Oon aina tiennyt että oon outo, mutta tiesitkö sä?

Joskus mä aina havahdun ja tajuan olevani helvetin outo. Tai siis mä luulen olevani outo ja kovin erilainen, mutta loppujen lopuksi maailmassa taitaa olla aika paljon samanlaisia ihmisiä outoine ajatuksineen, niistä kaikista ei vain puhuta. Kirjoittelin näitä outouksiani ylös blogin luonnoksiin tuossa perjantaina, ja hauskana sattumana Seidi haastoi mut paljastamaan viisi oudointa tapaa/asiaa itsessäni ja teki samalla omia paljastuksia. Huomasin että Seidinkin kanssa meillä on yhteisiä juttuja, etenkin kohta numero kolme, sekä jossain määrin vitonen (ja ehkä ykkönenkin jos oikein sovellan), mutta niistä en omassa blogissani aio kertoa vaan tuon esille jotain uutta. Jos Seidin (ja mun muut) outoudet kiinnostaa niin kannattaa katsoa hänen kirjoituksensa tästä klikkaamalla :)

IMG_20150614_160515Tällä oudolla kuvalla ei ole oikeastaan mitään muuta funktiota kuin toimia yhtenä outona yksityiskohtana tässä oudossa postauksessa. Aika outo olen kun tälläisen menin itsestäni ottamaan.

Tässä mun viisi outoa tapaa tai asiaa mitä voin kertoa itsestäni:

1. Lapsena kun muut haaveilivat ”äidin” ammatista ja hoitivat nukkevauvoja, mä halusin leikellä raatoja. Tein ruumiinavauksia mökin aitan loukkuihin jääneille hiirille äidin hedelmäveitsillä (ilman lupaa ja äiskän kauhuksi) ja hautasin hiiret ulkohuussin taakse hienoin menoin, rakentaen hautaristit ja kivetysreunat pienten hautojen ympärille. Kerran sain metsästysmiehiltä jäisen hirvenjalan ja salakuljetin sen mukanani kaupunkiin. Pidin hirvensorkkaa muovipussissa parvekkeella pakkasessa ja kun vanhemmat eivät olleet kotona istuin kylpyammeessa jäistä koipea sulattamassa ja vuollen siitä leipäveitsellä karvoja. Yläasteella biologian tunnilla sain tutkimamme keuhkot kotiin mukaan kun valehtelin opettajalle että kissani syö sellaisia. Ei syönyt eikä ollut tarkoituskaan. Mä leikkelin keuhkoja keittiössä ja valutin verta pitkin leikkuulautoja. Mun unelma-ammatti ei ollut opettaja eikä kotirouva, mä halusin avata ruumiita.

2. Jo pienestä pitäen äitini tartutti näppylöiden puristeluhimon minuun. Istuin iskän selän päällä kun äiti puristeli iskän mustapäitä ja isä huusi tuskissaan. Minusta se oli mukavaa, ja suorastaan hauskaa… :D Sen jälkeen vanhempana toivoin aina että voi kunpa poikaystävillä olisi paljon mustapäitä joita saisi puristella. Mikään ei ole niin nautinnollista kuin saada mustapää tai mehukas finni poksahtamaan, ja nykypäivänä, niin sairaalta kuin se kuulostaakin katselen finnien räjäytysvideoita Youtubesta. Mitä isompi ja mädempi, sen herkumpi. Etenkin koteloituneet rasvapatit ja kystat kiinnostavat, ja olen suorastaan huumassa jos jonkun selässä olevasta paiseesta saa puristettua pari desilitraa tuorejuustoa. Sittemmin olen löytänyt myös ihania videoita Ghanan eläinlääkäriklinikasta jossa pullautellaan mangomatoja koirien nahkasta. Se on niin helpottavaa ja huojentavaa. Pitkän päivän päätteeksi tai illalla ennen nukkumaanmenoa tykkään tiettyinä aikakausina tuollaisia katsella. Se saa mut tuntemaan hyvää oloa ja rentoutumaan, ja lääkärienkin mukaan kyseinen tapa vähentää ahdistusta. Outoa mutta totta.

3. Mun varpaankynnet on olleet lakattuina yli 20 vuotta putkeen. Siis kelatkaapa sitä! Aloitin aktiivisen varpaankynsien lakkaamisen noin 13-vuotiaana, ja sen jälkeen en ole ilman kynsilakkoja kulkenut. En tiedä mikä siinä on, mutta mun mielestä naisen kuuluu lakata varpaankynnet jotta ne olisi siistit ja huolitellun näköiset. Jos mä näen naisia ketkä eivät ole lakanneet varpaankynsiään niin kiinnitän siihen heti huomiota ja saan suoranaisen pakkomielteen tarkastella varpaita että ovatko ne jotenkin ällöt tai likaiset ja muutenkin hoitamattomat, onko jaloissa känsiä ja kovettumia tai mikä pahinta, jotain tummaa paskaa varpaankynsien alla. Yäk! Joillekin sopii lakkaamattomat varpaankynnet ja jalat ovat ihan siistit ja kauniit ilman lakkaustakin, mutta usein sellaiset naiset ovat esim. hyvin ruskettuneita ja muuten kauniita iholtaan. En tiedä mikä pakkomielle tämäkin on mutta varokaa vaan etenkin kesällä, mun silmät on kuin haukalla ;D

4. Rakastan juustosnackseja ja etenkin niitä jumbojuustonaksuja. Mun mielestä paras maku juustonaksuissa on kun ne hapettaa hyvin etukäteen, mutta olen huono tekemään sitä sillä en millään malttaisi odottaa. Parhaat juustonaksut ovat olleet hapelle altistuneita ja pois suljetusta foliopussistaan ja suojakaasun suojista 1-3vrk. Jos kantti kestää niin naksut pitäisi kaataa kulhoon esim. perjantaina, ja nauttia lauantaina illalla tai sunnuntaina. Yleensä en pysty odottelemaan mutta jos on ollut vaikka jotkut juhlat niin mikään ei ole sen parempaa kuin syödä ”eilisiä juustonaksuja” mitä löytyy kulhonpohjalta. Jotta tämä paljastus olisi vielä oudompi, voin tunnustaa yhden nolon asian. Kerran vuosikausia sitten tehdessäni suursiivoa ja siirtäessäni sohvaa jotta imuroisin kunnolla myös sen alta, löysin yhden hieman pölyisen juustonaksun. Naksu oli arviolta vuoden vanha, mutta en pystynyt vastustamaan kiusausta. Puhalsin pölyt pois ja söin natisevan naksun onnellisena. Ja kyllä oli hyvää :D

5. En pysty uimaan uimahalleissa, sillä mua kuvottaa siellä altaassa lilluvat muut ihmiset. Yläasteen jälkeen en ole Suomessa käynyt uimahalleissa ja omaan aika paljon traumoja asioista joita olen nähnyt altaassa. Jostain syystä ulkomailla etelänmatkoilla hyvinhoidetut ulkouima-altaat eivät ahdista, mutta toki valitsen mieluummin meressä uimisen. Se Suomen kylmä kloorin täytteinen uimahallin allas on vaan todella kuvottava. Mua inhottaa uida jonkun vastenmielisen ihmisen perässä joka ui sammakkoa ja mietin että se vesi huuhtoutuu sisään ja ulos kaikista sen ruumiinaukoista ja onkaloista (no eihän se niin tee mutta mielikuvitukseni laukkaa). Uimahalleissa valitettavasti näkyy suhteellisen epämääräisen oloista väkeä jotka eivät varmasti peseydy ennen uimista, ja ajatus siitä että suuhuni läikkyy vettä joka on kiemurrellut juuri kyseisen ihmisen peräaukossa ja nivusissa on kamala. Se että olen nähnyt paljon kelluvia häpykarvoja ja törmännyt muutamaan mätään irronneeseen varpaankynteen sekä likaiseen laastariin on vaan saanut mut kammoksumaan halleja. Jep, olen outo. En voi mennä sinne, haha.

Heitänpä tämän oudon haasteen eteenpäin koska näitä olisi ihan hauska lukea muiltakin ja nähdä kuinka outoja tässä ollaan vai ollaanko sittenkään. Haaste lähtee seuraaville: Tyttö Sinä Olet Vahva -blogin Minnalle, Idaelisa – Cheers to that! -blogin Idalle, Mira’s Destiny -blogin Miralle sekä Jonna1983 -blogin Jonnalle :)

Onko kellään samoja? Saitteko sätkyt mun paljastuksista? 

Eve / Queen Of Everything

14 vastausta artikkeliin “Oon aina tiennyt että oon outo, mutta tiesitkö sä?”

  1. Kun oot kerran asiantuntija niin voitko kertoa mitä tollaselle koteloituneelle finnille tms voi oikein tehdä. ;D Kamalaa kysyä mutta tulen hulluksi kun se ei lähde pois…;(

    • Se on joskus siis ollut finni ja nyt koteloitunut kovaksi patiksi joka ei arista ja jossa ei ole ulostuloaukkoa? Omatoimisesti toki voi omalla vastuulla sitä rassata, mutta oikeaoppisin neuvo lienee että pitää käydä lääkärissä se poistattamassa. Mulla on ollut kerran selässä finni jota silloinen eksäni ei suostunut puristamaan, ja se koteloitui. Meni vuosia ja siitä kehittyi rasvapatti, reilu herneen kokoinen kivikova muhkura ja lopulta se alkoi näkyä tiukan paidan läpi (kasvoi noin puolikkaan viinirypäleen kokoiseksi). Ulostuloaukkoa ei ollut joten patistin äitini kerran sitä väkisin puristelemaan hirveällä voimalla (taivuttamalla sormet koukkuun, sormenpäillä voima ei riitä), ja sai kun saikin ihoon reiän ja rasvapatin purkautumaan. Tyhjensi sen ja parin viikon ajan aina saunomisen jälkeen sitä piti hieman puristaa, ja ihme ja kumma, sen jälkeen ei ole uusiutunut mutta tunnen sen kohdan kyllä tuolla selässäni. Ongelmahan on se että se pitäisi leikata koska rasvapatin/kystan ympärille on muodostunut sidekudosta, ikäänkuin sellainen pussukka missä se itse materia on. Jos sen patin vain tyhjentää ja pussukka jää, se yleensä täyttyy uudelleen (toisilla ei koskaan, toisilla jo 1-2kk päästä sama tilanne). Itse olen muilta tyhjentänyt rasvapatteja tekemällä paksulla neulalla reikiä (vaatinut yleensä useamman) ja väkivalloin tyhjentänyt useamman aukon kautta, joskus onnistunut ilman rei’ittämistäkin pelkällä voimalla. Olen myös kirurginveitsellä (apteekista saa kertakäyttöisiä yksittäispakattuja) tehnyt pienen viillon (0.5cm), puristanut massan ulos ja leikannut sidekalvopussin irti. Itse puristaisin itseltäni jos sellaisia olisi ja ylettyisin. Se mikä oli selässä oli pahassa paikassa ja olin toisten armoilla :D

  2. Hyyyyi, olipa ällöttävä postaus! :DD Mua oksettaa jo pelkkä ajatus jostain jättifinnien puristeluvideoista! Täytyy tehdä tämä itsekin, musta kyllä tuntuu ettei mulla oo edes mitään outoja tapoja.

  3. Moikka!

    Olitpa koonnut tähän hyviä! Nimenomaan sellaisia, mitä tapoja/ominaisuuksia ihan kaikilla ei ole. Toi kohta 3 on ihan uskomaton! :D Ei oo tullut edes ajatelleeks, että jollakin vois olla noin! Vähiten kuitenkin ymmärrän ton ohdan 4, koska en pysty syömään mitään missä on juustoa, vaikka maksettais ;) Se on mun inhokki ruoka ihan kaikesta. Eli mikään juustolla maustettukaan juttu ei käy.
    Sit taas toi kohta 5 on mulla melkeinpä sama – mua ei saa raahattua uimahalliin.

    • Se ettei tykkää juustosta missään muodossa on kyllä harvinaisin mitä oon koskaan kuullu :D En vielä 35v ikään mennessä oo tavannu ketään kuka ei pidä juustosta, ja sitähän on about kaikissa ruoissakin…? :D

  4. Voin niiiin hyvin samaistua tuohon finnikohtaan. Mulla on ollut itelläni aina aika hyvä iho, mutta ne harvat kerran kun finni puhkeaa hypin riemusta! Vielä jos se on kunnon mehukas ja iso tapaus. :DDD

    Poikaystävältä ruinaan aina ”Voiko tänään olla finnitarkastus pliiis” Ja sen jälkeen kun tuttu kommentti; ”Sairasta” on kuulunut saan useimmiten käydä hänen selän, niskan ym. läpi. :DD Voi sitä pettymyksen tunnetta jos mitään ei löydy! Tällöin usein puristelen sellaisia ”pikkufinnejä”, tai no tuskin ne edes finnejä on, mutta pakko on saada jotain kunnon finnien toivossa. :D

    Kuulostaa tosi sairaalta kun ite luen tän tekstin, mutta no can do! :D

    • Kuulostaa ihan multa (ja pikkusen sairaalta). En halua että on huono iho, mutta kyllä se on ihanaa jos on joku finni itellään minkä saa poksauttaa, haha :D

  5. Kerrankin hyviä ja vähän epätavallisempiakin outouksia! :D Tota finnienpuristelua en oo ikinä ymmärtänyt, että miten jotkut voi suhtautua siihen niin fanaattisesti, musta se on niin ällöä, varsinkin että toisilta ihmisiltä niitä pitäs puristella, hyi helvetti :D Mutta toisaalta sitten rakastan sitä fiilistä, mikä tulee kun iho palaa auringossa ja ihoa lähtee suikaleina irti, se on ihan parasta! Täytyiskin varmaan ostaa ne kuorintasukat, niin sais taas repiä jotain. Eli en tajua miksi toi ei ällötä mua.

    Mulla on ollut pari tommosta rasvapattia reisissä. Väkivalloin puristin ne tyhjäksi, mutta jälkikäteen kyllä mietin, että oiskohan pitänyt ihan lekurilla käydä. Toisesta jäi reiteen pieni kolo!

    Juustonaksuihin samaistun, ne on parhaimmillaan vähän hapettuneina, mutta harvoin mäkään jaksan odottaa. Toivon kans aina että juhlista jäis jotain yli, tai sitten jätän pussin auki kaappiin.

    • Näitä ois ollu ennemmänki ku viis mut oli pakko rajoittaa ku ei viitti ihan kaikkia hulluuksia paljastaa :D Mä tilasin Dermoshopista just ne kuorintasukat, pitäis tulla tällä viikolla tai ens viikon alussa. Odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu ja saako irrotella ihosuikaleita (mut niitähän ei saa väkisin repiä ettei mee jalat vereslihalle) :D

  6. Ymmärrän niin tota jalkojen kyttäämistä, itselläni kohteena kädet ja kulmakarvat:D

  7. Mielenkiintoisia nää outouspostaukset ja sä kyllä hyvin onnistuit outoudessa :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta