Kun tunteet ottavat ylivallan

Eilen mulle tapahtui totaalinen romahdus, sellainen missä menetin itsehillintäni täysin eikä käytöksessäni ollut mitään kontrollia. Olin järkyttynyt, loukattu, tunsin itseni petetyksi ja tämä suisti minut täysin pois tolaltani. Olin niin vihainen ja täynnä tuskaa ettei sitä pystynyt kestämään riehumatta ja raivoamatta, itkin ja huusin ja heittelin tavaroita täysin holtittomasti. Sanoin kauheita asioita. Puhuin vihasta ja siitä etten halua nähdä enkä kuulla toisesta enää ikinä vaikkei se ollut totta. Sillä hetkellä se kuitenkin tuntui siltä.

En ole oikeasti mikään raivohullu psykopaatti vaikka tuosta voisi saada sellaisen kuvitelman. Mä olen vain ihminen, enkä ole täydellinen vaikka kuinka yritän. Pyrin aina siihen että temperamentistani ja suorapuheisuudestani huolimatta punnitsisin asioita hetken päässäni ennen kuin päästän ne ilmoille, mutta aina ei voi onnistua. Yritän järkeillä paljon asioita ja rauhoittelen itseäni, hyvin villi mielikuvitukseni voi toisinaan laukata asioiden edelle ja yrittää tehdä typeriä päätelmiä. Fiksuna ihmisenä saan kuitenkin itseni järkiintymään, mutta kun kyseessä on rakkaus, parisuhde, ero, sydänsurut ja kaikki siihen liittyvät asiat, en aina näemmä pysty olemaan täysin mallikelpoinen esimerkki joka hoitaa kaikki asiat täydellisesti, joskus ei vaan osaa paremmin tai pysty muuhun.

IMG_20150914_195914_resized
Onneksi osaan myös pyytää anteeksi, ja olen hyvä keskustelemaan. Haluan sopia asiat ja rauhoituttuani kertoa miksi toimin kuten toimin, mikä sen minussa aiheutti. Haluan pyytää anteeksi jos olen vilpittömästi pahoillani tilanteesta, ja vaikka toinen sanoisi ettei ole syytä pyytää anteeksi koska en ole tehnyt mitään väärää, voin silti olla pahoillani. Tiedän että minulla on oikeus tunteisiini, mutta joskus ne tunteet ottavat ylivallan. Vaikka järki sanoo että pitäisi käyttäytyä tietyllä tavalla, voi sydän tuntea toisin ja saada ihmiset tekemään ja sanomaan typeriä asioita. Paha olo voi purkautua ilmoille yllättävillä tavoilla, mutta usein se puhdistaa ilmaa ja mielestäni parempi niin kuin padota kaikkea sisälleen, tuleepahan ainakin asiat selviksi.

Eilinen oli henkisesti rankka päivä joka sisälsi tunteiden koko skaalan ja vuoristoradalla kiidettiin ylä-, ja alamäkeä ja muutama kieppi. Koin yhden päivän aikana vihaa, tuskaa, raivoa, surua, arvottomuutta, pettymystä, katkeruutta, toivottomuutta, mutta lopuksi myös helpotusta, turvallisuutta, arvostusta, iloa, yhteisymmärrystä, luottamusta, kiitollisuutta, onnellisuutta ja hyvää mieltä. Niin ne tunteet vain vie ja joskus ei auta tehdä muuta kuin yrittää pysyä mukana.

Vaikka tunteettomana robottina elämä olisi helpompaa, en koskaan haluaisi sellaista elämää, enkä ymmärrä miksi niin monet peittävät todelliset tunteensa, salaavat ne ja esittävät että kaikki olisi hyvin vaikkei olisikaan. On rohkeutta näyttää olevansa joskus heikko ja tunteiden vallassa, eikä keneltäkään vaadita yli-ihmisyyttä. Se että joskus on saanut sormilleen, tullut petetyksi, jätetyksi tai huijatuksi elämässä ei ole syy rakentaa itselleen suojamuuria ja kuorta jotta kukaan ei enää satuttaisi. Elämä ilman tunteita olisi kauheaa, ja saadakseen kokea tunteita, rakastaa ja tulla rakastetuksi ja ollakseen onnellinen on avattava sydämensä vaikka se olisi kuinka vaikeaa.

Eve / Queen Of Everything

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta