsemppiä syömishäiriön selättämiseen! Toivottavasti nähdään blogijuhlissa viikonloppuna! Jos törmätään niin jutellaan siellä lisää :)

    • :) Kiitos kommentista Anna, en kyllä arvannut että tämä olisi mikään ”pommipostaus” mutta eipä sitä aina osaa etukäteen ennustaakaan ja saattaa itsekin joutua yllättymään!

      Tosiaan neljä leipäpalaa on jo paljon, mutta sallin itselleni ne koska niin on syömishäiriöklinikalla sovittu. Mikään ei ole kiellettyä eikä mitään ruoka-ainetta saa pitää ”pahana” jota ei voisi syödä, sillä se on se sytytin ahmimiskohtauksille. Ylipäätään leipäähän en hirveästi ole syönyt ja välttelen sitä hieman koska mulla se lähtee käsistä = ei olisi outoa ahmia sitten koko pakettia kerralla. Olinkin siis todella tyytyväinen itseeni kun pystyin toteuttamaan suunnitelmallisuutta, hankkimaan tarvikkeet jo edellisenä päivänä ja päätin että tälläisen ”terveellisen hotelliaamiaisen” teen (minulle tällä hetkellä terveellisen).

      Siinä mä tosin olen eriävää mieltä että lähtökohtaisesti kaikki kommentoijat tarkottaisi hyvää, sillä jotkut kommentit ovat ihan älyttömiä, ja sotivat vahvasti syömishäiriöisen parantumisprosessia vastaan. Niistä on myös pientä ilkeämielisyyttä luettavissa enkä suinkaan ole ainoa joka näin tulkitsee. Tämä ei kuitenkaan maailmaa kaada, ei todellakaan. Kyllä minä nämä eriävät mielipiteetkin julkaisen vaikka osan olisi voinut muotoilla toisin, syntyypä ainakin keskustelua ja voin itse kenties korjata jotain vääriä käsityksiä :)

      Olen halunnut olla bloggaajana nykyään avoimempi ja kirjoittaa henkilökohtaisempia juttuja, juurikin siksi että lukijana mä arvostan eniten sellaisia blogeja (kuten esim. sun blogia) :) Sama linja jatkukoon!

    • Ihana oot! Jatka samaan malliin vaan! Mä uskon et kommentoijatkin rauhoittuu kyllä ja tosiaan varmasti suurin osa tarkoittaa hyvää, mutta ei ehkä vaan ymmärrä.

  22. Moi Eve! Oon vakkarilukijasi niin kauan ku oot täällä Ff:llä blogannut. Olet rohkea ku oot kertonut kamppailustasi syömishäiriötä vastaan.

    Minä sairastin aikoinaan (vielä 7 v sitten) bulimiaa. Olisipa sillon ollut mahdollisuus päästä tuollaiseen hoitoryhmään missä sä oot nyt (aivan mahtava juttu!) Taustani vuoksi kiinnostaa lukea esimerkiksi sinun kokemuksiasi. Haluan vain sanoa sulle Eve että tästä helvetistä voi parantua. Välillä voi tilla alamäkiä ja huonoja kausia mut älä anna sen lannistaa jos niin käy. Tsemppiä ihan hirveästi ja halaus täältä Pohjois-Suomesta <3

    • Kiitos tsemppihalista <3 Kiva (ja todella yllättävää) kuulla että olet lukenut alusta asti. Sitä aina välillä unohtaa että tätä jotkut lukee, vaikka toki sen lukijamäärissä näen mutta sitä ei niin tule ajateltua että jokainen lukema siellä on joku ihminen :)

      Mä uskon että olen nyt sillä paranemisen tiellä ja hoito tehoaa muhun, sillä suhtautumiseni ruokaan on alkanut muuttumaan ja olen pystynyt ottamaan erilaisia haasteita vastaan. Askel kerrallaan, vielä tässä on loppuvuosi aikaa :)

  23. Minä ymmärsin ainakin asian ytimen, ja aamupala oli herkullinen ja hyvin perinteinen viikonloppuaamiainen. Olkoonkin sitten kaloreita enemmän! Uskomatonta negatiivisuutta ilmassa osalla kommentoijista, juuri kun siitä varmaan sulla koko postauksen ajatus lähti. En voi ymmärtää vittuilijoita, kiusaajia tai turhanpäiväisiä valittajia blogeissa tai keskustelupalstoilla. Mielipiteitä on, mutta tarviiko kaikkea mennä toiselle latelemaan vieläpä anonyyminä?

    Tsemppiä! :)

  24. Huhhuh mikä kommenttipläjäys täällä :D ihana ku oot nähny vaivaa ja aikaa ja vastannut kaikkiin. Ihmiset käyttäytyy kyllä välillä niin kovin kummallisesti netissä. Tsemppiä ja paksua nahkaa :D♡

    • Täytyy kasvatella norsunnahka tulevaisuuden varalle. Ja tehdä jotain valmiskommentteja joissa voin kerta toisensa jälkeen oikoa samat asiat niin ei mene aikaa kirjoitteluun, voi vaan copypasteta :D

  25. Heippa eve!

    Nyt täytyy kyllä kommentoida. En erityisesti seuraa blogiasi, silloin tällöin mielenkiintoisen otsikon perässä. Tässä muutaman kuukauden aikana niistä harvoista postauksista oli jäänyt vähän sellainen kuva että ”no ei toi vaan viitsi elää terveellisesti”. MUTTA! Nyt myönnän että olen syyllistynyt tässä ajattelussa samanlaiseen tietämättömien urpoiluun kuin muutamat pöljät kommentoijat kun en viitsinyt aiemmin perehtyä taustaasi. Anteeksi :) luin tarkkaan kommenttejasi missä selität syömishäiriötäsi ja edistystäsi ja siihen nähden täytyy sanoa että ihanaa että asiat alkavat pikkuhiljaa edistyä! Se on aina mihin suhteuttaa. Jos tosiaan vertaa tätä jonkun fitfit dieettiläisen aamiaisen niin joo eipä taida kolahtaa. Tai edes normi ihmisen JOKAPÄIVÄISEEN aamiaiseen, olisihan tuo aika tuhtia jos sitä vetäisi päivittäin, mitä et edes tee :D Mutta jos ajattelee taustaa niin päinvastoin, hyvä että syöminen alkaa normalisoitua^^ itsekin sain aikamoisia ahmimiskohtauksia aikanaan järkyttävän stressin seurauksena. Syömishäiriötäsi minulla ei ole vaan himoitsin makeaa stressin seurauksena. Sen verran voin samaistua että kyllähän minä tiesin miten pitöisi syödä, mutta stressin musertavan paineen alla sitä ei vaan pystynyt, ja morkkishan siitä tuli. Ei se että tietää mikä on oikein välttämättä auta jos mielessä on jokin vialla. Hirmuisesti tsemppiä sulle! Ensin hoidetaan pääkoppa ja ahmimishäiriö kuntoon, sitten vasta pohditaan laihtumista jos asian sellaiseksi kokee :) ihanaa maanantaita!

    • Heh, ”viitsi”. Joo, emmä viitti laihduttaa, kivempi pelätä sydäriä ym. On mukavasti jännitystä elämässä ;) Mutta joo, vakavasti = normaalista terveellisestä elämisestä on kyse, sellaisesta ihan tavallisesta joka on MULLE edistystä kun en tavanomaisesti siihen pysty ja jokainen ns. ”normaali ruokailu” on yhtä taistelua. Kun mieli tekisi vaan koko ajan syödä herkkuja ja paastota ja mättää sitten kun on nälkä niin kaikki tälläinen täsmäsyömiseen perustuva on mulle haasteellista osana tätä paranemisprosessia.

      Laihtuminen tulee ajallaan, tärkeimmät asiat ensin :)

    • Toivottavasti en loukannut, tarkoitus oli lähinnä kommentissani todeta miten helposti sitä ihminen voi tiedon puutteessa luulla kaikenlaista (pöljä minä :D) ja samalla tsempata sinua! :)

    • Et todellakaan loukannut, mun mielestä kommenttisi oli hyvä! Ymmärsin kyllä täysin mitä tarkoitit, mä vaan vastasin tuolla omalla hurtilla huumorillani :)

  26. Ei tuolla aamupalalla ainakaan laihtumaan pääse. Enkä hastaggaisi sitä sanoilla #healthyfood tai #fit.
    Mutta jos opettelet laittamaan ruokaa ja näkemään vaivaa sen eteen, että saat syödyksi, niin hyvä.
    Tuskin sinä joka aamu tuollaista satsia vedät sisuksiisi. Saahan viikonloppuna herkutellakkin.

  27. En tägäisi tuohon aamiaiseen mitään fitnessiä, ei siksi että se olisi epäterveellinen, vaan siksi että fitnessihmisten mielestä vain chiasiemen-puuroa ja raejuustoa syövä saa kutsua meininkiään fitiksi…

    On kyllä monella todellisuudentaju vääristynyt, kun tuoremehu ja leipä on muka huonoa ruokaa. Tosi surullista. Minusta on hienoa että olet nähnyt paljon vaivaa aamiaisen eteen ja koostanut sen terveellisesti ja monipuolisesti :) Kiitos jälleen kerran blogisi avoimuudesta!

    • Tuo on kyllä totta että monella on vääristynyt todellisuudentaju ruoasta toiseen suuntaan, ja nykyään kaikki on niin epäterveellistä. Surullista se on, tämäkin on aikamme ongelma ja kasvattaa syömishäiriöitä entisestään.

      Kiitos kivasta palautteesta :)

  28. Siis ei juma’auta oikeesti mitä kommentointia.. Meettekö te sanomaan pyörätuolipotilaalle että nousehan nyt ylös siitä, se on itsekurista ja tahdonvoimasta kiinni pystytkö kävelemään! Luulin että anorektikot joutuvat kärsimään paljon tästä ajattelutavasta että ”no sen kun syöt enemmän niin parannut” mutta varmasti BED:n kohdalla ongelma on vielä todella paljon pahempi, varsinkin jos nimenomaan tuttavapiirissä on paljon fitnessihmisiä jotka ehkä helposti ajattelevat että se on kaikille yhtä helppoa, kalori on kalori, sen kun syö vähemmän kun kuluttaa ja laihtuu vice versa!
    Mutta kun kaikille se ruoka ei ole vain poltto- ja rakennusainetta, siihen voi liittyä valtavia tunnelukkoja, monet naiset erityisesti ovat nuoresta asti paikanneet jonkinsortin emotionaalista aukkoa syömisellä, ja sitten toki vihaamalla lihovaa itseään, mutta kuitenkin palaa niihin yksinäisiin mässyhetkiin kun ei oikein mistään saa vastaava dopamiini- ja serotoniinirushia. Samalla mekaniikallahan toimii addiktiotkin, mutta tässä syömisongelmassa on vielä se aspekti että syöminen on laillista ja moraalisesti hyväksyttävämpää kuin vaikkapa huumeidenkäyttö, ja tulee siitäkin paska olo että ei pysty hallitsemaan jotain niin normaalia asiaa kuin syöminen. Tätä syömisongelmaa podetaan usein huomattavasti pidempään yksin kun esimerkiksi tuota huumeongelmaa, narkkari kun yleensä jää kiinni lähipiirilleen tai poliisille mutta mites viet väkisin suklaanmussuttajan hoitoon kun välttämättä ulospäin ei näy mitään erikoista.

    Itselläni on epätyypillinen laihuushäiriö-diagnoosi ja elän juurikin tuollaisessa #fitlife ja fazerlifen vaihtelevassa kierteessä, ja oikeesti tunnen pyhää vihaa lukiessani noita kommentteja. Se on oikeasti MAHDOTONTA ilman hoitosuhdetta itsekseen pärjätä ja yrittää saada tervettä suhdetta syömiseen. Ei se olis yhtään sen terveempää jos et olisi ylipainoinen, ei se pään sisältö vaihdu vaikka rasvaprosentti olisi pienempi. Ja joo on ylipainosta toki terveydellisiä haittoja mutta niin on myös siitä että normaalipainoisena toteuttaa paasto-mässäilykierrettä. Ensin se pää kuntoon ja sitten kerkeät loppuelämäsi keskittymään kehon hyvinvointiin.

    Tsemppiä Eve, oon lukenut sun blogia jo aikana ennen FF ja Pakkikseltakin oot tuttu, oot kulkenut jo tosi pitkän matkan ja valtavaa henkistä kasvua on tapahtunut ihan pelkästään lukemani perusteella. Anna noiden roskakommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos heillä on terve syömistausta niin ei niillä vaan oo oikein kaikupohjaa alkaa kommentoimaan yhtään mitään syömishäiriöisen elämään. Kun on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla ottaa :)

    • Kiitos tosi hyvästä kommentista! Sä tunnut tietävän asiasta paljon, ja oli fiksua tekstiä. Laihduttaminen ei ole rakettitiedettä, mutta laihtumisen esteenä voi olla moni asia korvien välissä joka tekee sen laihtumisprosessin joillekin ihmisille todella vaikeaksi, sillä ruoka ei tosiaan ole vain ruokaa vaan jopa koko elämä.

      Syömishäiriöt tosiaan voi olla ihan huumeriippuvuuteen verrattavia, etenkin ahmimishäiriö. Ne kicksit herkuista on vaan niin kovat että ei sitä tavis ymmärrä, ja samat saa varmasti jostain heroiinista.

      Kiitti tsempeistä :)

  29. Tsemppiä, muutos lähtee pienistä jutuista, kuten sun kohdallas ateriarytmin löytämisestä. Mun mielestä on vähän hölmöä, että ihmiset tulevat arvostelemaan sairautta, josta ei tiedetä hölkäsenpöläystä. Mä sairastan itse anoreksiaa ja ihmiset kysyy et miks et vaan syö pullaa ni saisit painoa ja siinä vaiheessa ei oikeasti auta muu kun tukahduttaa naurunsa kämmeneen. Toki parantuminen on pitkälti kiinni omista valinnoista ja päätöksistä, mutta muutos ei tapahdu hetkessä, vaan pieniä mutta sitäkin suurempia askelia ottaen eteenpäinn :) Ei kannata ottaa muiden mielipiteistä itseensä liikaa!

  30. Tainneet jotkut lähteä kommentoimaan tuota aamupalaa sen enempiä lukematta sun blogia tai tätä tekstiä ja pohtimatta sen enempää asiaa. En kaikkia kommentteja lukenut, mutta sellaisen yleiskatsauksen mukaan…
    Aamupala ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta kun ottaa taustaa huomioon, niin noinhan sitä edetään ja suunta on oikea ja eihän jokaisen aamupalankaan tarvi olla superterveellinen :)
    Itse lähetän sulle tsempit! <3

  31. Jännää on se että tänä päivänä kun ihan kaikkea ruokaa kaupitellaan proteiinin määrällä (olen nähnyt jumalauta jopa NAKKEJA myytävän sillä perustein että ne ovat ”hyvä proteiinin lähde”…) ja mitä hyvänsä saa myytyä ujuttamalla tuotteen nimeen se pieni mutta painava sana ’fit’, niin silti kun nämä fitneksestä kaikentietävät fitit fitnesihmiset näkevät jossain heidän pyhää fit-mantraansa käytettävän ”väärin”, niin se on sitten tunti turpaan samantien. Kuten noissa muutamissa kommenteissa aika hyvin tuli ilmi.

    Itse olen sitä mieltä että kun näemmä fitin elämäntavan ajatellaan sisältävän pelkkää kanaa (marinoimatonta), tonnikalaa (vedessä), rasvatonta raejuustoa ja maitorahkaa ja palanpainikkeeksi peräkärryllisen esansseja ja makeutusaineita että edellämainitut saadaan menemään kurkusta alas, niin eipä minulla ole mitään tarvetta, halua tai mahdollisuutta väittää olevani FIT. Tämä siitä huolimatta, että arkiruokavalioni perustuu nykyisin (vuosien ahmimiskierteistä yli päästyäni) kasviksille, vähärasvaiselle lihalle, rahkajugurtille, ruisleivälle ja hedelmille.

    En ole fit koska rahkaani sekoitan jugurttia ja välillä (siis apua kauhea myöntää!!!) esim. hunajaa, lihaa ostan taivas varjele marinadissa, ja spiruliinaan en koske pitkällä tikullakaan kuten en muihinkaan fitforlife<3-tuotteisiin. Joskus syön meetvurstiakin ja Subissa minä Nooralottan Nezirin esimerkistä välittämättä otan kyllä sen ihan rasvaisimman kastikkeen. Koska käyn spinningissä ja juoksemassa kyykkäämisen ja reisiprässin sijasta, en ole fit. Koska ajoittain syön tuon perusruokavalioni lisäksi aivan liikaa herkkuja. Koska en usko että terveydelle on hyväksi kitua viikko yksitoikkoisella, hyvin vähäenergisellä ruokavaliolla ja sitten mättöpäivänä vetää rekkalastillinen muroja ja kolmetoista pullapitkoa. Koska uskon että liikunnan ja ruuan tulisi tuottaa hyvää oloa ja hyvää mieltä, ei kilpirauhasen vajaatoiminnalla lunastettua pyykkilautavatsaa.

    En ole fit. Olen vain aivan tavallinen tallaaja, joka yrittää kohdella kehoaan niin hyvin kuin kussakin tilanteessa mahdollista on. Ja niin taidat Eve olla sinäkin. :)

    Joten ei, sun aamupala ei ollut fit. Se oli energiapitoinen, siinä oli hiilaria ja rasvaa ja sokeria ja siitä puuttui jumalauta spiruliina kokonaan. Mutta luulen että sinä olet tuon aamupalan kanssa elämän realiteeteissa aika paljon paremmin kiinni kuin jokunen kommentoija, joka toista vähätellen toitottaa mehukeiton ja maitorahkan ilosanomaa. Sinä sentään tiedät, että terveen elämän mittapuuhun mahtuu muutakin kuin ideaali proteiininsaanti ja kyykkääminen veren maku suussa. Kiitos rohkeista kirjoituksistasi, toivon ja pidän peukkuja että löydät lopulta sen terveen maaperän kahden sairauden, ahmimisen ja ultimaattisen fitin väliltä. Tsemppihali ja tuhannesti jaksamista taisteluun! :)

  32. Valitettavasti joudun olemaan samaa mieltä sen kanssa, että ruokavaliosi on kamalaa kuraa. Tiedän että sulla on ahmimishäiriö, eikä missään nimessä tarvitse keskittyä kaloreiden ja macroravinteiden kyttäämiseen ja syödä pelkää parsakaalia ja karttaa hiilareita kuin ruttoa, mutta en oikein ymmärrä sitäkään, että vain koska pääpaino hoitosuunnitelmassasi on ruokarytmi, niin sallit itsesi syödä älyttömän epäterveellisesti. Miten olis ihan vain tavallinen kotiruoka ilman hifistelyä? Se kultanen keskitie? Tuntuu että jos ylipäätänsä syöt jotain niin ne on aina jotain pakasteranskalaisia, etkä nää asiassa mitään ongelmaa. Joo ei tarvitse kieltää mitään itseltään, mutta en ymmärrä että sitäkään että oikeuttaa sillä aivan täydellisen perseilyn ruokavalion suhteen. Olen pahoillani, mutta valitettavasti toi sun syömishäiriön kanssa kamppailu vaikuttaa blogin perusteella pelkältä sahaamiselta ja huopaamiselta.

    Tsemppiä kuitenkin syömishäiriösi kanssa ja toivottavasti vielä omaksut tasapainoiset elintavat. Ja pahoittelut vielä turhan suorasukkaisesta kommentistani, en tätä ilkeilläkseni sanonut.

    • Ja siis tollanen aamupala olis todella okei sunnuntain, ja miksei lauantainkin, ”cheatmealina” mutta fitfoodiksi tai edes perus kotiruoaksi ei tota millään mittapuulla voi sanoa, enkä missään tapauksessa suosittelisi tollasta aamupalaa kellekkään päivittäiseen ruokavalioon.

    • Hei Mari ja kiitos kommentista sekä tsempeistä. En ottanut kirjoitustasi ilkeilynä, pikemminkin huomasin ettet vain tiedä hirveästi aiheesta josta puhut (joka on ymmärrettävää) etkä ole erityisemmin perehtynyt minun taustoihini ja kuinka syömishäiriö minulla esiintyy.

      En tiedä mistä olet saanut kuvitelman että söisin pakasteranskalaisia ym, sillä viimeiseen 6kk olen syönyt vastaavia tuotteita ehkä 2-3krt. Pyrin syömään pääasiassa ihan normaalia kotiruokaa mutta riippuvuuteni nautinnonhakuiseen syömiseen (rasva, suola jne) on suuri.

      Olen päässyt ensimmäistä kertaa elämässäni hoitoon vasta tämän vuoden keväällä, joten olisi outo oletus että tästä nyt yhtäkkiä vain paranen parissa kuukaudessa sairaudesta joka minulla on ollut noin 20 vuotta. Tämä vienee hieman enemmän aikaa :)

    • Siis oikeesti, jos unohdetaan tästä nyt täysin määrät, niin mitä tää on jos ei perusruokaa? Tavallista kotiruokaa? Mitä se on jos ei tätä? Milloin parista pekonisiivusta, paahtoleivästä tai tuoremehusta tuli saatanaa pahempia?
      Ja omasta elämästä: Miksi lihavalle sanotaan että pitää välttää hedelmiä kun niissä on sokeria, ja pähkinöissä rasvaa? Voin vannoa että minulla lihavalla syömishäiriöisellä on hiukka suurempiakin ongelmia kuin omenat ja cashewit….

    • Mutta miten määrittelet ”perus kotiruoan”? Se ei kerro vielä mitään ruoan laadusta. Toiselle perus kotiruoka esim. juurikin aamiainen on leipää, sokeroitua mehua ja kasa päällisiä. Toiselle perus kotiruoka aamiaisella on kaurapuuroa voisilmällä ja marjoilla. Amerikkalaisille perus kotiruoka aamiaisella näin stereotyyppisesti voisi olla valkoinen leipä hillolla tai sokeroituja sinisen ja punaisen värisiä muroja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta