Terveellistä pikaruokaa

IMG_20150715_095452
Onko sellaista? Pikaruokaa joka olisi terveellistä ja ravitsevaa, mutta nopeasti saatavilla, mahdollisimman valmista ja helppoa…

Olen ihan liian laiska valmistamaan ruokaa tällä hetkellä, ja eilenkin ostin itselleni valmiita jauhemaksapihvejä ruokakaupan lämmintiskiltä. Kylkeen jaksoin lämmittää herne-kukkakaali-porkkana-papusekoitusta, mutta olisin toki halunnut kylkeen myös esim. perunaa, vaan arvata saattaa etten viitsi sellaisia keitellä.

Älyttömintä mitä syömisissäni on pielessä on se että ostan intopuuskissani terveellistä, hyvää ja järkevää ruokaa, ja sitten mätän ne kaikki avaamattomina roskikseen kun vanhenevat jääkaapissa. Tekisi mieli vain täytettyjä sämpylöitä, prosessoitua ruokaa, helppoa ja nopeaa.

Mielelläni söisin herkullisia, terveellisiä ja ravitsevia aterioita, mutta en vaan saa aikaiseksi niitä valmistaa. Mikä porkkanaksi? Onko meal preppingistä vaan tehtävä tapa ja kerralla duunattava monen päivän safkat niin sillä siitä pääsisi? Miten te toimitte?

Kun vaaka huutaa Hoosiannaa

”Heitä se vaaka huitsin hemmetiin ja lopeta itsesi punnitseminen, se ei kerro mitään!” hoetaan. Vaan kyllä se kertoo jotain. Ainakin sen suunnan ja mahdollisuuden seurantaan, ihan siinä missä mittanauhat ja peilikuvakin. Ja mitä jos peilikuva on sellaista katsottavaa ettei ihan kilo tai kaksikaan sieltä heti näy? Vaaka kyllä kertoo missä mennään, se toitottaa armotta karua totuuttaan ja ilmoittaa mehunaamasi pulleuden suolaisen ruoan jälkeen, nesteisyytesi kuukauden niinä päivinä, aamu-, ja iltapainon eron ja vaikka mitä muuta, joten siksipä heikkohermoisen ei kannata puntarilla alvariinsa hypätäkään. Mutta sitten on myös meitä keiden olisi ihan hyvä siellä vaa’alla joskus käydä että säilyisi edes jonkinlainen taju tilanteesta ja siitä että missä nyt ihan oikeasti mennään.

Mä en ole käynyt ainakaan vuoteen vaa’alla. Itseni punnitseminen ei ole ollut kiinnostava asia, ja olen mennyt paljolti sen varassa millaista tarinaa peilikuva kertoo. Nyt peilikuvani sanoi että HANKI VAAKA ja niin mä hankin. Oikein sellaisen rasvaprosenttia mittaavan (haha ja höpöhöpö) ja urheilijan ruumiinrakenteenkin kuulemma huomioon ottavan (toinen haha ja höpöhöpö). Toimintoja ja muistipalikoita on vaikka muille jakaa, mutta minua kiinnostaa vaan lukema. Oli miten oli, vaaka oli alennuksessa ja sellaisessa hintaluokassa että ne normivaa’atkin oli ihan samoissa, eipä tuossa mitään hävinnyt.

20150722_094906_resized
Kauhunsekaisin tuntein kiipesin vaa’an päälle, miettien että kuinkahan kamala lukema sieltä pamahtaa. Vaaka sanoi ERROR. Ei saatana?!? Mikä tässä oli se raja? Huh huh… Voiko itselleen olla näin sokea? Ei ole todellista?!? Saan sydärin ihan just!

Puuuh…!!! Patteri se vain oli huonosti. Ei kun takaisin levylle kiikkaroimaan ja tihrustamaan tissien takaa lukemaa. Oikein kun kurkoittelee niin sai jotain näkymäänkin. Jep. Kolme numeroa aika karua katsottavaa. On se mukavaa olla tuhdissa kunnossa. Lukema oli sen luokan järkytys itselleni että siltä seisomalta ja tästä aamusta alan tilannetta seuraamaan. Nyt on aika alkaa tarkkailemaan taas syömisiäni hieman rankemmalla kädellä vaikka ahmimishäiriöklinikan antamat ohjeet ja se sallivuuskin on muistettava. Katson vaakaan seuraavalla viikolla, tai ehkä vilkaisen jo aiemmin, mutta ainakin viikon kuluttua. Ensi keskiviikkona. Se saa luvan kertoa että olen menossa oikeaan suuntaan, ja oli lukema mitä tahansa, se ei alenna mun ihmisarvoa.

20150722_095354_resized
Järkytyksestä toipuessani istuskelin tovin sängyn laidalla varpaat vaa’an reunoja hipoen ja miettien voiko se olla rikki, mutta ei se ole. Se toimii kuin Buick ja tämä on fakta. Tämä oli just se totuus mitä tarvitsin. Mä en siis piilota vaakaa kaappiin vaan pidän sen esillä ja sen tarkoitus on auttaa mua seuraamaan omaa edistymistäni. Ei masentamaan tai pelottelemaan, vaan pitämään mua kartalla ja tsemppaamaan.

Vaaka ja minä. Meistä tulee hyvät kaverit.