Ei oo cool olla kiusaaja

Bloggaaminen, tuo suuri synti. Maailmoja järisyttävä, galaxit räjähdyttävä ja anonyymejä ärsyttävä. Siinä jos missä monet blogia pitävät joutuvat joskus olemaan lukijoiden sylkykuppina ja henkilökohtaisen pahan olon purkauksien kohteena. On olemassa useita hyvin suosittuja bloggaajia joista joitain tunnen henkilökohtaisesti, ja tiedän että osa heistä herättää ihan jo pelkällä olemuksellaan suoranaista raivoa lukijoissaan, ja näin ollen paskapostia sataa aina aika ajoin, tekivät he niin tai näin. Negatiivisen ilmapiirin minimoimiseksi suurin osa bloggaajista onkin rajannut kommenttiosionsa niin etteivät anonyymit voi kommentoida lainkaan, tai sitten niin että kommentit julkaistaan vasta hyväksymisen jälkeen. Jotkut taas julkaiset kaiken paskankin, sillä siihen loanheittoon on jo turtunut ja tietty onhan se hyvä mainoskikka omalle blogille jos anoyymit riitelevät ja vittuilevat kommenttiosiossa => Lisää kävijoitä ja kassa sanoo ka-ching!

Mun yksi lempimotto elämässä on seuraava:

”The only way to avoid criticism is to do nothing, say nothing, be nothing”

Olen vahva ja näkyvä persoona. Joidenkin mielestä toisinaan jopa pelottava, mutta pääasiassa vain suorapuheinen, hauska ja näyttävä nainen, en mikään harmaa hiirulainen joka nurkassa pyytelee olemassaoloaan anteeksi. Tiedän että tämäkin voi ärsyttää joitain. ”Mikä sä oikein luulet olevas?” En mä mitään luule, mä tiedän. Oon nyt sen ikäinen että maailma ei kaadu jos joku ei musta tykkää, enkä oikeastaan osaa edes loukkaantua siitä. Toisinaan mua on virheellisesti pidetty leuhkana tai ylpeänä, mutta se kannattaisi opetella erottamaan hyvästä itsetunnosta ja huumorista. Mulla on vahvat mielipiteet enkä pelkää sanoa niitä, ja ajan kyllä omia etujani, hölmöhän olisin jos muuten toimisin. Joo, eli oon pakosti ärsyttävä.

Itse olen tämän blogin aikana saanut muutaman haukkuvan/vittuilevan kommentin, mutta yllätyksekseni niitä epäasiallisia tai loukkaavaksi tarkoitettuja kommentteja ei ole tullut kuin ihan yhden käden sormiin mahtuvat määrä viimeisen kolmen vuoden aikana. Siltikin tästä pienestä määrästä huolimatta kaikki ovat noudattaneet aikalailla samaa kaavaa, niissä on ollut joko piilovittuilua ja tietynlaista partaansa naureskelua ja kirjoittajan kokemaa mielihyvää siitä että pääsee jostain napauttamaan, tai sitten selkeää vihaa, katkeruutta ja kostonhimoa. Mä en ole viimeiseen vuoteen saanut yhtään inhottavaa kommenttia (tää ei ole sitten mikään pyyntö, heh heh), mutta luulen että mä saan paljon anteeksi koska oon niin vanha, ja koska oon lihava. Ehkä tämmöseen kehäraakkiin ei edes anonyymit jaksa aikaansa tuhlata.

IMG_20150312_203011My Resting Bitch Face – And Not a Single Fuck Was Given That Day

Omalla kohdallani tilanne on ollut se että ne saamani kommentit eivät ole tulleet täysin ventovierailta ihmisiltä, vaan kirjoittajana on toiminut joku lähipiiriini / tuttaviini tms kuuluva henkilö. Henkilökohtainen kauna tai halu satuttaa on siis toiminut suurimpana motiivina, mutta olen mä toki saanut niistä myös oman nautintoni. Ilkein ja epäasiallisin kommentti aikoinaan oli sellainen että siitä jäi kirjoittaja suoraan rysän päältä kiinni kun ip-osoitehaulla napsahti selkeä yhteys ja 1:1 kotiosoitekin tuli selville. Mulla on mad skillz eli sen varalle jos just meinasit alkaa aukomaan päätäsi niin olethan sitten kirjaston koneella ;)

Siinä ei kauaa tarvinut pohtia että kuka on viestin takana, tosin sen tiesin jo ilman ip-osoitteella hakemista, oli niin vahva tuntuma. Tästä mulla ei tosin ole mitään kaunaa ja olen myös asianomaiseen henkilöön ottanut yhteyttä ja asia on sovittu ajat sitten, mutta on myös muutama muu kommentti keiden kirjoittajan tiedän mutten ole koskaan sanonut mitään. Olen ajatellut että jos on niin huono olo itsellään niin fine, kirjoittakoon jos se helpottaa. Hyvä jos tulee hyvä mieli. Kiva jos voin auttaa. Ja paljastuupa ainakin ihmisen oikea luonne mikä on tärkeää.

Joskus kun mä luen muiden blogeja ja kommentteja huomaan myös sellaista ”Tosi kivat noi housut, peittää hyvin sun selluliitit etkä näytä ollenkaan niin lihavalta :)” -kommentointia. Tämä toki oli päästäni keksitty esimerkki mutta tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Sitä että oikeasti vittuillaan ja haukutaan, mutta yritetään verhoja se positiiviseksi viestiksi kun siihen laittaa hymiön tai toivottaa muka-iloisesti hyviä jatkoja. Todella vilpitöntä, tuollaista sitä arvostaakin, todella :)

2015-02-15 18.39.45Jos mä saisin päättää niin oltais ystäviä jookos, oltais ananas ja kookos! Buu ilkeilylle!

Mä oon joskus pohtinut mistä lie kaikenlainen ilkeys ihmisillä kumpuaakaan? Sitä en ole koskaan käsittänyt. Netissä se kukoistaa entistä vahvempana, täällä kun pääsee anonyymisti dissaamaan, kylvämään pahaa siementä ja loukkaamaan harkitusti tai harkitsemattomasti, anonyymisti tottakai ;) Harva kuitenkaan on samanlainen IRL, tai jos on niin saa varmaan aika usein turpaan.

Oman näkemykseni mukaan internet ei ole mikään todellisuudesta irrallinen rinnakkaismaailma, ja itse noudatan täällä aikalailla samanlaisia sääntöjä kuin normaalissa elämässäkin: En sano tai kirjoita mitään sellaista mistä en voisi jutella jonkun kanssa kasvotusten, ja pyrin seisomaan sanomisieni takana. Maailmassa on varmasti paljon ihmisiä ketkä ärsyttävät mua tavalla tai toisella tai keistä en jostain syystä pidä. On tapoja ja eleitä jotka ottavat pattiin, mutta teenkö siitä numeron? Menenkö jatkuvasti päivittäin sanomaan siitä heille? En. Luenko blogeja keiden kirjoittajat ovat mielestäni naurettavia, typeriä, säälittäviä, ärsyttäviä, huomiohuoraajia, ja kommentoinko niitä sitten ivallisesti? En, ja jos sellaisia luen niin luen hiljaa taustalla viihdearvon takia, minulla kun ei ole mitään tarvetta ilkeillä ja tuoda negatiivisia ajatuksiani esille, se kun ei hyödytä mitään eikä ketään eikä sillä taatusti saa mitään positiivista aikaan.

Iloista mieltä ei saa kommentin vastaanottaja, ja mikäli kommentoija itse on edes suhteellisen normaali ihminen, ei hänenkään pitäisi saada hyvää mieltä omista ikävistä sanoistaan. Mikäli saa, kannattaa hieman tarkastella omia asenteitaan, silloin kaikki ei ole kunnossa. Ei oo cool olla kiusaaja.

Rauhaa ja rakkautta kaikille <3

Eve / Queen Of Everything

6 vastausta artikkeliin “Ei oo cool olla kiusaaja”

  1. hyvä postaus!!, asiaa joka sana. nuorena olin turhaan hiljainen, en uskaltanut olla oma itseni tuntemattomien seurassa. pelkäsin juuri muiden mielipiteitä koska olin ennenkin tullut torjutuksi. jos joku ei tykännyt musta luulin että vika on mussa. nykyään olen erittäinkin sana valmis ja nimenomaan sen ikäinen että mua ei kiinnosta yksin kertaisesti jos joku ei pidä musta. olen vapaasti juuri sellainen kuin olen enkä pyytele sitä anteeksi. enkä aijo muuttua joksikin muuksi tai olla hissukseni jos muut ei tykkää. koska oikeesti toi että älä sano/tee/ole mtn niin on ainoa tapa välttyä kritiikiltä. !!

    • Olet asian ytimessä. Toki miellyttämishalua pitää olla jonkin verran, sillä olisi valheellista väittää ettei ole kivaa olla pidetty. Se kuitenkin on tärkeää että epätoivoisesti yritä miellyttää kaikkia koska se ei ole mahdollista. On tärkeintä etto on oma itsensä, jos se ei jollekin riitä tai jotain ärsyttää niin se on sitten voi voi.

  2. Tuo tekstisi on kyllä niin totta.Tänä aamuna mietin juurikin vähän samaan asiaan liittyen, että jos ihminen katsoo tarpeelliseksi luoda itselleen feikkitilin Facebookiin päästäkseen nimettöämästi kettuilemaan tuntemattomille ihmisille Iltalehden kommenteissa, niin kannattaisiko siinä vaiheessa oikeasti pysähtyä miettimään, onko itsellä nyt ihan kaikki kunnossa. Olen aina pyrkinyt parhaani mukaan noudattamaan sitä linjaa, että jos en jotain asiaa omalla nimelläni, ja vielä mieluummin naamallani kasvotusten, voisi sanoa, se on sellainen asia, joka on sitten syytä jättää sanomattta anonyymistikin.

    • En muistanutkaan että tuollaisiakin on. Heh heh… Mä en kyllä kommentoi mitään jos en kehtaa omalla nimellä. Toki mulla keskusteluforumilla nimimerkki on, mutta mulla on ollut sama nimimerkki 20 vuotta ja oma kuva jne profiilissa, joten mitään täydellistä anonymiteettiä ei kyllä ole. Ja toki anonyymikin saa olla ja kommentoida, mutta vittuilu jostain puun takaa piilosta on noloa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta