Marraskuista mietintää

Marraskuu on aika masentavaa aikaa kun tuntuu että aamulla töihin mennessä on pimeä, ja jo iltapäivästä alkaa hämärtymään niin että kun lähtee töistä niin on taas pimeä. Mä kuljen talvet tummissa vaatteissa ja niin muutkin ihmiset tuntuu vaeltavan tuolla mustissaan. Siihen kun lisätään lumeton maa, vesisade ja lehdettömät puut niin varsin synkältä näyttää maisemat, märän asfaltin imiessä viimeisenkin valonpisaran. Vaikken talvi-ihmisiä olekaan niin nyt mä todellakin odotan lunta. Puhdasta, valkoista lunta! Haluan lunta valaisemaan maiseman ja kaunistamaan tuota synkkyyttä!

31032012120
Tää mun tämänpäiväinen kirjoitus on ihan ex tempore, sillä mä selailin tuossa flegmaattisena taas nettiä ja aloin koluamaan tietokoneen kuvakansioita läpi. Siinä hiirellä scrollatessani isoja määriä kuvia eestaas, huomasin yhden seikan mikä aina kiinnitti mun huomion. Värikkäät kuvat! Niiden kohdalla sitä halusi pysähtyä ja ne jotenkin huomasi tuosta harmaasta massasta. Värit pomppasi esille ja tuli sellainen fiilis että pakko pysähtyä tai palata takaisin ja tarkastella lisää, mitä tuossa ja tuossa kuvassa/tilanteessa on tapahtunut.

20140602_202418
Mun mielestä sama pätee tähän marraskuun märehtimiseen. It is what it is. Jos sitä haluaa vaan kulkea tuolla vesisateessa tuulen raiskaamana hartiat lysyssä harmaissaan niin varmasti hukkuu massaan eikä itse muista yhtäkään vastaantulijaa eikä heistä sua kukaan, mutta jos saisi aihetta hymylle ja iloa elämään ja olisikin se marraskuinen väriläiskä ja loistaisi kaiken keskellä, hyvällä asenteellaan ja iloisuudellaan niin johan muuttuis ääni kellossa. Elämähän on just sellaista millaiseksi sen itse tekee, pitäis muistaa ajatella tätä asiaa.

Kysyin ripsihuoltajaltani että miten se aina osaa kysyä kaikkia kuulumisiani ja just jotain tiettyjä juttuja mistä mä oon puhunut, että kuinka se muistaa kun sillä käy paljon eri asiakkaita ja mekin tavataan aina vain kahden viikon välein sen puolitoista tuntia kerrallaan. Hän vastasi mulle että siksi se mut muistaa koska mä olen persoona. Mä olen kiinnostava, ja mulla on kivoja juttuja. Mä jään mieleen ja se kuuntelee ja haluaa oikeesti keskustella. Se oli ihana kuulla ja tajusin siinäkin että no niinhän se on. Sitä voi hukkua massaan tai loistaa väkijoukon keskeltä, ja jos itsestään antaa jotain, sitä saa myös takaisin.

20130826_094510_zps27002498
Tämän kirjoituksen muutamat kuvat olivat tosiaan ihan randomeita. Ensimmäinen on joku perinteinen möllistys ja VS tuotteet Milanon lentokentältä. Nämä vain ovat sellaisia mihin katseeni osui kansioita kolutessa, mutta tämä viimeinen on jotenkin erityisen hauska kuva. Tässä aamupalamme hotellissa Turkissa 2013 mun synttärilahjaksi saamallani matkalla. Huomatkaa ero sisällössä :D Bodarimies ja hiilari-heila ;D

Eve / Queen Of Everything

8 vastausta artikkeliin “Marraskuista mietintää”

  1. Mää tykkään tosi paljon syksystä, marraskuusta ja pimeydestä. Vielä enemmän kuitenkin taidan tykätä talvesta =D Yhteen aikaan Facebookissa porukka aina nurisi ja narisi ilmoista ja keleistä, mutta se touhu on luojan kiitos vähentynyt ainakin mun FB-kaveripiirissä. Eihän semmosta jatkuvaa uikutusta jaksa.

    Mahtavan näköiset aamupalat, erityisesti noi monet mehulasit toi veden kielelle.

    • Mä oon kesäihmisiä, mutta en ole sellainen joka jatkuvasti valittaisi jostain säästä. Semmoisiakin löytyy keille mikään vuodenaika ei tunnu olevan mieluinen ja aina on jossain jotain vikaa. Syksyssä ja talvessa on kyllä kivaa se kun voi poltella kynttilöitä, ja mä tykkään lumisateesta. Se on kaunista ja tunnelmallista :)

  2. Mä ostin pari vuotta sitten ihan näitä loppuvuoden harmaita varten limenvihreän takin. Vieläkään en ole sitä kaivanut esiin, mutta kyllä mun nyt varmaan tarttee, koska mustaakin ankeampi väri on sellanen likaisen vihreä. Juuri sen värinen on mun vakitakki jota en vaan ole osannu vaihtaa tähän iloisemman väriseen :)
    Lisäksi anoppi oli ihana ja lahjoitti mulle sen pinkin kännykän, mä oon vieläkin ihan mehuissani aina kun katon sitä luuria :D
    Mutta ihan totta ettei tämä loppuvuoden harmaus kyllä valittamalla ja huokailemalla parane, kuitenkin kyseessä sellainen ohimenevä ilmiö. Sitä paitsi se valitus ja huokailu tarttuu joten on parempi että jutut keskittyisi joihinkin muihin asioihin. Olen kyllä tällanen Positiivisuus on perseestä -tyyppi, mutta jos se hyvän mielen puhe on aitoa, niin kyllä se vaan piristää.

    • Mä käytän kesällä värejä, mutta näin syysaikaan ja talvisin olen ihan huono semmoisessa. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja repäistä! Jotain pinkkiä voisin ainakin käyttää, hmm… Täytyy miettiä!

  3. Uusi lukija ilmoittautuu! Tosi kivan ja symppiksen oloinen blogi sinulla. Jäin selailemaan pitkäksi aikaa :) Marraskuu nyt on ihan peestä, mutta kohta se on ohi! Joulun jälkeen mennään jo kohisten kohti kesää :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta