Katkerat ja kamalat, sekä fitnessvihaajat

”Heikot ihmiset vihaa sitä mitä ne ei voi ymmärtää, suoraan sanottuna mäkin oon täst hypestä vähän ymmällään. Mä ymmärrän et sua syö, Jos mä oisin vihaaja varmaan vihaisin mua myös. Mut tajuuthan et oot meistä se joka itkee, älä pliis siis enempää nolaa itsees. Sun on suotta täristä, käsitä et pääliköt ei välitä. Vihaajat vihaa, meitsi vaan takas vilkuttaa. Antaa niiden hiillostaa, ei vois vähempää kiinnostaa.” Cheek teki vuosi sitten biisin tälläisillä sanoilla. Kuuntelin biisiä sattumalta ja mieleeni alkoi tulvia ajatuksia niistä monista jutuista mitä tällä hetkellä on meneillään.

martina_hengenpelastajat_1920_1080
Katselen aktiivisesti Martina ja Hengenpelastajat sarjaa JIMiltä ihan silkasta mielenkiinnosta ja viihteennälästä, sekä toki sen takia että FitFashionin bloggaaja Linda Manuella kisaa kyseisessä ohjelmassa. Jo ensimmäisessä jaksossa särähti korvaan Sabina Särkän kommentti yllättyessään että Lindakin on kisassa mukana ”kun eihän se oo ollu oikein missään ja on vaan bloggaaja”. Niinpä. Hyvä näin. Muiden loppuun kulutettuja kasvoja onkin tullut katsottua ties missä realitysarjoissa ja lehtien sivuilla lähes kyllästymiseen asti joten hyvä että on jotain freesejä ja uusia tulokkaitakin.

Sarjaa seuratessa esiin nousi pienimuotoinen kiusaamisefekti. Syrjintää ja piikittelyä, syyttelyä. Tuntui että joku piti ottaa heti silmätikuksi. Kun sä oot tollanen ja tollanen. Sun pitää olla aina eka. Oot minäminäminä. Kaunis ja herttaisen oloinen Sara Sieppikin sortui muutamaan ikävään selkäänpuukotukseen ja oman joukkueen vastaiseen toimintaan, ja hetkellisesti minulta meni maku, olinhan pitänyt häntä aina niin kovin ystävällisenä ihmisenä. Uusimmassa tiistain jaksossa hommat tiivistyivät samaan pisteeseen jälleen kerran, kun viimeisestä neljästä kilpailijasta Elina Tervo alkoi sättimään Lindaa itsekkääksi, kahden muun puolustaessa ja sanoessa ettei se ole totta.

Mietin että mikä siinä on ettei saa olla innokas, todeta tietävänsä omat vahvuutensa ja tarjoutua asioihin? Miksei saa olla hyvä, tietää sitä, myöntää sitä ja tunnustaa sitä? Mua on viimeiset kakskyt vuotta ärsyttänyt se suomalaisten ”anteeksiettäolenolemassa”-asenne ja se että aina pitäisi olla hattu kourassa nöyränä. Monissa muissa paikoissa ollaan iloisia, eläväisiä, innostuneita. Ollaan tietoisia omista hyvistä puolista, kehitetään itseään, ja siinä samassa myös kannustetaan muita. Ei aina kilpailla toisiaan vastaan, vaan yritetään jokainen pärjätä kukin omalla tahollaan. Menestymisen saralla ihmisiä potkitaan eteenpäin ja ihaillaan jos joku oikeesti breikkaa. Ollaan ylpeitä omistaan, ei kateellisia ja katkeria.

En voi käsittää sellaista naisjoukon dissaamista ja sorsimista. Sitä että joku otetaan hampaisiin ja porukalla juorutaan ja puukotetaan selkään. Se on ärsyttävä ja itsekeskeinen. Miksi? Siksi että uskaltaa sanoa että hei, mä haluun osallistua ja tehdä tämän, ja mä tiedän olevani tässä hyvä! Tuollaisesta valittaminen on todella typerää, etenkin jos omat puheensa lunastaa ja todellakin on niin hyvä kun on antanut ymmärtää ja tuo omalla toiminnallaan joukkueelle menestystä. Osasta kilpailijoista tuli mulle ihan koulukiusaajafiilis ja jäi hieman paskan maku suuhun, mutta tuudittaudun siihen tunteeseen että asiat eivät varmaan ole ihan yhtä mustavalkoisia kuin mitä televisiossa on näytetty, ja kenties kaikki eripurat on jo sovittu ja asiat ihan fine.

Ootteko te seuranneet sarjaa televisiosta tai katselleet jaksoja JIMin nettisivuilta? Onko kukaan muu huomannut samaa, mitkä fiilikset on näistä mainitsemistani asioista yleensäkin?

Oli kyseessä sitten realityohjelma täynnä naisia, juorulehtien palstat tai vauvaforumit, niin sama ellei oikeastaan vielä pahempikin meno on blogeissakin. Joidenkin kommenttiosioissa on niin hirveää kuraa julkaistuna ettei tosikaan ja ihmettelen aina ihmisten motiiveja kirjoitella aivan alatyylisiä juttuja. Vittuileeko ne samanlailla livenä ihmisille? Menisikö sanomaan päin naamaa? Haukkuisi rumaksi ja läskiksi kadulla? Tyhmäksi ja luuseriksi? Onko ne jotain aikuiseksi kasvamattomia koulukiusaajia vai muuten vaan persoonallisuushäiriöisiä tapauksia? Joskus olen lueskellut millaista veemäistä juttua ihmiset kirjoittelevat Lindallekin hänen blogiinsa, mutta loppujen lopuksi mä tiedän että Linda on about näin ja sehän varmaan vituttaa ;)

Can’t see the haters!

IMG_20141030_142324
”Mieti ootsä vihanen mulle vai itselles… Toivon sulle parempaa mieltä, sit kun säkin pääset huipulle niin hei katellaa siellä”

Sitten toiseen mua mietityttävään asiaan joka on seuraava.

Kaikki on varmaan nyt lähipäivinä lukeneet noin sadasta paikasta (ellei enemmänkin) FitFashionin Umpun aloittamasta fitness-illuusiosta. Alkuperäinen kirjoitus löytyy Umpun Prime Body blogista, ja kaikki ne kymmenet vastineet, niin puolesta kuin vastaan ja jotain siltä väliltä löytyvät ympäri nettiä eri blogiyhteisöistä, Instagram-teksteistä, Facebook-kirjoituksista jne.

Mä en ala enää sitä kirjoitusta ruotimaan suuntaan tai toiseen koska koen että aikalailla kaikki sanottava on varmasti sanottu, enkä usko että just mun mielipide asiasta on niin mielenkiintoinen että sitä pitäisi tässä alkaa erikseen korostamaan. Noin yleisesti niitä mielipiteitä on ollut laidasta laitaan ja pääosa blogikirjoituksista on käsitykseni mukaan ollut asiallisia, mutta kommenttiosiot sen sijaan ei. Etenkin Iltalehden uutisoinnin yhteydessä ja FB-statuksissa niin Umppu kuin Lindakin ovat saaneet aivan järjettömän junttia, moukkamaista ja epäasiallista arvostelua osakseen, ja ikävä kyllä Umpun kohdalla myös jonkin verran vittuilua muilta fitnessharrastajilta ja kilpailijoilta joka on ehkä pikkasen hämmentänyt mua, itse kun uskon sinisilmäisesti sellaiseen hyvään yhteishenkeen ja yhteiseen hiileen puhaltamiseen. Tänään on kuitenkin Umpun aika kertoa mielipiteensä koko kohusta ihan televisiossa, joten kaikki katsomaan TV1 kanavalta A-Talk keskusteluohjelmaa tänään torstaina kello 21.00!

Tässä muuten kuva Umpusta kohun jälkeen ;)

 Wiping my tears away…

IMG_20141030_142351


Uskon että viikonloppuna Umppukin luukuttaa Fintelligensin sarkastista ”Sori”-biisiä joka Vain Elämää ohjelmassa kuultiin uutena kovana vetona Paula Vesalan versiona.

”Joo en saa yöllä nukuttuu, niin paljon mua kaduttaa. Ei ollu tarkotus buumii alottaa tai ketään suututtaa. Saada jengii keskel skuttaa himas hoppii luukuttaa. Yritin olla ystävällinen ku jengi tuli puhuu ja katkasta siivet ku kuulin ittestäni huhuu. En kelannu et tälleen koskaan pääsisi käymään, tän piti olla nopee ohi, nyt loppuu ei näykään. Sori haastatteluista ja kaikist lausunnoista, ei me voitu sillon tietää julkisuuden vaaroista. Pahoillani et laitettiin se kivi vierii, nyt sittaan himas ja omantunnontuskissa kierin.

Sori. Me ollaan pahoillamme kaikest, nyt ymmärretään et jengi suuttuu ihan aiheest. Sori näist biiseist näist kliseist ja helyist, kledjuist näist sanoist näist hiteist ja levyist. Sori. Oikeesti pahoillamme kaikest, anteeks et tajuttii tää vast täs vaihees. Pakko päästä purkaa sydänt täst aiheest, me ollaan pahoillamme täst kaikest. Sori.

… Sori. Leikisti pahoillamme kaikest, anteeks et tajuttii tää vast täs vaihees. Pakko päästä purkaa sydänt täst aiheest, et oltas muka pahoillamme kaikest. Sori.”

Kuvat Instagramissa @baddiewinkle Pistäkää mummeli seurantaan ja ottakaa oppia asenteesta. Ei viitsis olla kateellinen, katkera, ilkee ja suppee, ja jos muut on niin älä sä ainakaan oo. En mäkään.

 <3

Mikä avuksi kun tekee mieli herkutella?

Onko teillä sama ongelma kuin mulla että välillä tekee mieli ihan kauheasti herkutella ja niissä sovituissa ruokailuissa on toisinaan vaikea pysyä kun sitä herkkuhammasta kolottaa ihan vietävästi? Mulla on ainakin sitä vikaa ollut aina, ja haen kovasti sitä nautinnon tunnetta syömisestä. Ensihätään hyvänmakuiset teet on ehdottomasti se juttu, ja myös purkat toimii ihan kivasti, mutta mitä jos kokeilisi joskus jotain muuta kuin itsensä ruokkimista?

Mun mielestä olisi hyvä opetella siitä pois että se nautinto ja herkutteluhimon tyydyttäminen tehtäisi aina jollain syötävällä/juotavalla jutulla vaikkakin kyseessä olisi joku hyvin vähäkalorinen tai jopa kaloriton vaihtoehto, koska tuntuu että se on vähän sellaista tekohengityksen antamista itselleen. Toki sitä harrastan aktiivisesti itsekin, hirveä herkkuperse kun olen, mutta olen yrittänyt keksiä myös jotain muita juttuja jotka korvaavat sen varsinaisen herkuttelun.

Yksi hyvä keksintö mikä toimii mulle itselleni on kauneudenhoito. Se hoitaa niin mieltä kuin kehoa, ja jotenkin sellainen herkullisten tuotteiden käyttäminen ihonhoidossa, suihkussa, hieronnassa tms. auttaa makeanhimoon. Itseään kun voi hemmotella myös psyykkisesti, ei aina vain fyysisesti!

Mä kävin viikonloppuna Body Shopissa nuuhkuttelemassa kaikkia ihania tuotteita, ja päädyin sitten ostamaan uuden suihkugeelin ja huulirasvan, sekä samalla tuollaisen pesupuffin kun entinen veteli jo viimeisiään. Tuo Wild Argan Oil ei tietty ole mitään suklaan veroista herkkua edes tuoksunsa puolesta (sellaisiakin suihkugeelejä, vartalovoiteita, huulibalsameita ja kasvonaamioita löytyy!), mutta jollain tapaa se oli ihanan herkullinen ja täyteläinen tuoksu.

IMG_20141029_200815 IMG_20141029_200934
Suihkussa kun käy lotraamassa oikein antaumuksella ja vamputtaa itseään jollain ihanan vaahtoavalla ja kermaisen pehmeällä tuoksuvalla pesuaineella, ja sen jälkeen kömpii puhtaana lakanoihin tabletti tai hyvä kirja käsissä, ja viimeistelynä sipaisee hunajamaista ihanaa huulirasvaa huulille niin jo pelkästään sitä tuoksua nuuhkiessa saa jonkinlaista nautintoa!

IMG_20141029_201115 IMG_20141029_201144
Onko muille tälläiset kikat tuttuja, vai onko teillä jotain muita hyviä keinoja ruokkia omaa herkkuhimoa jollain muulla kuin syömisellä/juomisella? Hyvät vinkit jakoon jos teillä on joku oma tapa kiinnittää huomio syömisestä muualle!

Ja kannattaa kokeilla tätäkin jos ei ole ennen tullut mieleen. Itseään voi ruokkia herkullisilla tuoksuilla ja tuotteilla ulkoisestikin ;)