Kohti tavoitetta päivä kerrallaan

Enpäs olis arvannutkaan että eilinen kirjoitukseni ”Paljonko ehtii laihduttaa kolmessa kuukaudessa?” poikii aika suuren lukijamäärän ja kommenttivirran niin blogissa kuin muuallakin somessa, privaviesteistä puhumattakaan. Hätkähdin ihan kun työpaikallakin tultiin olan takaa huikkaamaan että ”mä oon alkanut seuraamaan sun blogia, rohkea ja hyvä kirjotus hei”, ilmeisesti sitä on onnistunut joskus kirjoittamaan asiaa.

Kirjoitus on ennalta-arvaamattomasti motivoinut monia, mutta vielä yllätyksellisemmäksi tilanteen tekee se että se motivoi minua. Minä ihan itse puolivahingossa hupsis huolimattomasti motivoin itseäni. Viime viikonloppu tuli jo mentyä kevyellä laskulla kohti hieman järkevämpää ruokavaliota, ja jätin kantamatta ne jumbojuustonaksipussit kaupasta. Okei, ostin hieman herkkuja, mutta siis aivan minimaalisesti. Silleen niiku normaalit ihmiset. Vähemmän kuin normaalit. Minä, epänormaali onnistuin jossain tuollaisessa asiassa, huh huh.

Koska ruokavalioni viikonloppuna ei ollut niin hiilaripitoinen kuin yleensä ja rasvaa ja suolaakin varmasti puolet normaalista, sen huomasi heti maanantaina aamulla. Olo oli virkeämpi, kasvot näyttivät paremmilta jo vessanpeilistä siristellessä. Töihin mennessä ihokin loisti sievästi ja kaveri kuittasi että jo kaukaa näki ihoni hehkuvan. (Oli siinä kyllä yhtä uutta ainettakin mutta se ei nyt ole se pääasia). Join normaalia vähemmän limsaa (sokerittomia light colajuomia), ja normaalia enemmän vichyä ja vettä. Ihan vettä sellaisenaan, ja jatkoin samalla linjalla tänäänkin. Ensimmäisenä kotona lasi vettä, ja töihin päästyä sheikkerillinen vettä ja iso lasillinen monivitamiinijuomaa.

20150309_080442_resized
Aamulla ennen töitä kaupassa käydessä mua ei niin houkutellutkaan kaiken maailman croisantit, pizzapalat ja rasvaiset lihapasteijat. Sen sijaan mä pystyin ostamaan koko korillisen täysin normaalia ja terveellistä ruokaa, ilman herkun herkkuakaan. Siis nada, ei yhtään!

Sitten mä jotenkin keksin sellaisen jutun että hitto vie, mähän alan kuvaamaan kaiken minkä syön! Mä otan joka ikisestä syömästäni jutusta kuvan, näkeepä mitä tulee konkreettisesti vedeltyä ja sitten taas toisaalta tuo kuvaaminen voi hillitä sitä himoa syödä jotain ah niin ihanaa mutta epäterveellistä. Kun ei kehtaa kuvata :D Mä vähän siis huijaan itseäni!

Aamupalan söin töissä ensimmäisellä kahvitauolla. Kaksi riisipiirakkaa ilman levitettä. Friseesalaattia, puolikas kevyen raikas aamupala (5%), pippurikalkkunaa ja makeaa suippopaprikaa. Valion Pro Feel persikkarahka. Paras rahka ikinä näistä valmisrahkoista (ja mun sana painaa, mä en erityisemmin rahkasta välitä!)

Lounaaksi salaattia, kanaa ja riisiä. Iltapäivästä kahvitauolla suklaapirtelö, siis tuollainen ateriankorvike. Teki mieli jotain hyvää, ja voi vitsi, toi muuten oli hyvää!

20150309_100810_resized

20150309_101642_resized

20150309_121431_resized

20150309_143251_resized

Kotiin tullessa olikin hieman tahtojen taistelua siitä etten koukkaa jonnekin Mäkin Drive-Inniin koska mulla oli nälkä. Mulla on tänään ollut aikalailla jatkuva nälkä. En ole varma oliko se tottumista siihen että ennemmin ollaan ähkyssä ja koko ajan napostellaan jotain, vaiko aidosti se kun rasvaa ja suolaa oli todella paljon vähemmän. Tuntuu ettei nuo ruoat täytä juuri mitään ja voisi vetää kaksi samanlaista annosta.

Oli pakko vetää prodepatukkaa (oli yksi paras sellaisista ei-suklaisista mitä oon syönyt, tosi herkkua). Meillä oli jääkaappi ihan tyhjänä enkä ehtinyt käydä kaupassa kun oli muuta menoa, niin jouduin rääppimään jotain kaappien pohjilta. Mut ihan hyvät löydöt tein ja nälkä lähti hetkeksi. Muutama pahvinmakuinen ja täynnä ilmaa oleva cracote maistuu päällysten kanssa ihan hyvältä, vähän sama kuin riisikakut. Styroksia :D

20150309_170451_resized

20150309_182948_resized

picisto-20150309142331-939055
Mut se mikä tässä tosiaan on outoa on se että ilman mitään sen kummempaa mun eiliset pohdinnat ja kirjoitukset aiheutti sen että tänään halusin tehdä toisenlaisia valintoja. Yksi päivä mun kahdestatoista viikosta on nyt voiton puolella. Päivä kerrallaan. Näin sen pitää mennäkin!

Varsin motivoiva maanantai siis täälläpäin, toivottavasti sama homma siellä! Nyt on hyvät vibat!

Eve / Queen Of Everything

6 vastausta artikkeliin “Kohti tavoitetta päivä kerrallaan”

  1. Hei, kannattaa kiinnittää huomiota että noissa vitamiiniporetableteissa ja light limussa on hurjasti aspartaamia.. jos et tunne ainetta, niin googleta.

  2. Voi mä niin toivon, että homma rulaa ja pääset just siihen tavoitteeseen mihin haluat! Ja kyllähän sä pääset ;) Mahdollisimman paljon suunnitelmallisuutta vaan aterioiden kanssa niin homma on helppoo!

  3. Hei!
    Hyviä postauksia tullut sinulta jo monta putkeen :)
    Otapas noihin aterioihin mukaan niitä hyviä rasvoja, niin nälkäkin pysyy paremmin loitolla. Esim aamupalalle 10 g kylmäpuristettua kookosöljyä, lounaalle tai välipalalle avogadoa 30 g tai salaattiin kylmäpuristettua rypsiöljyä 1 rkl, välipalalle muutama pähkinä ja iltapalalle myös jotain hyvälaatuista rasvaa. Avogado on huippua tuommosen lehtileivän päällä, kun siihen pistää sit hieman vaikka ruususuolaa päälle. Oletko muuten maistanut Fast:in pancake mixistä tehtyjä pannareita? Mun lemppari on vaahterasiirapin makuinen, siitä pannari ja mansikoiden kanssa syötynä on ihan älyn hyvä ja makroiltaan oivallinen herkku.
    Ohops, tästä tulikin nyt tämmöinen opastuskommentti, vaikka varmaan jo nuo em. Asiat tiesitkin. Pääpointti oli kuitenkin se, että tsemppiä eheytymiseen… aikaa se ottaa, mutta palkitsee, kun onnistumisia tulee. Mullakin meni kisojen jälkeen offi ihan päin p$€!!ä vaikka oli tosi suureelliset kuvitelmat hitaasta hiilarien nostosta jne… ei onnistunut, kun pääsin taas herkkujen makuun niin vain taivas oli rajana. No nyt sit aloitin taas dieetin ja koitetaan dieetin jälkeen sitä oikeenlaista offia taas uudestaan. Minulla on myös jonkinsortin ahmimishäiriö, eikä kisaaminen minua pelastanut, vaikka onkin paljon auttanut projektissa eteenpäin. Nyt mietin, että jonkin sortin terapian vois ottaa tähän tueksi, että saisi viimeinkin nuo kaikki mörköt mielestä häädettyä. Se vaan on vaikeeta, että mistä pääsis terapian alkuun ilman että tarviis maksaa yksityisellä sitä 80 e/ kerta.
    Ihanaa kevättä sinulle ja jatkahan hyvien juttujen kirjoittamista, toimii oikein hyvänä vertaistukena :)

  4. Kiitti, mulla on hyvä putki päällä ;) Tulee suorituspaineita jos liikaa yritän, haha. Eli taso varmasti taas romahtaa pian ;)

    Avocadosta en pidä kyllä muuten kuin quacamolessa :D Niin ja kerran söin yhden leivän Fazer kahvilassa jossa sitä oli ja se oli hyvää. Muualla se on ollut pahaa.

    Kookosöljyä en hirveämmin halua käyttää, ja siitä onkin aika ristiriitaisia tutkimustuloksia ja mielipiteitä. Tuttavani joka on verisuonitautien kanssa leikkaussalissa tekemisissä omaa mielipiteen että sellaista ei kannata suoniinsa vetää, ja pitää sitä jopa vaarallisena (kuten monet lekuritkin). Mä en halua ottaa riskiä ja alkaa päivittäin vetämään, epäilen että mulla on muutenkin suonet kolestrolista tukossa ja sukurasite on suuri. Käytän kyllä kookosrasvaa mutta hyvin vähän.

    Nälkä mulla on siksi koska olen tottunut syömään paljon ja koko ajan, ja rakastan rasvaa, suolaa ja hiilareita. Nyt kun syön kuten normaalit ihmiset tuntuu vatsa koko ajan tyhkältä. Noita valmispannareita en ole maistanut, mut oon tehnyt ite kananmunasta ja banaanista :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta