Ruoka kuin huumetta, herkut heroiinia

Mä oon huumeriippuvainen, mutta mun huume on ruoka. Tarvin joka päivä herkkuja, olla niiden kanssa kaksin ja kääntyä sisäänpäin, omaan maailmaan missä on vain minä ja mun herkut. Jos mä en saa herkkuja, ahdistun ja ärryn. Ajatukset alkaa pyörimään kehää, saan vieroitusoireita enkä tiedä mitä tekisi ja miten olisi. Mua helpottaa ajatus siitä että kohta saan mitä haluan, odotan ruoka-aikoja jos edes sellaisia noudatan. Yritän kovasti mutta usein ”käyttö” lähtee lapasesta. Haluaisin jatkuvasti pienenä virtana ruokkia sitä himoani, ja pidän taukoja vasta kun olen ihan yltäkylläisyyteen asti täynnä.

Joskus onnistun tsemppaamaan ja syömään päivän tai kaksikin hyvin, mutta kaipaus on kova. Mä vaan tarvin mun joka päiväisen fixin, sen hetken kun suola, rasva ja sokeri rynnii elimistöön ja vapauttaa endorfiineja ja dopamiinikeskus huutaa mielihyvästä. Tarvitsen sen nautinnon, ja jo asiasta puhuminen saa mun sylkirauhaset erittämään, pulssin nousemaan, veri kiertää suonissa, innostun ja odotan sitä ”rushia”.

IMG_20150908_164526_resized

On tieteellisesti tutkittu että lihavan ihmisen aivoissa reseptorit reagoi ruokaan ja nautintoon, ja etenkin nautinnolliseksi koettuihin ruoka-aineisiin erilailla kuin ns. normaalin ihmisen. Keho ja aivot on altistettu sille hyvänolon tunteelle, sille mitä monet eivät edes tiedä olevan olemassakaan. Herkut on vähän kuin heroiinia. Saa olon hyväksi, saa mut riippuvaiseksi, saa mut välittämään ainoastaan niistä. Niin sitä unohtuu arki, kaikki murheet, ongelmat, eikä millään muulla ole mitään väliä. On vaan se hetki ja herkut.

Tänään oli ensimmäinen kokoontuminen HYKSin syömishäiriöpoliklinikalla ja 15 viikon hoitojakso starttasi. Odotan mielenkiinnolla millaista on kun syömisestä ei voi lähteä 90 päivän katkolle ja lopettaa kokonaan kuin seinään, elääkseen on syötävä. Jännitän jo etukäteen sitä kuinka vaikeaa vieroittuminen tästä herkkuheroiinista on, ja miten pysyn kuivilla. Tarkoitus ei ole ollakaan on/off, vaan oppia kohtuukäyttäjäksi kun ilmankaan ei voi olla. Silti mä näen jo itseni lyyhistymässä kaupan sipsihyllyille ja tärisevin käsin kahmivan karkkipusseja ja suklaapatukoita ostoskärreihin ja kirkuvan mielipuolista huutoa taistellessani ostotapahtumaa vastaan.

IMG_20150908_164003_resized

On opeteltava löytämään elämästä muitakin nautinnonlähteitä kuin ruoka, ja myös opeteltava sietämään sitä ettei muista korvikkeista välttämättä koskaan saa yhtä hyviä kicksejä, eikä se ole tarkoituskaan. Elämä ei voi olla yhtä nautinnonhakuisuutta ja yltäkylläisyyttä, hekuman sijaan tulee kestää myös todellisuutta.

Me saatiin jo ensimmäiset kotitehtävät, ja mun tehtävä onkin miettiä mitä vaihtoehtoja on syömiselle. Mitä keksiä tilalle?

Eve / Queen Of Everything

15 vastausta artikkeliin “Ruoka kuin huumetta, herkut heroiinia”

  1. Hurjasti tsemppiä! Tämä on minunkin tämän(kin) vuoden teema. Sokerista irtautuminen nimittäin. Ja huumeena minäkin sitä pidän. Olen peränkuuluttanut sokerilaastaria :D

  2. Kuulostaa tutulle, täällä huutelee n 62kg ja 166 cm, salikävijä joka noudattaa ruokavaliota mutta silti sitten kun saa herkkuja tai kun syön niitä ruokavaliosta huolimatta, lähtee lapasesta. Mä niin rakastan kaikkea makeaa. Haaveilen niistä joka päivä vähän väliä, makeanhimo on vähän väliä myös.. Oon käynyt mentaalivalmennuksessa jne ja aivan sama miten syön ja mitä teen niin sama jatkunut kolme vuotta. Oon koko tai tyyppiä joka ärsyttää, kultaista keskitietä ei ole. Mä voisin elää herkuilla…..

    Mutta hei tsemppiä sulle! Tulee varmasti olemaan raskasta mutta kyllä se aina palkitaan, vaikka siltä ei todellakaan aina tunnu!! Ärsyttää itseänikin noudattaa ruokavaliota kun tuloksia ei tule sitä vauhtia mitä haluaisi verrattuna siihen mistä joutuu luopumaan.

    Olen kiinnostunut kuulemaan tästä polusta jatkossakin miten menee:)

    • Kiitti tsempeistä, kirjoittelen kyllä aktiivisesti joka viikko tästä seuraavan 15 viikon ajan, eli aihe tulee olemaan blogissa näkyvästi esillä. Itsekin olen juurikin joko/tai tyyppinen ihminen, ja se on aika ongelma. Herkkujen syönnissä pitäisi opetella kohtuuteen ja olla itselleen salliva, muuten lähtee juuri sille linjalle että vetää kaksin käsin jos yrittää täysin kieltäytyä. Jos on oikein paha herkkunarkki niin ruokavalioon voi kuulemma ihan hyvin sisällyttää joka päivä jonkin herkun, mikäli se toimii paremmin pitkällä syötöllä.

    • Kiva että kirjottelet!

      Ja kyllä, asia on juurikin noin! Kuulostaa tutulta… Eräs mentaalivalmentaja sanoi samaa että voi syödä herkun päivässä, mutta jos mä niin tekisin niin haluaisin vaan lisää sitä ja se ei jäisi siihen patukkaan. Itse ajattelen niin että siitä tulee vain kiukku ja sitten kun syödään niin syödään kunnolla! Huono ajatusmaailman mutta minkäs teet.

  3. Tarviiko keksiä jotain uutta tilalle? Entä jos mietit, mistä muista asioista nautit?

    • Tarvii keksiä, se on juuri se tehtävä että pitäisi KEKSIÄ kun ei keksi. Eli vaikka miettii mistä muista asioista nauttii, niin niitä todellisia nautinnonaiheita ei paljoa muita ole. Se syöminen on se suurin ja sille on vaikea keksiä korvaajaa joka yltää lähellekään :)

  4. Itse opettelen myös tällä hetkellä tuota kohtuullisuutta. Pystyn helposti kyllä pitämään esim. arkipäivät etten syö mitään herkkuja. Mutta sitten lauantaina karkkipäivänä lähtee koko touhu ihan käsistä. Jätkiä, suklaata, sipsejä, pizzaa jne. Ja siis syön isoja määriä, en vain napsi sitä sun tätä. Kai tätä voi jollain tasolla pitää jopa sairautena koska se oikeasti on hallinnut elämääni. En vain tälläisen asian takia viitsi mennä lääkäriin ns. ”turhaan”…

    Mutta nyt siis olen yrittänyt tehdä parempiä päätöksiä herkkuttelun suhteen ja juurikin hakea sen mielihyvän jostain muualta. Vaikeaa ainakin tämä alku on, mutta viime viikonlopun onnistuminen sai kyllä törkeen hyvän fiiliksen. Herkkupäivänä söin VAIN yhden jättiksen ja suklaapatukan. Ja eilen söin pienen palan kakkua töissä. Tää on mulle siis ennen kuulumatonta :D

    Tsemppiä sinulle jatkoon! Toivottavasti tuo hoitojakso auttaa :) Jatkossakin mielellään täältä lukisi kuulumisia asiaan liittyen. Olet tosi rohkea, kun jaat tämän kaiken lukijoiden kanssa!

    • Kiitti tsempeistä :) Seuraavat 15vko tulee olemaan aihe aktiivisesti ihan viikkotasolla esillä blogissa koska on niin hermon päällä nyt tämä mun elämässä. Hienoa kuulla että oot saanut onnistumisen fiiliksen tuollaisesta, toivon että itsekin pääsen joskus samaan :)

  5. No ota herkku? Osta joku pieni patukka ja käperry sohvalle omaan pieneen koloosi, tee se joka päivä, tunnollisesti kuin rituaali. Jonain päivänä huomaat että todellisuudessa kaipaat jotain muuta. Näin kävi mulle ja voin suositella.

    • Niin mä teenkin, mutta se yksi herkku ei riitä ja koen suurta ahdistusta jos en saa syödä pitkän aikaa putkeen herkkuja, niin että koen sen ”rushin” ja täydeksi tulemisen tunteen. Määrät pitää olla suurempia, yksi patukka ei auta mitään kun olen syönyt sen sekunnissa. Haluan että suu on täynnä, kuuluu ”taudinkuvaan” hyvin yleisesti. Mutta tuota mä tavoittelen kyllä ;)

  6. Riippuvaisuudesta irtautuminen vaatii tahtoa ja halua. Se vaatii päätöksen ja voimaa pysyä siinä. Ennen kaikkea se vaatii itsensä arvostamista. Tajuamista, että ansaitsee parempaa, kuin elämän lihavana, sairaana ja onnettomana. Sä pystyt siihen. Mutta sun pitää haluta sitä todella. Todella. Aiotko sä todella olla heikompi kuin sun riippuvuus? Löydä se uho ja sisu sun sisältä. Että perkele mä voitan sen riippuvuuden.

    Entinen nikotiini narkkari

  7. Kokeile määrätä itsellesi esim. 20 kyykkyä ennen herkkua, se voisi saada ajatukset muualle. Tsemppiä ja hyvää syksyä!

  8. Moi!
    Ymmärrän mitä käyt läpi, itsellä on ollut paljonkin samanlaisia ajatuksia(myös tekoja) nuorenpana. Nyt ne on onneksi oikeastaan jääneet pois mutta edelleen kun kaikki menee oikein päin mäntyä niin taas ne vanhat ahmisiajatukset nousee pintaan ja olisi helppo vaan sulkeutua karkkien kanssa neljän seinän sisään. Sekin on muuten jännä miten paljon niitä ajatuksia ruoan ympärillä pyörii pään sisällä vaikkei loppujen lopuksi mitään herkkuja söiskään :D Mutta odottelen täällä mielenkiinnolla sun kirjotuksia tulevasta 15 viikosta, tosi siistiä että pääsit ryhmään mukaan! :) Tsemppiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta