Kuinka pitkälle olet valmis menemään kelvataksesi?

Omaatko pystyt ja pyöreät rinnat? Oletko valkaissut peräaukkosi ja pienentänyt tai muotoillut häpyhuulesi uusiksi? Jos et niin tiedätkö että oikeastaan sun pitäisi? Tai siis pitäisi jos haluat istua hyväksyttävään ja ihailtavaan muottiin. Jos vastauksesi oli ei, niin koetko paineita olla tietynlainen, vai oletko reippaasti erilainen? Siis sellainen erilainen mikä ennen oli normaalia.

IMG_20141110_111125

Älyttömän aloituksen älyttömät jutut ovat ikävä kyllä tosia, ja aloin miettimään näitä yhtenä päivänä syvällisemmin. Olen kirjoitellut blogiini paljon kauneusjuttuja jotka liittyvät enemmän tai vähemmän myös terveellisiin elämäntapoihin ja hyvinvointiin. Olen niistä hyvin kiinnostunut, mutta kauneus on mielestäni loppujen lopuksi hyvin suhteellinen asia ja moni ihminen ja asia voi olla kaunista. Se että vaaditaan olemaan juuri tietynlainen ja täyttämään määritetyt normit ja standardit on mielestäni huolestuttava asia. Jos haluat olla hyväksytty, olet tällainen.

Kirjoitukseni koskee nyt vain naisia koska olen itsekin nainen, ja tästä tulisi liian pitkä juttu jos alkaisin pohtimaan myös miesten asemaa, mutta kyllä, heillekin on omat vaatimuksensa. Nykynaisen pitäisi olla sopivasti lihaksikas tai ainakin fyysisesti ”hyvässä kunnossa” niin  että näyttää sporttiselta ja treenaavalta, mutta samalla rasvaprosentin tulisi olla mahdollisimman alhainen, jopa siellä 12% paikkeilla kun normaalisti se on tuplat tuosta ja reilusti enemmänkin. Tulisi olla kauniskasvoinen, pieninenäinen, suurihuulinen, tuuheakulmakarvainen, korkea poskipäinen, pitkähiuksinen, pysty-, ja pallorintainen, kapeavyötäröinen, isopeppuinen, muodokasreitinen, leveäolkapäinen, valkohampainen, nukkemainen, sitäjatätä-nen, täydellinen. Tämän lisäksi tulisi mieluusti olla virheetön vaalea tai maitokahvin värinen iho joka ruskettuu täydellisesti ja tasaisesti, peräaukon tulisi olla vaalea pigmentiltään ja muutenkin intiimialueiden siloiset, symmetriset ja mahdollisimman neutraalit, sillä sellaisiksi ne nykyään usein muokataan jos ja kun eivät sitä alunperin ole. On eri asia haluta olla tällainen kuin tuntea että sinun on pakko olla. Näistä asioista ei ehkä saisi puhua, mutta puhun kuitenkin.

IMG_20141110_113646

Monet edellämainituista asioista ovat mallimaailman tuloksia ja myöskin osittain nykyisin vallassa olevan fitnessbuumin määrittelemiä. Sen lisäksi nämä ovat osaltaan kauniiden ja rikkaiden leikeltyjen julkkisten ja heihin kohdistuvan ihailun asiheuttamia ”standardeja”, ja viime kädessä myös nykyajan pornoteollisuuden tuotoksia. Mä koen sen ihan älyttömäksi että nykyään normaalit rinnat ovat ”roikkuvat rinnat” jos et läpäise kynätestiä. Luonnollisissa rinnoissa on usein alapoimut, monissa pienissäkin rinnoissa isoista rinnoista puhumattakaan. Pienirintaisilla, keillä oma rintakudos on hyvin pieni ja on asennettu implantit voi syntyä tälläiset täysin pallomaiset painovoimaa uhmaavat rinnat jotka näyttävät leijuvan ilmassa eikä rinta laskeudu ollenkaan. Siitä huolimatta että tälläisiä rintoja näkyy yhä kasvavissa määrin, se ei ole normaali lähtötilanne eikä sellaisesta voida tehdä oletusarvoista.

Vielä älyttömämmäksi koen sen että sen lisäksi ettei normaalit ihan tavalliset rinnat olekaan enää hyvät, täytyy ihmisten kaunistautua myös intiimialueiltaan kelvatakseen, tai asettuakseen sen ihaillun normin ja standardin sisäpuolelle. Aikuisviihteessä monet näyttelijättäret ovat pienentäneet häpyhuuliaan tai muotoilleet niistä millimetrilleen symmetriset, ja kenties vaalentaneet peräaukkonsa jotta se olisi mahdollisimman ”kaunis”. Juuri viime viikolla luin netistä keskustelua siitä mikä on totaalinen turn off treffikumppanilla, ja siihen oli eräs mieshenkilö kirjoittanut ihan näin rumasti ja suoraan sanottuna että jos naisella on ruma p*llu niin ei jatkoon. En tällä tuomitse sitä että ihmisillä on erilaisia ihanteita ja toivomuksia, mutta kovin pienestä se on nykyään kiinni että kelpaa. Kysyn vaan että mistä lähtien on ollut tarkoitus olla samanlaisia kaikkialta, ja erilaisuus ei olekaan luonnollista ja hyväksyttävää vaan jotenkin väärin kun et istu muottiin joka kohdasta?

IMG_20141110_130213

Ikävä oikein tulee omia nuoruusvuosia kun jo pelkkä karvojen siistiminen oli erikoinen juttu, eikä kukaan olettanut että kaikki olisivat olleet kaikkialta täysin karvattomia, hyvä kun naiset bikinirajojaan sheivasivat. Minä kyllä heiluin terän kanssa niin että viuhui, mutta kukaan ei siihen aikaan olettanut että näin tehtäisi, ja jokainen sai olla miten halusi. Eikä kyllä koskaan tarvinut kenenkään rintojaankaan hävetä siksi että ne olisivat väärän malliset, sillä uimahallin pesuhuoneessa oli ihan kaiken kokoisia ja mallisia rintoja, ja vielä eri sävyisillä nänneilläkin! Joku saattoi joskus toivoa isompia tai pienempiä, mutta siinä se sitten olikin ja siihen jäi. Ihan niitä yksityisempiä paikkoja ei tietty muilta nähnyt, mutta ei niillekään ollut mitään standardeja, kunhan olivat tunnistettavissa kyseisiksi elimiksi ja käyttökelpoiset niin sitä pidettiin normaalina. Ei paljoa vaadittu, eikä kukaan tiennyt että ruskea pigmentti pakaravaossa onkin jotenkin huono juttu, eikä varmaan ole tiennyt kaikki tämän jutun lukijatkaan.

Luulen että mulle olisi tullut kauheat paineet nuorena jos oltaisi eletty tämmöistä aikaa kuin nyt. Onneksi olin nettipimennossa ja aikuisviihdefilmitkin olivat 80-90 luvulla ihan erilaisia, joten jos niitä eksyi tahallisesti tai tahattomasti katsomaan niin näki kuinka erilaisia naiset (ja miehetkin) olivat, toisin kuin nykyään tuntuu olevan kuin samasta puusta veistettyjä. Itse olin jo teininä isorintainen mutten koskaan olisi mitään kynätestiä läpäissyt, enkä onnekseni tiennyt sellaisista. Mielestäni minulla oli hyvät normaalit isot rinnat mutta nykypäivänä eivät kyllä menisi ehkä läpi kun eivät olleet pallot ja niissä oli alapoimu kun rinta laskeutui. Minä elin hienosti pimennossa siinä suhteessa etten osannut stressata rintojen mallista tai jostain tälläisestä yksityiskohdasta. Mä vaan luulin että oikeastaan riittää jos on rinnat, ja kaikki ei niitäkään niin hirveästi himoitse joten se kokokaan ei välttämättä ole tärkein asia. Kauheata olisi ollut myös nämä intiimialueen odotukset. Onneksi minulle opetettiin että peilillä voi katsoa mille paikat näyttää ja kaikilla ne on erilaiset. Minua ei kasvatettu siihen että alapäästä on olemassa yksi malli, se sellainen viiva vain kuin pikkutytöillä ja muita ei suvaita. Auta armias jos olisi huomannut että sitähän voi olla limakalvot täysin väärää sävyä tai vasen puoli oikeaa kaksi milliä suurempi, isommista ”poikkeavuuksista” puhumattakaan.

Sittemmin olen toki ulkonäköäni muokannut enkä ole sitä täälläkään salannut. Minulle on laitettu huuliin muotoilua ja täytettä jotta ikääntymisen myötä yhä enemmän sisäänpäin vetäytyvä ylähuulen reuna saataisiin nostettua takaisin paikoilleen, ja raskasta ilmettäni on kohotettu kulmakarvojen osalta. Kolmekymppisenä ihon elastisuutta kadottaneille isoille rinnoilleni on tehty kohotusleikkaus ja asennettu implantit pitämään pakkaa koossa, sekä vartaloani on muotoiltu ylimääräistä ihoa poistamalla vatsan ja käsivarsien alueelta. En kuitenkaan koe että yhtäkään näistä olisin joutunut tekemään paineista olla tietynlainen, vaan halusta olla omanlainen, itseni näköinen ja hyvässä olossa, ja sen niillä olen saavuttanutkin. Minua ei ole nuoresta lähtien väännetty väkisin johonkin tiettyyn muottiin, vaan olen kasvanut siinä onnellisessa asemassa että jokainen on hyvä, kaikki omalla tavallaan ja erilaisuus on rikkaus. Nuorempana unelmoin pääseväni aikuisena nenäleikkaukseen koska sain paristi kuulla hyppyrimallisesta pottunokastani, mutta sittemmin aloin pitämään sitä vain persoonallisena. Onneksi näin, sillä muuten kuuluisin kohta kasvoiltanikin täysin geneeriseen muottiin, sellaiseen millaisia on kolmetoista tusinassa.

IMG_20141110_111213

Ahdistavaksi koenkin ajatuksen siitä että eläisin tunteessa kuin kaikki olisi väärin koska en jokaista standardia täytä enkä tule koskaan täyttämään, enkä jaksaisi tavoitella niitä. Uskon monen kuitenkin kärsivän näistä asioista ja itseäni ärsyttää se että nyt pitää alkaa nuorten naisten stressaamaan jo siitäkin että oma alapää olisi ruma kun sekään ei enää kelpaa, ja ne normaalit rinnat eivät ole mitään. Kaunistautua saa ja itselleen voi tehdä muutoksia, mutta jos kaiken pitäisi olla tietyn mallista ja näköistä siksi että muut niin odottavat niin se on vain liikaa.

Nämä ulkonäköasiat eivät ole ainoita asioita, sillä vaatimukset, odotukset ja velvollisuudet ovat kasvaneet ja muuttaneet muotoaan entisistä ajoista. Aikuisena pitäisi olla töissä menestyvä, ahkera ja uraohjus, perheenäitinä todellinen tehopakkaus, imetyksessä onnistuva, lasten kanssa askarteleva, hyvin kokkaava ja leipova, kodin siistinä pitävä ja lapsensa täydellisiksi kasvattava, ja siinä ohessa uskomaton puoliso sen kaikissa mahdollisissa muodoissaan. Hyvä keskustelija ja kuuntelija, toisen ja omat huolensa kantava, tukeva olkapää, pitäisi olla stressaamatta mistään ja olla aina seksinnälkäinen ja innokas, iloinen eikä koskaan saisi väsyä. Ai niin ja tämän lisäksi pitäisi harrastaa aktiivisesti liikuntaa ja mieluiten jotain muutakin asiaa, treenata maratoniin tai vähintäänkin bikinilavoille siinä kaiken muun ohella. Semmoiset ne standardit tuntuu olevan. Nykypäivänä meno on vaativaa ihan nuoriesta lähtien. Tässä iässä sinun tulee tehdä asioita X ja Y, ja aikuisena sinun tulee täyttää standardit X ja Y, toiset ulkonäön ja toiset muiden asioiden osalta. Aika rankkoja vaatimuksia minun mielestäni.

Oletteko miettineet tälläisiä asioita? Oletteko huomanneet samoja asioita ympärillänne? Koetteko itse paineita olla tietynlaisia, tai koetteko että sellaisia paineita yritetään luoda? Ymmärrättekö mitä mä yritän sanoa? :)

Eve / Queen Of Everything

16 vastausta artikkeliin “Kuinka pitkälle olet valmis menemään kelvataksesi?”

  1. Hienoa pohdintaa miss Evil! :)
    Olen 20 v ja en koe että minun pitäisi olla tietyn mallinen.
    Pienempänä kai kasvoin sen verran tynnyrissä että paineita
    ei muodostunut liialti. Tottakai media antaa kaikille naisille
    kuvan millainen pitäisi olla, mutta minusta osa on aika hyvin
    ymmärtänyt että erilaisuus on rikkaus. Asun Skotlannissa tällä
    hetkellä ja täällä ihmiset on reilusti plussakokoa kiitos epä-
    terveellisen ruuan ja skotit ei ainakaan tunnu kauheasti välittävän
    ulkonäöstään saati hyvinvoinnistaan. Toki tämäkin on yleistystä.
    Voi hyvinkin olla että ilmiö on suuremmassa mittakaavassa Suomessa…
    itse en muista tai ole välittänyt paineista lukioikäisenä ja Oulussa asuin :D

    • Hyvä juttu ettei ole muodostunut mitään kovia paineita, koska mitä mä ympärilleni katson niin mielestäni niitä on ja paljon. Ehkä tuo hyvällä tavalla tynnyrissä kasvaminen on auttanut asiaa, ja sekin jos olet Skotlannissa. Uskon ettei siellä olla niin ”kauneusfanaattisia” ihmisiä :)

  2. Hieno postaus ja hyvää pohdiskelua? Mutta saisiko saman miehistä, mutta naisen näkökulmasta?

    • Hmm. Meinaatko että mä naisena oisin kauhean hyvä asettumaan miehen saappaisiin ja miettimään millaisia paineita teillä mahtaa olla? Ehkä se ois enemmänkin jonkun miesbloggaajan tehtävä :)

  3. Et varmasti usko kuinka hyvältä 18-vuotiaalla, itseään etsivältä ja aikuistuvalta nuorelta naiselta tuntui lukea tätä. Minä, niinkuin moni ikäiseni on tässä iässä siinä vaiheessa, kun peilikuva tuntuu näyttävän jokapäivä eriltä, ja tuntuu että ei millään sovi siihen ihanne standardiin mihin ”pitäisi” sopia. Jokapäivä kuitenkin alan pitämään itsestäni enemmän sellaisena kuin olen, ja tällaiset tekstit todellakin buustaavat sitä ja koen olevani ”armollisempi” itselleni :) Lisäää kissoja pöydälle Eve, mä rakastan näitä sun tekstejä :D!

    • No voi kiitos, se oli ihana kuulla <3 Hyvä ohjenuora mikä mun mielestä toimii näissä muiden asettamissa ulkonäköpaineissa on se, ettei lopulta koskaan voi olla siinä tilanteessa että miellyttäisi kaikkia, siksipä onkin tärkeintä yrittää miellyttää itseään kun juuri sinä olet ainoa ihminen jonka kanssa joudut elämään :)

  4. Kiitos ja AMEN! Kun asiat luettelee noin kirjoitetussa muodossa tajuaa miten absurdeja ja epärealistisia ne ovat. Myönnän, että omaan hieman perfektionistin vikaa ja nämä nykypäivän odotukset ja paineet eivät oloa helpota. Välillä huomaan, että asioille sokeutuu ja ’epänormaalit/luonnottomat’ asiat alkavat tuntumaan normaaleilta. 70-luvun lapsi kun olen niin allekirjoitan täysin sen, että ’ennen oli toisin’ ja elämä (juurikin naisen) tietyssä mielessä paineettomampaa.

    Itsestään saa ja pitääkin pitää huolta, mutta ei hyvinvoinnin (henkisen ja fyysisen) kustannuksella. Joskus on vaan vaikea tunnistaa onko muutostarve lähtöisin omista henk.koht. tarpeista ja haluista vai ulkomaailman asettamien paineiden tulosta. Lähteekö sinne lenkille siksi, että nykynaisen vatsan pitää (muka) olla litteä ja rasvaton vai siksi, että sitä oikeasti haluaa. Näin siis ainakin mulla.

    Täydellisyys on tylsyyttä, se vaan tuppaa turhan usein unohtumaan :)

    • Hyviä ja samanlaisia ajatuksia kuin itselläni aika pitkälle :) Kyllä mä tykkään kaunistautua ym, mutta väitänpä että jotkut asiat ei ehkä olisi ihan niiiiiiin tärkeitä jos ei niitä vaadittaisi. Pääasiallisesti mulla on kyllä itselläni ihan fine, oon jo siinä iässä että olen alkanut olemaan armollisempi, enää tietyt asiat ei merkkaa niin paljoa. Mut voin vaan kuvitella millaisia paineita nykyajan kauneusihanteet luo nuoremmille, ne on paljon raaempia tavallaan, ei ennen ollut mitään kauneusleikkauksiakaan kuin vanhemmilla naisilla jotka kävi kasvojenkohotuksessa :D

  5. Voi että oisimpa elänyt sun nuoruudessa jos asiat oli noinkin erilailla! Paineet ne tosiaan on kovat tällasella täysikäsyyden kynnyksellä olevalla. Kelpaanko kellekkään tällaisena jne.. Välillä mietin että aiheutanko vaatimukset vaan itse itselleni, mutta kyllähän ne ihanteet tuolta ulkopuolelta taitaa tulla.
    Kerroit että oot käyny kohotusleikkauksessa, kauan siitä on aikaa? Aika henkilökohtasia kysyn, mutta sen verran avoimesti oot kertonut täällä että ehkä kokeilen onneani :)
    Millaiset arvet sulla jäi leikkauksesta? Tiedän mihin arvet sijoittuu eri tekniikoissa, mutta kiinnostais tietää miten näkyviksi/huomaamattomiksi ne sit todellisuudessa jää.
    Itse harkitsen pienennysleikkausta (samalla automaattisesti kohotus, samat viillot about kun kohotuksessa) ja eniten huolestuttaa se, että miten leikellyilyä rinnat tulis näyttämään.
    Kiitos taas kerran hyvästä postauksesta!

    • Ihana tää sun eka lause, saa mut havahtumaan että tosiaan mä oon vanha. On mun nuoruus ja sun nuoruus, haha :D Mutta joo, ei silloin oikein ollut mitään tämmöisiä mitkä olis olleet vaikeita asioita saavuttaa tai vaatineet kovaa työtä, tai jopa kauneuskirurgiaa. Oli paljon helpompaa vaikkei munkaan ”nuoruudesta” ole kuin 10-15 vuotta. Aika menee nopeasti ja asiat muuttuu.

      Kohotusleikkauksesta voin kommentoida oikein hyvin. Jos tehtäisi pelkkä kohotus tai jopa pienennysleikkaus tehtäisi ns. ankkuriarvet (uskon että puhut juuri niistä), mutta kun itselläni vain nostettiin nännejä ja lisättiin implantti täyttämään sitä tilaa ja ylläpitämään ryhtiä niin selvisin pienemmillä arvilla. Omasta pyynnöstäni kirurgi toteutti leikkauksen ns. donitsitekniikalla (eli nännin ympäri). Olin kuitenkin jo luomuna niin isorintainen ettei ripustukset ihan pitäneet ja nännin reunoja pitää hieman korjata (menee takuuseen). Luulen että Lollipop-tekniikka on paras ja veikkaan että korjauksen yhteydessä (kunhan saan aikaiseksi) päädytään siihen.

      Mutta tulos oli oikein hyvä ja arvet pienet koska ne eivät ole ankkurit. Kannattaa miettiä onko pienennys juuri se oikea valinta, ehkä kohotus + muotoilu olisi parempi ja implantit mukaan, ellet sitten erityisesti halua juurikin pienempiä rintoja (hyvä keino kokeilla on kerätä rinnat käsiinsä palloiksi ja kohottaa ne käsin, näet kyllä olisiko ne paremmat niin ilman että välttämättä pienennettäisi) :) Hyvät nää mun vinkit, heh :)

    • Mulle on tehty ankkuriarvilla kohotus, ei implantointia ja rinnat on ihan täydelliset. Arvet ovat ohuet ja yhtä vaaleat kuin ympäröivä iho eikä niitä näy edes päivänvalossa, eivät ole mitenkään koholla. Luojan kiitos lääkäri viime hetkellä ei laittanutkaan implantteja! Vuosi meni about kunnes arvet vaaleni näinkin vaaleiksi. Suosittelen, itsellä ennen iiisot rinnat, sit pudotin paljon painoa ja vihdoin saan olla täydellisillä rinnoilla eikä löysillä patalapuilla :D Olen nyt 25.

  6. Minä nyt vasta tunnenkin itseni vanhaksi, kun ikä alkaa jo nelosella ;) Ei vaan, kyllä muistelen omaa nuoruuttani helpottuneena. Helpottuneena, koska ulkonäköpaineet eivät olleet näin kovat. Toisaalta taas nyt ei ulkonäkö ole enää samalla tavalla tärkeä. Ei kasvojen ikääntyminen tunnu kivalta, mutta itsetuntoon ulkonäöllä on aika vähän enää vaikutusta.

    Sen verran mitä olen lukenut ja joskus telkkarista nähnyt juttuja alapään ””kauneusleikkauksista”” , ihmettelen erittäin paljon naisen halua riskeerata tuntoaistin vahingoittuminen siellä alueella. Vaikka olisi kuinka hyvä lääkäri, onhan siellä tuntohermoja paljon enemmän kuin missään muualla. Mitä iloa olisi vaikka alapää näyttäisi miltä, jos menettää nautintokyvyn? Luulisi sen haittaavan miestäkin, jos nainen ei tunne mitään. Jos siis lähtökohtana on se, että leikkaukseen lähdetään miehen vuoksi.

    Itselleni mitta-asteikko oman vartaloni suhteen asettuu aina kohdilleen, kun käyn uimahallissa. Siellä on mummoja, jotka kulkevat pää pystyssä, vaikka heidän vartalonsa ovat kaikkea muuta kuin mitä ihaillaan. Jotkut pyöreät naiset ovat iholtaan täysin sileitä ja hoikka tyttö taas kärsii selluliitistä. Vaikka miten vertaa itseään, niin aina on lihavempia, laihempia. On isompia rintoja, on pienempiä. Jne. Maailma näyttää siellä aivan erilaiselta kuin fitness- tai muotilehtien kuvissa. Siellä on oikeita naisia.

    • ”Sen verran mitä olen lukenut ja joskus telkkarista nähnyt juttuja alapään ””kauneusleikkauksista”” , ihmettelen erittäin paljon naisen halua riskeerata tuntoaistin vahingoittuminen siellä alueella. Vaikka olisi kuinka hyvä lääkäri, onhan siellä tuntohermoja paljon enemmän kuin missään muualla. Mitä iloa olisi vaikka alapää näyttäisi miltä, jos menettää nautintokyvyn? Luulisi sen haittaavan miestäkin, jos nainen ei tunne mitään. Jos siis lähtökohtana on se, että leikkaukseen lähdetään miehen vuoksi.”

      Juuri tätä samaa, etenkin paria viimeistä lausetta pohdin rintojen leikkauksista. Nännit ovat kuitenkin ainakin itselläni hyvin herkät, tuntuu heti klitoriksessa melkein samalta kuin koskisi suoraan sinne, kun vähän nänniä hipaisee. Tuntuu jotenkin hullulta, että joku voisi tai haluaisi riskeerata tuon ihanuuden ulkonäön vuoksi. Toisaalta, ehkä kaikilla ei siellä ole tuntoa. Luin mm. jonkun naispuolisen kätilön haastattelusta kommentin, että rinnat ovat vain imetystä varten, eivät miesten leikkikaluja. No entäs naisten itsensä leikkikaluja sitten? Sai sellaisen kuvan, ettei kyseinen henkilö taida harrastaa seksiäkään ellei ole aivan pakko.

    • Joo nuo rintajutut ovat yksilöllisiä. Minulla esimerkiksi ei ole koskaan ollut mitään kummoista tuntoa rinnoissa tai nänneissä, tai siis toki on, mutta eivät ole herkät mistään kohtaa, päinvastoin. Tuntohermoja ei kyllä pitäisi vahingoittua mutta jos mennään lähelle nänniä niin se mahdollisuus toki on. Ainoa mistä olen kuullut ja mitä itsellenikin on käynyt on se että tunto on muuttunut, parempaan päin :)

    • Uimahalli tuli itsellenikin tekstiin juuri siksi mieleeni että siellä maailma tosiaan näyttää aivan erilaiselta kuin fitness- tai muotilehtien kuvissa, se vaan tuppaa unohtumaan. Jotenkin sitä sokeutuu kun kaikkialla ollaan niin täydellisen oloisia :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta