100 päivää dokaamatta, mahdoton tehtävä?

Millainen suhtautuminen teillä on alkoholiin? Maistuuko häppä vai syljettekö lasiin?

Törmäsin netissä YLE:n haasteeseen jossa haastetaan olemaan 1.1.2015 lähtien 100 päivää ilman viinaa. Haasteeseen pääset tästä! Nyt voidaan sitten alkaa jauhamaan mitä tahansa jaadajaadaa ja diipadaapaa, ja saivarrella siitä kuinka ei tarvi tämmöisiin lähteä jos ei ole ongelmaa ja ”minähän en mihinkään haasteisiin osallistu vaan juon jos huvittaa ja jos ei niin ei” ja pla pla pla. Ei tarvikaan, ei kukaan tähän pakota mutta haastaahan voi.

Mä haastoin leikkimielisesti kavereitani Facebookissa jakamalla Ylen FB-sivuilta videon ja laitoin kutsuun aika monenlaisia tyyppejä ihan vain testinä nähdäkseni mikä on reaktio. En oikeastaan yllättynyt kenenkään niiden vastauksista ketkä jotain siihen kommentoivat, ja osa aikoi ottaa haasteen vastaan ja osa ei. Mun kaveripiiriin kuuluu aikalailla kaikenlaisia alkoholinkäyttäjiä. On niitä ketkä tissuttelevat paljon, niitä jotka juovat joka viikonloppu ja istuvat baareissa ja yökerhoissa, sellaisia jotka juovat viikollakin ja työt ovat siitä häiriintyneet ja ilman ei voi olla kun kaikki sosiaalinen toiminta tapahtuu tuopin äärellä, ja sitten niitä ketkä osaavat kohtuukäyttää tai eivät juo ollenkaan.

IMG_20141230_093240

Itse olen varmaankin jotain epämääräistä osittais-absolutistin ja kohtuukäyttäjän välimaastosta. Olen ollut elämäni aikana kahdesti pidemmän jakson juomatta pisaraakaan alkoholia. Ensin oli kahden vuoden pätkän joskus parikymppisenä, sitten hetken taas maistui muutamasti, ja siinä noin 23-28v ikämaissa uudelleen toisen viiden vuoden pätkän, ihan tuosta noin vaan, huomaamattani. Mulla ei ole ollut koskaan tarvetta kontrolloida alkoholinkäyttöäni enkä erityisesti päättänyt että en juo, siinä vaan ihan huomaamattaan kävi niin. Näin ollen siis nuoruuskin on tullut vietettyä aika vähillä ryypiskelyillä enkä nyt vasta vanhemmiten ole ”mummoontunut”. Kyllä mä kävin ulkona kavereiden kanssa, istuttiin välillä baareissa ja yökerhoissakin kävin tanssimassa, mutta näitäkin pystyi tekemään ihan täysin selvinpäin ja omalla autolla liikenteessä ollen.

Nykypäivänä omalla kohdallani hommat menee pääsääntöisesti niin että joskus maistuu yksi siideri saunan yhteydessä jäähyllä (usein puolet jää juomatta) tai lasi viiniä juustojen ja herkkuruokien kanssa, tai sitten jos on jotain oikein kivaa niin voi poksauttaa pullon kuohuvaa. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen kuitenkin ollut hiprakassa vain muutamia kertoja, tänä vuonna kahdesti. Ensimmäinen kerta oli puolivahingossa Turkissa etelänlomalla kun join kolme drinkkiä putkeen joissa olikin sen verran alkoholia että nousuhumala tuli, ja loppuvuodesta pidin tyttöjen pirskeet kotona jolloin kumottiin muutama viinipullo porukalla. Oikein mukavaa ja rentouttavaa, mutta ei järin humalahakuista. En tee alkoholista numeroa. Juon jos tekee mieli, mutta harvemmin tekee, ja just niin paljon kuin haluan, usein aika vähän.

IMG_20141011_212121
Mä ymmärrän sen jos 100 päivän haasteeseen ei halua osallistua koska on ajatellut nauttivansa alkoholia tapahtumissa X ja Y seuraavan reilun kolmen kuukauden aikana, tai muuten vaan ei halua itseään rajoittaa, mutta sitä mä en ymmärrä ettei tee sitä siksi koska ei pysty. Ei lähde haasteeseen siksi koska se jotenkin mullistaisi elämän, joutuisi laittamaan viikonloppusuunnitelmat uusiksi ja kokisi ettei voi tehdä jotain (tai mitään) siksi ettei juo. Mun mielestä siinä vaiheessa mitä vaikeammalta ajatus 100 päivästä selvinpäin tuntuu, sitä suuremmalla syyllä siihen pitäisi lähteä. 100 päivää on todella lyhyt aika, ja mun mielestä puoli vuottakin pitäisi mennä ihan heittämällä.  Vaikkei usein joisikaan humalahakuisesti niin onko viikottain kuitenkin käytävä yksillä tai kaksilla? Eikös se olisi sama olla ilman?

Tässä voitaisi nyt alkaa jauhamaan siitä että no mites mun syömiset? Naputan tässä nyt niin tekopyhänä alkoholista ja olen olevinani jotenkin parempaa väkeä. Mun on helppo olla juomatta mutta ei syömättä ja bla bla bla. Aivan! Niinpä niin. Siksi mä syönkin lääkkeitä ja olen hakenut apua ongelmiini ja ahmimishäiriööni ja yritän asialle tehdä jotain. Mä tiedän että mulla on sillä alueella ongelmia enkä ole itselleni sokea tai häpeä myöntää sitä. Jos mulla olisi samanlaisia ongelmia olla juomatta 100 päivää niin mä hakisin myös siihen apua. Etkö sinäkin?

Onko 100 päivää ilman viinaa tiukka rypistys ja maailman kolmas ihme? Mission impossible?

Eve / Queen Of Everything

9 vastausta artikkeliin “100 päivää dokaamatta, mahdoton tehtävä?”

  1. No 100 päivää ei oo homma eikä mikään.

    Itelle on kyllä ihan yläasteesta lähtien viina maistunu ihan reippaalla kädellä enkä viitti edes lähtee väittämään, että olisin joskus ollu kohtuukäyttäjä. Höpön löpön. Oon vähä sellanen, että se on joko perseet tai sitte ei pisaraakaan. Yhden kahden killittämisessä en näe minkään valtakunnan järkeä, koska sitten voin vallan hyvin juoda, vaikka vichyä. Eli oon ihan ehdottomasti humalahakuinen alkoholin käyttäjä. Ja siis tulenki usein humalaan jo ihan parista, joten yhdellä käyminen ei oikein siksikään toimi.

    Mutta 2011, kun alottelin sali harrastuksen ja treenaaminen alko olla elämän prioriteetti numero yksi niin siinä samalla viinan käyttökin alko vähentymään ja esim. tämän vuoden puolella oon ollu humalassa 4 kertaa. Ja ekan kerran otin vasta juhannuksena. Ja nythän tässä on edessä, dieetin myötä, taas useampi kuukausi ilman pisaran pisaraa enkä koe sitä yhtään minkäänlaisena ongelmana. Enemmän mä suklaan syömisestä haaveilen, kun kännien vetämisestä.

    Että, vaikka siis jopa mutsi oli joskus huolissaan mun silmittömästä viinalla läträilystä niin oon tehny sitä aina oikeastaan lähinnä tylsyyteen. Kun ei oo viikonloppuna ollu parempaakaan tekemistä ja kaikki kaveritki on vetäny samaan tahtiin niin miksi en minäkin. Mutta aina oon tykänny myös olla selvinpäin, joten en voisi kuvitella esim. että alkoholisoituisin ikinä. Ja niinku on huomattu niin nyt kun tosiaan on sitä parempaa tekemistä niin ei tosiaan pidemmät alkoholittomat jaksot oo mikään ongelma.

    Mutta oon joo samaa mieltä, jos 100 päivää tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta olla ilman viinaa niin sillon sitä kannattais nimenomaan vakavasti harkita. :)

    • Toi on aika ikävä homma ja varsin yleistä että ei ole muuta tekemistä, ja kaikki kaveritkin juo. Se ettei keksitä mitään muuta kuin istua joka pe + la baarissa tuoppien tai drinkkien ääressä on hieman surullista, ja etenkin se että jos ei lähde mukaan on ”yksin”. Mä en oo koskaan ymmärtänyt miksi pitää just jonnekin juottolaan kokoontua? Eikö voi harrastaa tai tehdä jotain muuta yhdessä, ehkä jo päiväsellä? Tai mennä istumaan iltaa toisen kotiin tms.

      Ja joo, olen mä itsekin ollut humalassa, joskus vähän enemmänkin, eikä sekään ole mikään ongelma. Jos se joskus heittää vähän kännin puolelle niin so be it :) Mutta jos ei pysty ilman olemaan ja jatkuvasti on tissuteltava tai vedettävä joka viikko kunnon lärvit niin jo on kumma.

  2. Itse olen ollut täysin absolutisti yli kymmenen vuotta ja jotenkin huvittaa että toi aika olisi jollekin vaikea rasti. Tosin sekin tuntuisi jotenkin surulliselta, että nämä haasteen vastaanottaneet tyypit sitten suu vaahdossa olisivat selittämässä että: ”Siis kyllä mää MUUTEN ottaisin, mutta kun on tää haaste vaan tässä..” Tosin olisi sekin surullista, että on sitä mieltä ettei halua lähteä koittamaan normaalia elämää hauskanpitoineen ilman viinaa ja ilman ulkokultaisia selityksiä.
    Onneksi omalle kohdalle ei ole osunut kuin yksi mäntti joka on jaksanut ihmetellä alkottomuuttani. En vieläkään ymmärrä miten se muiden perää kutittaa jos mulla on lasissa vettä siiderin sijasta? Kokemuksen mukaan juuri näillä ihmettelijöillä on jotain ongelmaa alkoholin suhteen.

    Eli jos tästä itse lähtis sillai kevyesti haastamaan itsensä olemaan ilman alkoa vaikka seuraavat 100 vuotta, kun ei tuo kymmenen vuottakaan ole kovin vaikeaa ollut :D

    • Mä tykkään liikaa hyvästä valkkarista, punkusta ja skumpasta ollakseni täysin absolutisti, mutta voisin juoda niitä alkoholittomanakin varmasti jos olisi yhtä hyvää :) Ei muuta kuin tsemiä seuraavaan 100 vuoteen ;D

  3. Tuo 100 päivää menisi varmasti ihan huomaamatta. Nytkin huomasin, että olen viimeisen kerran alkoholia ottanut syyskuussa ja huomenna uutenavuotena ajattelin olla kotona karkkipussin ja hyvän ruoan kans. Kaverit tietty painostaa lähtemään baariin, ja olenkin aiemmin lupaillut että lähtisin, ”kivaa se on sitten kun vain saan aikaiseksi lähteä”, nyt kuitenkin tulin toisiin ajatuksiin, miksi sitä pitäisi lähteä ja juoda jos ei kerta kiinnosta? En kuitenkaan mihinkään haasteeseen lähde mukaan, jos tulee sellainen fiilis että haluttaa vähän ottaa niin sitten otan mutta sitä fiilistä epäilen :D

    • Silloin kun se alkoholi ei ole mikään tärkeä asia niin huomaamattaan saattaa olla tosi pitkiäkin aikoja juomatta pisaraakaan. Sitten juo kun tekee mieli, niinhän se paras onkin. Turha lähteä väenväkisin minnekään jos ei kiinnosta, samaa mieltä olen. :)

  4. Hahaa, mä just tajusin että jätin vastaamatta, mutta ystävänpäivään asti aattelin olla ilman, silloin ehkä pienet ravintolakilistelyt, tuskin ennen sitä ;)

  5. Joskus opiskeluaikoina oltiin ystäväni kanssa tipattomalla ja silloin alkoholia kuluikin enemmän. Viimeisen neljän vuoden aikana juominen on vähentynyt, missään vaiheessa en oo kokenut niin että oisin juonut liikaa mutta esim. ollessani sinkkuna baareissa tuli käytyä enemmän ja myös alkoholia join ehkä kolme kertaa kuussa, en siis kuitenkaan joka viikonloppu. Alkoholinkäytön vähenemiseen on varmasti montakin syytä.. vakiintunut parisuhde eli ei tee mieli eikä ole tarvetta käydä baareissa ja terveelliset elämäntavat joihin alkoholi ei kuulu kovinkaan usein. Jokin aika sitten olin huomaamatta puoli vuotta juomatta, nyt kuluneen vuoden aikana oon juonut kymmenisen kertaa. Omasta mielestäni suhtautumiseni alkoholiin onkin varsin terveellä pohjalla. Uutta vuotta juhliessa tuli juotua jonkin verran (ei kuitenkaan humalaan asti) niin tiedän että nyt saattaa mennä taas pitempikin aika ettei tule juotua yhtään. Saunasiideriä en ole koskaan oppinut juomaan eikä mieskään juo saunakaljaa, tai muutenkaan koskaan kotona edes yhtä ellei siis olla lähdössä johonkin. Joskus käydään kaverien kanssa yhdellä ja se myös jää siihen yhteen. Perheessäni on alkoholisti ja jostain luin että se saattaa olla perityvää, tarkemmin en oo asiaan perehtynyt mutta tuo jäi mieleen sillä tavalla että tarkkailen omaa alkoholinkäyttöäni. Oon täysin samaa mieltä tuosta että jos tuntuu ettei pysty olemaan sataa päivää juomatta niin olisi todellakin aiheellista osallistua tuohon haasteeseen.

  6. Et taida tajuta, että jos on juonut vuosia joka viikonloppu kännit niin se ei ole niin helppoa kuin ehkä sulle. Aivot tottuu alkoholiin varsinkin nuoruusvaiheessa koska nuorena jää hyvin herkästi muistikuva alkoholin tuomaan mukavuuden tunteeseen eli humalaan. Ja täten on suurempi riski alkoholisoitua myöhemmällä aikuisiällä. Mikä on siis tietysti aina pahasta ja asiat ei oo mallillaan jos tuohon joskus päätyy, Itsekkin alkoholia suht runsaasti käyttävänä kumoan väitteesi: ”mutta sitä mä en ymmärrä ettei tee sitä siksi koska ei pysty.” Osittain absolutisti/kohtuukäyttäjän korvissa tuo väite voi kuulostaa käsittämättömältä, mutta oletko tietoinen että jos on siis vuosikausia lipittänyt niin siihen ei oikeesti pysty. Ihminen on tällöin yhdistänyt monen asian/tapahtuman kulun alkoholiin ja täten tottunut tähän. Niin sosiaalisesti kuin muutenkin. Alkoholi on tällöin joka viikkoinen ja viikonloppuinen rutiini jota kutsutaan suurkulutukseksi. En tiedä tarkoititko pystymisellä kohtuukäyttäjiä vai suurkuluttajia. Onhan se helppoa kohtuullisesti vetäville kun ei ole tottumusta kuin pariin hädintuskin kolmeen tuoppiin viikonlopussa. Ei siinä minun logiikalla ole mitään pystymisen pelkoa koska voi juoda vaikka pari kokista. Miksi se olisi alkoholia heille? Eivät he tiedä niinkään sitä humaluutta jossa suurkuluttaja on osittain sidoksissa. Maku tuskin olisi syynä. Kalja ei voi olla niin hyvää, että ei pysty olemaan juomatta kun kaipaa sen makua. Eli heille tipaton on helppoa. Kun taas suurkuluttajalle oikeasti on koska kaipaa humalaa. Hieman leimahtaa narsistisuus ja ylimielisyys väkisinkin kirjoittamisestasi. Ja varmaan tiedätkin että et ole mikään pyhimys vaikka olisit loppu elämäs ottamatta. Se ei kiinnosta ketään tai edistä maailmaa samoin kuin ei juominenkaan. Mutta pointti oli, että alkoholista riippuvaisen (Suurkuluttajan tai alkoholistin) on hyvin vaikea olla yhtäkkiä ilman tuota rutiinia silloin kun sitä normaalisti tekee. Samoin kun sun on ollut vaikea olla syömättä rutiinisti. Ja voihan sitä lähteä tuohon 100 päivään mutta kyllä sen ajan jälkeen juo kaksin käsin melko varmasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta