Pahaenteisessä paikassa voi tulla hyvä olo

Hiljaiseksi vetää. Harvemmin mikään asia saa mua hämmentymään mutta nyt on juurikin sellainen olo. Syömishäiriöklinikka sai sanattomaksi. Tänään tosiaan koitti se päivä kun psykiatrilta saamani lähete HYKSin syömishäiriöklinikalle konkretisoitui ja pääsin tutustumaan kyseisen paikan toimintaan. Tarina tekisi mieli aloittaa ”oli synkkä ja myrskyinen yö…”, mutta tyydyn nyt vain toteamaan että vanha sairaalan sivuosasto ja psykiatrinen hoitolaitos, erillään siellä hiekkatien päässä, pienen mäen nyppylällä oli jotenkin karmaiseva näky.

Tuntui oikeasti pahaenteiseltä joutua pysäköimään auto kauemmas ja kävelemään hiekkatietä vanhalle kivitalolle, ja sitten kun sisään pääsi niin näin vain muutamia käytäviä, hienosti ja vanhanaikaisesti sisustetun kanslian ja kauempana käytävän päässä olohuonemaisessa oleskelutilassa muutamia osastojaksolla hoidossa olevia potilaita istuskelemassa. Aavemaisen fiiliksen teki ulkona myrskyävä tuuli, ilmassa lentävät lehdet, harmaana läikkyvä meri joka näkyi kaikista ikkunoista ja se, että jostain osaston suljettujen lasiovien takaa kuului jonkun potilaan pianonsoitto. Jotain surullista ja haikeaa.

20150408_093726_resized20150408_093847_resizedJoku on vitsikkäästi kirjoittanut kylttiin tekstin ”SIIMAT”. Ehkä siihen pitäisi lisätä myös ”MÄTISÄKIT” sillä syömishäiriöiset eivät ole aina alipainoisia anorektikkoja.

Eilinen ilta menikin lippuja ja lappuja täyttäessä. Lähetekutsun mukana tuli kuutisen A4-kokoista nivaskaa jossa useassa oli molemmin puolin tekstiä parin sivun verran. Piti raksittaa ruutua, valita oikeita väittämiä, kertoa taustoista ja siitä miten toimii ja on aiemmin toiminut.

Oli aika vaikeaa vastata joihinkin kysymyksiin ja tunnin taisin niiden täyttämiseen käyttää aikaa. Masennustestistä sain 22 pistettä, 17 jälkeen on kuulemma aiheellista hakeutua hoitoon, mutta tuo on kuulemma vain ”kohtalainen tai keskivaikea masennus” ja se oli juuri sen hetken tilanne. Toisena päivänä saattaisin saada 0 pistettä, ja jonain päivänä enemmänkin. Nämä on aina niin suhteellisia asioita ja sitä samaa lääkärikin sanoi. En minä masentunut ole ja yksittäinen paperi on vain paperi. Moni muu asia siellä taustalla ja jo pitemmältä ajalta on avain ongelmiin.

20150407_202844_resized 20150407_202953_resized
Päädyttiin sitten tekemään minulle hoitosuunnitelma syömishäiriöklinikalle. Saan jossain vaiheessa keväällä tai viimeistään kesän lopulla (riippuen paikkatilanteesta) kutsun kuusiviikkoiseen hoitojaksoon, sellaiseen jossa kahdeksan muutakin ahmimishäiriöistä sekä psykiatri ja hoitaja kokoontuvat jonkinlaiseen ryhmäterapiaan/keskusteluun kerran viikossa, kuusi viikkoa putkeen. Ensimmäinen hoitojakso on pakollinen suorittaa jotta hoidoissa pääsee eteenpäin, eli hoitosuunnitelma on porrastettu. Tämän jälkeen seuraa jokin seurantakausi ja sitten haetaan vielä tarpeen mukaan jatkohoitoon kahdentoista viikon intensiivihoitojaksolle jossa kuusi potilasta sekä ammattilaiset kohtaavat samankaltaisissa tilanteissa, ja käsitellään vielä tunnepuoli tästä syömisestä.

Nyt alkuun harjoitellaan ja opetellaan tietynlaisia asioita, ja hoitojaksoa odottaessani sain jo ensimmäisen tehtävän: Minun tulee alkaa toteuttamaan säännöllistä ruokavaliota ja pyrkiä syömään 3-4h välein riippumatta siitä mitä syön. Minun tulee opetella syömään aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala, eikä niiden koostumuksella ole merkitystä. Tarkoitus on saada aineenvaihdunta ja elimistöni ymmärtämään ettei ole mitään hätää, ruokaa tulee kyllä, etten menisi säästöliekille ja paastoamista ja pitkiä ruokailuvälejä tulee vältellä. Tämän myötä ideana on saada oma olo paremmaksi niin henkisesti kuin fyysisestikin ja säännöllinen ravinnonsaanti rytmittämään elämää. Käyn jatkossakin noin kerran kuukaudessa tukihoitona psykiatrilla, ja homma lähti rullaamaan eteenpäin. Pitää olla kiitollinen tästä mahdollisuudesta.

Ruoan sisällön miettiminen on toissijaista, tärkeintä on juurikin rytmitys, ja jos haluan, voin yrittää tehdä parempia valintoja. Ja hip hei, mua ilostuttaa, sillä tämähän on juuri sitä mitä jo itsenäisesti osasin alkaa opettelemaan! Pois stressi hiilareista, proteiineista, rasvoista ja kaloreista. Tervetuloa stressitön säännöllinen syöminen.

20150408_094031_resized

Eve / Queen Of Everything

12 vastausta artikkeliin “Pahaenteisessä paikassa voi tulla hyvä olo”

  1. Eve, mä nostan sulle todellakin hattua siitä, että sä nostat näin henkilökohtaisia asioita esille ja puhut niistä suoraan tehden niistä ehkä sitä kautta ”vähemmän tabuja”.

    Uskon vahvasti, että sä autat itsesi lisäksi samalla myös muita samojen ongelmien kanssa kamppailevia ihmisiä rohkealla ja rehellisellä esille tulolla. Toivon sydämestäni, että saat selätettyä omat ongelmasi.

    • Mä toivon samaa :) En kirjoittele näitä vain itseni takia vaan siksi että oon aika varma että on paljon muitakin ketkä on ihan yksin asian kanssa, jos vaikka saisi tätä kautta vertaistukea, ja mitä nyt olen ymmärtänyt niin samanlaisista ongelmista kärsiviä on PALJON.

  2. Mä olen ihan VARMA että sä saat selätettyä ongelmat. Ja ihan varmasti auttaa, kun niistä uskaltaa ääneen puhua ja julkisesti kirjoittaa. Ei se ole helppoa! Mutta tosi hieno homma. :)

  3. Todella hienoa, että kirjoitat rehellisesti vaikeistakin asioista. Ja todella hienoa, että olet saanut apua ja vielä sellaista apua, joka omasta mielestäsi tuntuu järkevältä ja toimivalta. Sormet ja varpaat ristissä, että saat ongelmat ratkottua!

    • No eipä se näiden asioiden kanssa yksin painiminen ja maton alle lakaiseminen ole tulosta tuottanut joten kokeillaan toista taktiikkaa, eli avoimuutta :D

  4. Avoimuus on aina hyvästä ja hienoa että olet saanut apua. Omassa kotikaupungissa tuntuu, että jos olet työssäkäyvä, päihdeongelmaton, siisti ja kaikin puolin normaali, kunnallista apua masennukseen ja syömishäiriöön on todella vaikea/mahdoton saada. Työterveyslääkäri kirjoittaa nukahtamislääkkeitä kouraan ja se siitä. Terveyskeskuksesta on vaikeaa saada edes lääkäriaikaa.

    • Kunnallinen voi ollakin hieman haastavampi polku, enkä osaa sanoa miten hommat siellä menee sillä itse olen käynyt viimeiset kahdeksan tai jopa kymmenen vuotta pääasiassa yksityisellä. Työterveyden kautta olen itse saanut asioita etenemään, mutta ei mikään ole tullut tarjottimella mullekaan, on itse pitänyt osata vaatia ja sanoa että hei, mulla on tämmönen ja tämmönen juttu ja tarvin siihen nyt oikeasti apua ja tähän mennessä räpiköinnit ei auta.

  5. Kiitos paljon että jaat tämän kokemuksesi! Täytyy sanoa että on helvettiä elää syömisvammojen kans. Itelläni tuo valtava riippuvuus suklaaseen vie mua ja mä vikisen. Kaikki oli niin hyvin silloin kun sain pidettyä itteni ruokavalios että söin 3h välein ravitsevia ruokia. Elin täysin ilman sokerii ja suklaata. Ei tarvittu kuin yksi läheisen tuoma tuliaissuklaalevy niin mul hajos koko pakka!!! Olen kuin holisti: mun pitäs olla täysin ilman. En saa ees maistaa palaakaan. Tää mun addiktio vie mua ku litran mittaa. Nyt oon tuskaillu pääsiäismunien takia ku kaikki työ ja vaiva mitä oon tehny, menny harakoille ja oon taas vanhoissa tavoissani!! Tekis mieli vaan elää pelkäl suklaal ja unohtaa kaikki muut. Mutta järki sanoo että nyt vaan puuroa, rahkaa, munakasta ja kaikkea ravitsevaa usein ja paljon naamaan. Tuntuu niin vaikeelta koko homma!

    • Toi on kyllä paha jos antaa pikkusormen niin vie koko käden. Vaikea taiteilla siellä kohtuullisen – ahmimisen – ei ollenkaan välillä. Toivon että itsellä myös tuo ateriavälin pitäminen auttaisi asiaan, sitä pitää harjoitella. Tsemppiä sinnekin :)

  6. Nostan sulle myös hattua ja hienoa että saat apua. Teksti oli mienkiintoinen, kiva kun pystyt kirjoittamaan asiasta avoimesti :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta