Kun vaaka huutaa Hoosiannaa

”Heitä se vaaka huitsin hemmetiin ja lopeta itsesi punnitseminen, se ei kerro mitään!” hoetaan. Vaan kyllä se kertoo jotain. Ainakin sen suunnan ja mahdollisuuden seurantaan, ihan siinä missä mittanauhat ja peilikuvakin. Ja mitä jos peilikuva on sellaista katsottavaa ettei ihan kilo tai kaksikaan sieltä heti näy? Vaaka kyllä kertoo missä mennään, se toitottaa armotta karua totuuttaan ja ilmoittaa mehunaamasi pulleuden suolaisen ruoan jälkeen, nesteisyytesi kuukauden niinä päivinä, aamu-, ja iltapainon eron ja vaikka mitä muuta, joten siksipä heikkohermoisen ei kannata puntarilla alvariinsa hypätäkään. Mutta sitten on myös meitä keiden olisi ihan hyvä siellä vaa’alla joskus käydä että säilyisi edes jonkinlainen taju tilanteesta ja siitä että missä nyt ihan oikeasti mennään.

Mä en ole käynyt ainakaan vuoteen vaa’alla. Itseni punnitseminen ei ole ollut kiinnostava asia, ja olen mennyt paljolti sen varassa millaista tarinaa peilikuva kertoo. Nyt peilikuvani sanoi että HANKI VAAKA ja niin mä hankin. Oikein sellaisen rasvaprosenttia mittaavan (haha ja höpöhöpö) ja urheilijan ruumiinrakenteenkin kuulemma huomioon ottavan (toinen haha ja höpöhöpö). Toimintoja ja muistipalikoita on vaikka muille jakaa, mutta minua kiinnostaa vaan lukema. Oli miten oli, vaaka oli alennuksessa ja sellaisessa hintaluokassa että ne normivaa’atkin oli ihan samoissa, eipä tuossa mitään hävinnyt.

20150722_094906_resized
Kauhunsekaisin tuntein kiipesin vaa’an päälle, miettien että kuinkahan kamala lukema sieltä pamahtaa. Vaaka sanoi ERROR. Ei saatana?!? Mikä tässä oli se raja? Huh huh… Voiko itselleen olla näin sokea? Ei ole todellista?!? Saan sydärin ihan just!

Puuuh…!!! Patteri se vain oli huonosti. Ei kun takaisin levylle kiikkaroimaan ja tihrustamaan tissien takaa lukemaa. Oikein kun kurkoittelee niin sai jotain näkymäänkin. Jep. Kolme numeroa aika karua katsottavaa. On se mukavaa olla tuhdissa kunnossa. Lukema oli sen luokan järkytys itselleni että siltä seisomalta ja tästä aamusta alan tilannetta seuraamaan. Nyt on aika alkaa tarkkailemaan taas syömisiäni hieman rankemmalla kädellä vaikka ahmimishäiriöklinikan antamat ohjeet ja se sallivuuskin on muistettava. Katson vaakaan seuraavalla viikolla, tai ehkä vilkaisen jo aiemmin, mutta ainakin viikon kuluttua. Ensi keskiviikkona. Se saa luvan kertoa että olen menossa oikeaan suuntaan, ja oli lukema mitä tahansa, se ei alenna mun ihmisarvoa.

20150722_095354_resized
Järkytyksestä toipuessani istuskelin tovin sängyn laidalla varpaat vaa’an reunoja hipoen ja miettien voiko se olla rikki, mutta ei se ole. Se toimii kuin Buick ja tämä on fakta. Tämä oli just se totuus mitä tarvitsin. Mä en siis piilota vaakaa kaappiin vaan pidän sen esillä ja sen tarkoitus on auttaa mua seuraamaan omaa edistymistäni. Ei masentamaan tai pelottelemaan, vaan pitämään mua kartalla ja tsemppaamaan.

Vaaka ja minä. Meistä tulee hyvät kaverit.

Eve / Queen Of Everything

13 vastausta artikkeliin “Kun vaaka huutaa Hoosiannaa”

    • Moi Antero! Olisin maininnut siitä jo blogitekstin yhteydessä mikäli olisin aikeissa kertoa julkisesti. Jätetään väliin tällä kertaa, riittää että itse järkytyin :)

  1. Hehe olipa hauskasti kirjotettu :D :). Miulla on vähä pakkomielteistä ja ahdistavaa vaa’all käynti niin oon jättänyt vaa’all käymisen melkein kokonaan :)

  2. Tsemppiä! :) Kyllä itekkin oon huomannu, että joskus sielä vaa’alla olis ihan hyvä käydä. En tosiaan omista myöskään vaakaa. Nyt aion kunhan kotiin pääsen käymään niin käydä puntarilla kans. :D Tuntuu, että vaatteet vähän kiristää! :D

  3. Niin monet toitottavat nykyään, että eivät käy vaa’alla, koska peili on paras mittari. No eipä vaan minulle. Jos en käy vaa’alla säännöllisin väliajoin, saatan yhtäkkiä pullahtaa viisi tai jopa kymmenen kiloa. Siis aivan muutamassa kuukaudessa. Huomaamattani alan siirtymään farkuista mekkoihin ja hameisiin ja maha ja reidet vaan leviävät. Olen asettanut itselleni hälytyspainon, jonka alapuolella saa heitellä, mutta jos sitä aletaan lähestyä, niin ruokavaliota ja liikuntaa pitää korjata.
    Itse olen aina ollut vaakakammoinen. Jos olen viikonloppuna herkutellut, ei paljoa huvita maanantaina astua vaa’alle ja nähdä armotonta totuutta. Mielestäni se, ettei käy vaa’alla on helpoin keino huijata itseään. Mutta puhunkin nyt vain itsestäni. On hienoa, jos jotkut pysyvät kunnossa ilman vaakaa.

    • Joo mä ajattelen ihan samoin. Jos mä olisin käynyt vaa’alla aiemmin, ei paino olisi päässyt nousemaan näin korkeaksi. Peilikuvalle olen näemmä sokeutunut. Parempi vaan katsella niitä lukemia välillä :)

  4. Jee kiva asenne! Tai siis terve :) Liikaa nykyisin tunnutaan huutavan vaa’an merkittömyydestä, mutta itse kyllä näen että vaaka on aika hyvä mittari! Mutta just niin että vaaka tsemppaa, ei pelota eikä ahdista! Itse käyn vaa’alla muutaman kerran viikkoon, paino ei ole koskaan täysin sama, välillä noussut enemmän välillä laskenut ja neutraalilla asenteella edes 2kg nousu ei ahdista, vaan realisoi ajatuksia ja palauttaa järkee! Myös liian alasmeno sit realisoi että pitäsköhän lisätä ruokaa.. :) Hyvä asenne tsemppiä painon laskuun! Jos siis se on nyt suunnitelmissa:-)

  5. Minä punnitsen itseni joka aamu ennen suihkuun menoa, on ihan rutiini. Kesälomalla, kun vaakaa ei ollut saatavilla paino pääsikin sitten nousemaan.. Hyvä mittari on myös vyö. Vyötärön ympärs reagoi yllättävän herkästi painon vaihteluun.

  6. Vaaka on pari kuukautta pölyttynyt mulla jossain tuolla nurkassa, kun en ole uskaltanut astua sille :P Peilikuva ei ainakaan mun kohdalla kerro yhtään mitään, mä olen täysin sokea oman painoni vaihteluille. Asiaa ei myöskään yhtään auta se, että kuvittelin jo 65-kiloisena olevani läski, joten fiiliksessä ei ole mitään eroa vaikka painoa on jo reilusti yli sadan… Vaaka sen kivuliaan totuuden kertoo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta