On armollista antaa anteeksi myös itselleen

Mä kävin tänään kolmannen kerran psykiatrin juttusilla keskustelemassa tästä syömishäiriöhässäkästä ja kaikesta muustakin mikä vaivaa. Tilannehan on nyt se että juuri mikään ei vaivaa, vaan kaikki on tosi hyvin! Toinen käynti psykiatrin juttusilla jätti mun päähän ajatuksia, sellaisia että sen pari viikkoa kun pidin mietintämyssyä päässäni niin mä keksin ratkaisuja ihan itsestään, aivan ominpäin, hupsista hui, vahingossa.

Tänään olikin ihan toinen ääni kellossa. Entistä parempi fiilis, sain pääasiassa kertoa omia juttuja, niitä oivalluksia. Mua ei ole pakotettu mihinkään, ei ole käsketty tehdä mitään. Ei ole uhkailtu eikä kiristetty, eikä mulla lue mitään missään mustana valkoisella. Mä olen saanut hyvin apua ongelmiini vaikka tie varmasti on vielä pitkä ja kenties kivikkoinenkin, mutta tiedän ja tunnen että paraneminen on alussa, eikä enää millään ensimetreillä vaan hyvässä vauhdissa. Eteenpäin mennä puksutetaan siis varsin energisinä ja motivoituneina!

Nyt uskalsin myös antaa blogini osoitteen kun sitä viimeksi pyydettiin. On jotenkin hurja ajatella että ”pällitohtori” käy täällä kuikuilemassa, mutta toisaalta, mitä väliä? Enemmän hän minusta totuuksia ja heikkouksia tietää kuin kukaan muu blogin lukija, joten ei täällä mitään uutta ja yllättävää ole luvassa. Hän tuskin myöskään alkaa kirjoituksiani ihan lukemalla lukemaan, mutta varmasti jo jonkinlaisella selailulla hän voi sitten vahvistaa jotain tiettyjä ajatuksiaan/käsityksiään ja sitä myöten ohjata mua oikeaan suuntaan.

IMG_20150319_124825_20150319144557297
Tää kuva kaikessa ”kauheudessaan” on pakko julkaista. Kuva on peilin kautta otettu (no kidding, ei varmaan kukaan huomaisikaan ellen erikseen mainitsisi) ja näemmä alalaidasta kaareva pukukopin seinäpeili vääristä paitani jatkumaan oikeaan laitaan. Kuva on otettu kauheassa valaistuksessa, iho näyttää harmaalta, silmän alla on juonteet jota mulla ei normaalisti ole, ja kaksoisleukakin niin kivasti pilkottaa. Kuvakulmaa ei ole ajateltu loppuun asti eikä mulla ole meikkiä sillä kuva on otettu kun kävin salilla.

On täysin ymmärrettävää että kaikki haluavat julkaista itsestään mahdollisimman imartelevia kuvia, niin teen minäkin ja aion tehdä jatkossakin, se on ihan normaalia kun pysytään todellisuudessa eikä kuvien muokkaus lähde lapasesta. Tämän päivän todellisuus on kuitenkin se että juuri tuolla hetkellä näytin juuri tuollaiselta. Pullaposkiselta tihrusilmältä peikkotukka takussa. Se mistä olen tyytyväinen on se että tämän kuvan ja blogini profiilikuvan ihmisen tunnistaa samaksi, ja vaikka kuva näyttää kovin vakavalta niin olen siinä silti kovin onnellinen.

Se mikä tässä on se juttu on se sama juttu minkä sanoin psykiatrille. Olen päättänyt kirjoittaa tätä blogia sellaisena kuin olen, en sellaisena kuin haluaisin olla.  En mä koskaan ole mitään valehdellutkaan, ja aina olen myöntänyt ongelmani, mutta nyt tuntuu että haluan erityisesti keskittyä niihin realiteetteihin minkä mukaan eletään, enkä vaan siihen kauniiseen siloiteltuun unelmaan jota elämä on vain pieneltä osaltaan.

Jatkossa olen itselleni armollisempi ja opin rakastamaan itseäni enemmän oikealla tavalla. En yritä liikaa enkä rajoita, vaan annan itselleni tilaisuuden tehdä parempia valintoja, ja mahdollisuuden myös herkutella. Menen eteenpäin päivä kerrallaan, ja jokaisen onnistuneen päivän jälkeen olen aina yhden askeleen lähempänä tavoitettani, kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Tänään on taas jollain muullakin hyvä päivä aloittaa rakastamaan ja kunnioittamaan itseään enemmän. Oot sen arvoinen <3

Eve / Queen Of Everything

5 vastausta artikkeliin “On armollista antaa anteeksi myös itselleen”

  1. Se on huvittavaa miten me usein olemme itsemme pahimpia kriitikoita. En olisi huomannut harmaata ihoasi enkä juonteita enkä kaksoisleukaa ellet olisi maininnut. Enkä huomaa vieläkään :D Mutta tuollaisia me ihmiset ollaan. Minä myös.
    Ehdottomasti itseään kohtaan pitää olla armollinen ja kenenkään ei tartte olla täydellinen. Tsemii jatkoon!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta