Voisin halata teidät hajalle

Vaikka mulla olisi kuinka halipula en kauhean usein viitsi pakottaa Puntusta syliin. Se on villikissa, Bengalintiikerille sukua, painaa tonnin ja on aika… noh, nimensä veroinen. Puntus on vähän pönttö, sellainen uhmakas ja tottelematon, tulee luo kun haluaa ja käskee silittämään, käheällä ja karkealla rahisevalla saundilla ääntelee ja puhuu koko ajan, ikäänkuin komentaen jatkamaan silitystä. Harvemmin silti suostuu syliin, usein kuitenkin kellahtaa maahan eteeni ja vaatii pörröisen vatsanahkan rapsutusta, sen roikkuvan mahan röllötyksestä mäkin tykkään. Joskus Puntus tulee sänkyyni seuraamaan puuhiani, toki sen jälkeen kun on ensin väen väkisin rämpännyt tassuillaan vaatekaappini ovet auki ja käynyt tsekkaamassa tilanteen.

20150712_181543_resized
Päivi, itämainen lyhytkarva on laiha luiru, hiiviskelee pitkin seinänvieruksia ja on neljä kertaa pienempi kuin talon isäntä. Se hiippailee ja hipsuttelee ympäriinsä, ja on niin kevyt nostaa että tuntuu kuin se olisi pelkkää ilmaa. Päivin pyllyluut sojottaa korkealla kun sitä rapsuttaa hännän päältä, mutta siitä se tykkää kun se silloin maukuu ja miukuu ja mouruaa, aika kova ääni lähtee niin pienestä kissasta, Lauantai-aamuna hain Päivin päättäväisesti makuuhuoneeseeni koska kaipasin läheisyyttä. Lukitsin sen peiton alle ja silittelin 15 minuuttia. Päivi ei ilmeestä päätellen ollut ihan koko aikaa kauhean haltioissaan, pikemminkin kauhuissaan mutta rauhallisesti se silti oli, kyllä se tykkäsi kun silitin.

20150912_130100_resized_2
Sunnuntaina aamuseuranani oli ihana Sonja. Pienenpieni pallero, silkkiturkkinen chihuahua. Sylikoira tosiaan, sitä ei tarvi pakottaa, se tulee itsestäänkin eikä vastustele. Se voi nukkua sylissä tunteja, sitä saa rapsuttaa ja sen korvia voi lerputtaa, ne on hassun ohuet ja löysät, ja päänpäällinen kuin satiinia. Sonja innostuu aina kun sitä kutsuu ja kun tavataan. Se nuolisi naaman märäksi ja pussailisi koko ajan jos vain antaisi. Nyt siitä irtoaa hulluna karvaa, mutta mua ei haittaa.

20150913_102954_resized_1
On aika kiva asia että Minnalla on nuo kissat, ja on kiva että Mira ottaa koiransa mukaan tullessaan kylään. Niistä on hauskaa seurattavaa arkeen ja lämpöä ja läheisyyttä. Joskus ehkä menee hermo mutta ei se mitään, loppupeleissä vaaka on kuitenkin paremman puolella.

Mä haluaisin olla sellainen hullu koiranainen kellä on useita pitkäkarvaisia chihuja. Ainakin kolme. Kauniita ja kivoilla nimillä. Ne tepsuttaisi ja juoksentelisi ympäriinsä, olisi seurana sohvalla ja nukkuisi sylissä ja peiton alla jos antaisi.

Mulla on selkeästi kova halipula. Onneksi on ensiapua, ja huomenna pääsen fysioterapiaan niin joku oikeesti koskettaa.

Eve / Queen Of Everything

4 vastausta artikkeliin “Voisin halata teidät hajalle”

  1. Halipula ilman miestä on todellakin konkreettista! Olin monta vuotta ilman vakavaa parisuhdetta ja vaikka miehiä sai tasaisen epätasaisen väliajoin halailla, niin parasta oli kun kävin kerran pari kuukaudessa hierojalla/kiropraktikolla tai kampaajalla. Joku kosketteli ja paineli, hiplaili. Nyt parisuhteessa ollessa ovat hoidot vähentyneet, kun läheisyyttä saa niin usein. Kyllä se kosketetuksi tuleminen, maksettuna tai ilman, on tärkeä elämän eliksiiri.

    • Joo se on kyllä ihanaa. Ei seksistä tms niin väliksi, vaan se läheisyys ja kosketus juurikin. Ihan kauhea ajatella ettei semmoista saisi, kuolisin varmaan kosketuksen puutteeseen.

  2. Itse chihuahuan (juurikin saman värisen) omistajana voin kyllä samaistua tuohon että ne tykkää kun niitä rapsuttaa, silittelee ja hellii vaikka koko päivän <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta