Bloggaamisen vaikeus

Mä inhoan sitä kun tulee taukoa bloggaamisessa. Se kynnys kirjoittamiseen kasvaa ja kasvaa ja tuntuu ettei mikään juttu tunnu julkaisemisen arvoiselta. Ehkä mun pitäisi vaan höpöttää niitä juttuja mitkä mun päiviin kuuluu, miettimättä sen kummemmin sitä että aina pitäisi saada kaikki sidottua jonkun tietyn aihepiirin alle. Mä inhoan itsessäni sitä että olen huono ottamaan kuvia. En tarkoita että olen huono kuvaaja (olen toki sitäkin), mutta en jotenkin tajua tallentaa elämääni koko ajan kuviksi. Olen kuvien kannalta huono bloggaaja.

Ehkä mun pitää vaan ottaa tavaksi kuvata päivääni aamusta asti, kaikkea sellaistakin mikä ei omasta mielestäni vaikuta kiinnostavalta. Sitten minulla olisi sitä kuvamateriaalia jota laittaa mukaan juttuihin. Ehkä alan seisomaan peilin edessä enemmän kamera kädessäni, enkä vain peilaa itseäni ilman sen hetken ikuistamista. Oikeesti olen kuitenkin saanut paljon aikaan, vaikka blogin suhteen kaikki näyttää jotenkin aikaansaamattomalta.

Mä join viime viikonloppuna kaksi lasia valkoviiniä, laivalta ostamaani Barefoottia joka oli aivan loistavaa. Olin siivonnut asunnon ja sytytellyt kynttilöitä, saunottiin kunnolla ja rentouduin ihanasti koko illan. Tuntui hyvältä olla vaan. Alkoholi ei ole erityisesti mieleeni enkä käytä sitä kovinkaan usein, mutta sitten taas joskus lasi tai kaksi voi maistua. Pääsin korkkaamaan synttärilahjaksi saamani Iittalan Essence lasitkin. Oli mukavan rauhaisaa.

IMG_20140920_212828

Sunnuntaina Ida kävi laittamassa minulle taas pidennykset hiuksiin, olin pari viikkoa ilman kun ei ehditty huoltaa sairastelukierteeni keskellä. Tuli taas ihanan kaunis olo, jotenkin ne ylipitkät hiukset tekee vaan ylinaisellisen olonkin. Onhan näissä oma vaivansa mutta parhaimmat pidennykset ikinä, mä rakastan teippihiuksia.

IMG_20140923_152844

Viime viikolla luin monena iltana erään ystäväni kirjoittamaa kirjaa. Tai siis sitä romaanin raakiletta, joka ei varmasti ole kirjailijan itsensä mielestä valmis, mutta vaikuttaa valmiilta mun silmiini. Tiedän että kyseinen mies on aivan uskomaton kirjoittaja, jo pelkät sen FB-statuksetkin paljastavat. Hän on tarinankertoja. Kirjaa ei mielestäni saa piilottaa pöytälaatikkoon ja pyysin häneltä luettavaa, ja sainkin hänet taas innostumaan. Tulostin tarinaa itselleni paperille. Tuntuu hyvältä irrouttautua lukemaan sitä pois koneelta, ihan kuin kirjaa konsanaan. Pois muiden tavoitettavista ja sosiaalisen median houkutuksista. Sain keskittyä, ja olen nauttinut jokaisesta lauseesta, ja elänyt, tuntenut, haistanut ja maistanut kaiken siitä tarinasta.

IMG_20140928_154044

Loppuviikosta kävin taas huollattamassa volyymiripseni Anneli Reinlan käsissä Royal Esteticassa. Rakastan sitä paikkaa. Anneli saa minut aina näyttämään kauniilta, ja annan hänelle vapaat kädet. En vaadi mitään, enkä osaa pyytääkään. Tiedän että hän ammattilaisena osaa valita minulle parhaimmat pituudet ja kaarevuudet, ja on tässä kesän aikana oppinut tuntemaan tyylini ja ripseni. Haluan näyttävyyttä, mutta en vaadi mahdottomia. Ripsipidennykset ovat ehdottomasti olleet mulle päivien, ja etenkin aamujen pelastus. Ei paljoa tarvitse meikkailla, ja tässäkin kuvassa minulla on vain kulmat viimeistelty ja kiireesti vetäisty ilman rajausta ja peiliä Diorin uusinta huulipunaani. Silti, perfecto.

IMG_20140925_204431
Perjantaina meillä oli työporukan kesken illanistujaiset esimiehemme uudessa kodissa. Oli paljon ruokaa ja herkkuja, ja oli kerrankin todella mukavaa viettää aikaa sellaistenkin työkavereiden kanssa keitä ei työn ulkopuolella tule tavattua. Syötiin kalakeittoa, salaattia ja suolaisia piirakoita. Suklaakakkua ja sitruunapiirakkaa, snackseja ja muita pikkuherkkuja. Tuntui että yhden yön aikana oppi osasta työkavereita enemmän kuin työaikana. Join lasin kuohuviiniä, olin autolla. Ilta meni kuin siivillä, ja istuimme kylässä lähes kuusi tuntia.

IMG_20140926_231228 IMG_20140928_155849

Lauantaina kävin lenkillä, uusissa urheiluvaatteissa. Tuli kivasti hiki pintaan ja koska ilma oli raikas tuntui lenkkeily hyvältä, vaikka kaikkea aerobista inhoankin. Katseltiin illalla Oblivion, ostin sen Filmtownista kun oli vain 5 euroa, saman verran kuin jonkun muun leffan vuokraaminen.

Huomisesta alkaa uusi viikko, ja uusi asenne. Uusi asenteeni on: Kuvaa kaikkea mikä liikkuu ja ei liiku, hengittää ja ei hengitä. Tarvitsen kuvamateriaalia höpötysteni tueksi, lifestyleblogia on vaikea kirjoittaa ilman että on tekstin sekaan jotain kuvattavaa. Asetan itselleni siis haasteen huomisaamusta lähtien. Katsotaan saanko kirjoituksia enemmän kasaan, ehkä jopa joka päivälle ;)

Eve / Queen Of Everything

2 vastausta artikkeliin “Bloggaamisen vaikeus”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta