Mielipide on kuin p****reikä. Kaikilla on sellainen ja muiden haisee pahemmalle kuin oma.

*viuuuuuuuuh* *viuuuuuuuhhhhhh* *viuh*

Sanoilla ruoskitaan suuntaan jos toiseenkin ja FitFashionin bloggaajat ovat intoutuneet suurin joukoin kirjoittamaan puolesta ja vastaan, aiheesta fitness, sen järkevyys/hulluus, sen terveellisyys/epäterveellisyys, ja sen mitä se tekee nykyajan arvoille.

800_2791Kuva lainattu Pakkotoisto.comin Galleriasta

On ehkä vähän se ja sama mitä tähän kirjoittelen, koska luulen että näiden juttujen lukeminen alkaa jo tosissaan kyllästyttää, tai sitten ei! Ainahan on mahdollisuus että hyeenalaumat ajatusten molemmilta puolilta odottavat mahdollisuutta uuteen hyökkäykseen ja täällä suorastaan janotaan jotain kunnon actionia. Veri lentäköön! ;D

Olen itse lukenut nyt monta blogikirjoitusta runsaine kommenttiosastoineen tähän aiheeseen liittyen, ja kaikilta suunnilta on tullut hyviä ja fiksuja mielipiteitä, mutta myös sellaisia jotka olisi voinut jättää kirjoittamatta, tai ainakin miettiä pari kertaa ennen viestin julkaisemista. Mitä mä sitten tässä lässytän? Onko kaikkien sanottava tähän jotain? En aio pitää mitään palopuhetta mutta totean tälläisiä omia mietteitä mitkä mun ajatusmaailmaa ohjaa tässä asiassa.

800_3225Kuva lainattu Pakkotoisto.comin Galleriasta

Olen seurannut tiiviisti ja elänyt mukana vahvasti bodyelämäntavassa viimeiset 10 vuotta. En ole itse kilpaillut saati sellaisesta haaveillut, mutta kaksi aiempaa kumppaniani sekä nykyinen mieheni omaavat vahvan voimailu/kehonrakennustaustan ja siltä osin meininkiä on seurattu todella läheltä. Myöskin viimeiset 10 vuotta ovat kuluneet Suomen suurinta kehonrakennusforumia Pakkotoisto.comia moderoiden, joten bodylajeihin liittyviä juttuja on tullut syötyä, juotua ja hengitettyä.

Kymmenen vuotta sitten lajeina olivat käytännössä miesten kehonrakennus sekä naisten kehonrakennus, body fitness ja fitness (vapaaohjelmallinen). Juuri kukaan ei reagoinut näihin millään tavalla, kuin korkeintaan joskus kauhistelemalla ”steroidihirviöitä” ja ”liian lihaksikkaita” naisia. Hommia paiskittiin hiljaa turhia huutelematta, kovaa duunia tehden ja lavalle vietiin lähes aina kohtalaisen hyviä paketteja, lihaa kun oli oltava eikä kovin pienen salitaustan jälkeen ollut mahdollisuuksia kisata (ainakaan yhtään millään menestyksellä).

800_2202

Kuva lainattu Pakkotoisto.comin Galleriasta

Sittemmin kuvioihin tuli mukaan classic bodybuilding, miesten shortsisarja ja naisten bikini fitness, joista jälkimmäinen räjäytti potin. Kohtalaisen ”pienellä” työllä (korostan tässä yhteydessä että kynnys body fitness lavalle on suurempi) tästä tuli hyvin mediaseksikäs laji joka oli vähän joka tytön tavoiteltavissa, koska kovin suurta lihasmassaa ei vaadita.

Kun puhutaan ulkonäkökeskeisistä arvoista, unohdetaan usein että maailma on aina ollut sellainen. Ihan aina. Joskus se oli vaalea iho (vain köyhät ja työläiset ruskettuivat), Rubensmaiset muodot (kauniit naiset herkuttelivat ja rikkailla oli varaa syödä, ja isoja rintoja, leveitä lanteita ja reisiä pidettiin seksuaalisina ja hedelmällisyyden merkkeinä), ja sittemmin nykyajan laihuuden ihannointi, jota oli viimeiset parikymmentä vuotta ainakin, ja mitä epäterveellisemmän laiha niin sitä parempi. Jokainen nainen kuitenkin itse valitsi halusiko olla tälläinen, ihan kuten miehetkin.

800_2241Kuva lainattu Pakkotoisto.comin Galleriasta

Miksi juuri naisten kisaaminen on se kauhea juttu? Ovathan miehetkin kilpailleet fysiikkalajeissa jo ikuisuuksia sitten, ja Iso-Arskakin voitti moninkertaisesti Mr.Olympian. Silloinkin niitä lihaksia esiteltiin ja niitä ihailtiin ja kadehdittiin, eikä tietääkseni miehet ole nostaneet mitään hurjaa meteliä siitä kuinka heitä yritetään pakottaa jääkaappiyhdistelmien kokoisiksi liharekoiksi. Kyllä niitä onnellisia salilla käymättömiä hipstereitä vilisee kadut pullollaan ilman sen kummempia ulkonäköpaineita, joten jos me naiset itse itsellemme sellaisia kehitämme, niin omapahan on vikamme. Näin sanon mä.

Kisakunnot on kisakuntoja, ja huonossa kunnossa on kovin monet muutkin urheilijat aina aika ajoin. Urheilulajeissa missä on painoluokat on se painon vedätys jotain aivan kamalaa ja normaalille ihmiselle hirvittävää seurattavaa. Saunotaan tuntikausia hopeisissa haalareissa tajunnan rajamailla häilyen, ei saa juoda eikä syödä että mahtuu punnituksessa omaan sarjaansa. Näin ne monet nyrkkeilijät, vapaaottelijat, painijat ym tekevät, ja se on ihan arkipäivää urheilussa. Maratoonarit ovat lähes luuta ja nahkaa, ripuloivat kisoissa housuihinsa ja oksentelevat pitkin tienvarsia, pyörtyilevät ja luhistuvat maahan. Balettitanssijoiden ja voimistelijoiden ohella useassakin lajissa ollaan ympäri vuoden liian laihassa kunnossa, ei vain kerran tai maksimissaan kahdesti vuodessa jotain tiettyä ajankohtaa varten. Näitä ei moni taida muistaakaan.

800_2367Kuva lainattu Pakkotoisto.comin Galleriasta

Mitä tulee syömishäiriöihin niin kyllä, niitä varmasti esiintyy nyt normaalia enemmän koska fitnesslajit ovat niin suosittuja. Halukkaita ja sen pariin pyrkiviä on paljon suuremmissa mittakaavoissa, joten myöskin syömishäiriötaustaisia on keskivertoa enemmän. Asioista on myös alettu puhumaan, eivätkä asiat ole enää tabuja. Ennen steroideista, kilpirauhasongelmista tai mistään lajien kielletyistä ja vaietuista asioista ei puhuttu, nykyään niiden olemassaolo tiedostetaan paremmin. Uskon myös että bikini fitness on joillekin anorektikoille pelastuksen ja parannuksen sijaan riippuvuuden siirtämistä toiseen kohteeseen, sillä bikinissä on mahdollisuus pysytellä todella hoikkana ja pienenä mikäli näin haluaa. Se jos näin joku tekee, ei mielestäni kuitenkaan saa leimata koko lajia ja sen harrastajia.

Oli miten oli, mun hyvä neuvo tähänkin asiaan on seuraava: ”Vittuako sitä muiden mielipiteillä kun on omatkin!” Tehkää siis rohkeasti omaa juttuanne, oli se mitä tahansa.

Queen Of Everything Instagramissa / Bloglovinissa / Facebookissa

Eve / Queen Of Everything

22 vastausta artikkeliin “Mielipide on kuin p****reikä. Kaikilla on sellainen ja muiden haisee pahemmalle kuin oma.”

  1. Haha, ihan paras toi otsikko :D <3!!
    Ite en oo jaksanu edes ottaa kantaa noin fitness sitä tätä tuota onko paskaa vai eikö-juttuihin kun itsellä överi-treenibeibe jutuista ei ole kokemusta. Enkä kyllä siihen lähtisikään, pointsit heille jotka siihen on pystyny :).

  2. Hyviä pointteja ja hyvä teksti.
    On ihan totta, että on paaaaaaaljon muitakin urheilulajeja, missä terveellisyys on todella kaukana.
    Itse puhun sen takia vain fitneksestä, koska se on tapetilla, ja tuntuu että joka toisen nuoren tytön haave on kilpailla bikinissä tai body fitneksessä. He eivät haaveile ammattitanssijan, vapaaottelijan tai nyrkkeilijän urasta. Sen takia en näe aiheellisiksi niistä ”varoittaa”. Toki jokainen tekee omat päätöksensä, mutta väitän, ettei välttämättä 20 vuotias vielä osaa ajatella, mikä on hänelle hyväksi ja mikä ei. No oppiipahan kantapään kautta -sanotaan, mutta jotenkin itse näen bloggaajana vastuun kertoa omasta näkemyksestäni jo senkin takia, että tiedän jotain asiasta, ja pystyn varottamaan omista tuntemuksista, joita kisaaminen sai aikaan. On asia erikseen tuomita ja lokeroida kuka on mitäkin, siihen en itse ainakaan koe tarvetta. Kuka minä olen sanomaan mikä on järkevää ja mikä ei, kuka tekee oikein ja kuka ei? Voin vain kertoa esimerkkejä itsestäni, ja myös kertoa sen, minkä itse havaitsen epäterveelliseksi.

    En ihan täysin ymmärrä tätä vastakkain asettelua puolesta ja vastaan, eikö vaan voitaisi asiallisesti keskustella asioista, tuoda asiallisesti näkökulmat esiin, harrastaa rakentavaa keskustelua aiheesta. Mutta tämä taitaa olla sellainen aihe, mistä moni vetää herneen nenään, sanoitpa mitä tahansa, ja aina löytyy myös niitä jotka väkisin haluavat ymmärtää asiat väärin :D

    Mutta anyways, hyvä teksti sulla :)

    http://nana-superfitme.fitfashion.fi

    • Jep! Musta on tosi hyvä että asioista puhutaan, ja myös ne varjopuolet on tulleet esille, niitä kun kuitenkin on. Jokainen tekee sitten omat päätöksensä ja kokeilee ja toteuttaa omaa juttuaan. Pääasiahan on että olisi ymmärrys mihin on lähdössä ja mitä on tekemässä :)

    • Haha, ihan paras otsikko tosiaan! :D

      Kirjoitin jo kommentin, mutta se katosi kun sivuston toiminnassa näyttäis olevan jotain häikkää, kesti pitkään, että pääsin takaisin sun sivulle. Argh, vitsi kun nää temppuilee aina :)

      Mutta siis, Nana kirjoitti: ”En ihan täysin ymmärrä tätä vastakkain asettelua puolesta ja vastaan, eikö vaan voitaisi asiallisesti keskustella asioista, tuoda asiallisesti näkökulmat esiin, harrastaa rakentavaa keskustelua aiheesta. Mutta tämä taitaa olla sellainen aihe, mistä moni vetää herneen nenään, sanoitpa mitä tahansa, ja aina löytyy myös niitä jotka väkisin haluavat ymmärtää asiat väärin :D” ja tästä olen juuri samaa mieltä. Hyvä, että asioista tuodaan eri puolia esille ja jokainen saa tuoda mielipiteensä esiin. Rehellinen keskustelu tekee aina hyvää ja jokainen saa sitten itse päättää mikä on itselleen hyväksi ja mikä ei.

      Tosi hyvä teksti sulta, hyvin perusteltu ja fiksua pohdintaa. Herättää mullakin monta ajatusta joita täytyy pureskella! :)

    • Mun mielestä on hyvä herätellä muita ja itseään aina välillä, enkä oikein ymmärrä sitä miksi pitää rabieskoiran tavoin suu vaahdossa hyökätä, saati puolustautua, yhtään kenenkään, yhtään miltään. Toki joskus joku kannanotto suuntaan tai toiseen voi ärsyttää, mutta näistä voi jutella ihan asiallisestikin. Niin ja hymyssäsuin, kuten itsekin :)

  3. Word!
    Todella hyvä teksti ja otsikko…. :D
    Olen samaa mieltä että noissa negatiivisissakin postauksissa oli asiaa, mutta se asia helposti hukkuu huonojen sanavalintojen taakse ja itsellä ainakin noussut karvoja pystyyn…. :P
    Tosiaan, liikuttiin samoilla aihepiireillä ;)

    • Joo, nää on vähän herkkiä aiheita. Usein näistä puhuminen on kuin sohaisisi kepillä muurahaispesään :)

  4. Pakko tarttua vielä asiana tuohon mentaliteettiin, että body lajit naisilla jotenkin aiheuttaisi syömishäiriöitä, niin niinkuin itsekin tuumasit, taustalla voi varmasti olla joillakin tapa siirtää kontrolli syömättömyydestä johonkin muuhun, mutta rehellisesti sanottuna jo syömishäiriötä sairastava ei saisi itsestään revittyä sitä treeniä mitä tuo vaatii. Ruokamäärät ovat sh:sta kärsiville (jos puhutaan tyypillisestä anoreksiasta) suuria, vaikka ne tulisi syödä, joten uskoisin että kisadieetti kusisi jo siihen ettei syödä tarpeeksi. Ja toinen vielä merkittävämpi pointti, useinmiten (ei aina, poikkeuksia on joka asiaan ja sairaus on hyvin yksilöllinen) kehokuva on niin vääristynyt ja ihminen piilottelee itseään, ettei varmasti edes haaveilisi tuollaiseen vertailuun joutumistesta ja lavalle nousemisesta.

    Sitten taas me bulimikot ja epätyypillistä sairastavat haaveilemme lavakunnosta, mutta emme siihen kykene, ennen kuin sairaus on käsitelty..

    Erimieltä olevia on varmasti ja saakin olla, mutta se ajatus että syömishäiriöiset leimataan jälleen johonkin kategoriaan saa sairaudesta toipuneen niskakarvat pystyyn. Samoin urheijoiden leimaaminen psyykkisesti sairaiksi.

    Hyvä kirjoitus Eve, kiitos kun toit tätä välimaaston näkökulmaa puolesta ja vastaan ;)

    Jenna
    http://terksulife.blogspot.com/

    • ”Sitten taas me bulimikot ja epätyypillistä sairastavat haaveilemme lavakunnosta, mutta emme siihen kykene, ennen kuin sairaus on käsitelty..” Haha, nauran vaikka vakava asia, ja totta. BEDiläisenä tuosta voi vaan haaveilla, kun just sitä kontrollia ei ole sitten pätkänkään vertaa ;)

    • Tämä on jännä, miten monissa kirjoituksissa ajatellaan, että fitness johtaisi syömishäiriöön vaikka ennemminkin se on mielestäni toisinpäin; syömishäiriöiset hakeutuvat lajin pariin(niinkuin taisit kirjoittaakin). Se, mikä lasketaan syömishäiriöiseksi, on sitten ihan eriasia, mutta jos nyt puhutaan vaikkapa vakavasta anoreksiasta. Ikävä kyllä, juuri anorektikkoja tämä laji kiinnostaa ihan jo sen kurinalaisuuden ja ’minä’-keskeisyyden vuoksi. Ei toki kaikkia, mutta varmasti monia. Sitten tullaan siihen kysymykseen minkä ajattelusta sietäisi saada mädästä munasta päähän, eli onko se okei? Mulla on tooodella puolueellinen näkökanta tähän sillä läheiseni sairastaa todella vakavaa anoreksiaa.On mennyt terveys, ihmissuhteet ja koko todellinen järki elämästä mutta ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen hän syö säännöllisesti kuusi kertaa päivässä isoja aterioita. Liikkuu liikaa, kyllä.Antaa sairauden edelleen hallita elämäänsä, kyllä. Mutta tämä uusi ’buumi’ on antanut hänelle syyn taistella. Surullista kyllä, syyksi ei kelvannut meidän läheisten lukemattomat kyyneleet, puheet taikka sairaalahoito. Onko sitten väärin olla edes hieman helpottunut siitä, kun 30 kiloinen tyttö nenämahaletkuissa ja oman elimistönsä tuhonneena on löytänyt tämän niin kiistellyn ’elämäntavan’. En tiedä. Ja siis lisättäköön että kukaan ei ole tyttöä lavoille kannustamassa saatika treeneihin kuskaamassa, mutta milläs estät täysi-ikäisen aikomuksia. Etenkään jos vaihtoehtona on se nenämahaletku ja sairaala. Nimittäin jos häntä ’kielletään’ ( sehän siis ei ole meidän käsissämme, täysi-ikäinen kun on) niin hänhän vaan lopettaa syömisen. Ja taas ollaan sairaalassa.
      En tiedä saako tästä höpötyksestä nyt mitään selvää mutta tällaisia kokemuksia täällä. Tuntemuksiani tuskin ymmärtää kukaan sellainen, joka ei ole elänyt vakavasti sairaan syömishäiriöisen kanssa, mutta ehkä te kohtalotoverit edes.

      Itse treenaan, seuraan kisoja jne mutta hyvin harvoin käyn niihin liittyviä keskusteluja tämän tytön kanssa. En kuitenkaan pidä siitä kuinka niin monet leimaavat tämän ’sairaiden harrastukseksi’ kun todellisesti vakavasti sairas on ihan jotain muuta kuin lihaksikkaana lavalla säteilevä kilpailija. Tulevaisuutta en osaa ennustaa, ylä ja alamäkiä varmasti tulee, mutta todellista romahtamista en tällä hetkellä osaa pelätä sillä tytön hyvinvointi on tämä ’ buumin ’ seurauksena vain parantunut.

      Kivittäkää, ei kiinnosta.Sillä minulle tärkeintä on se, että hän haluaa elää ja on ELOSSA.

      Tosi hyvä kirjoitus sulta Eve :)

  5. AMEN!!!
    Argh – mullakin on jo mennyt pata pikkuisen juntturaan näiden varoitustekstien ja ”kaikki nuoret tytöt ottaa fittneksestä mallia” -teksteihin.
    Vaikutteita voi ottaa vaikka mistä, pitäisi varmaan tuo Dexterkin ja monet muut murhaaja-sarjat kieltää televisiosta. Huoh. Ymmärrän näissä kyllä pointin, ja vaikeista ja huonoista asioista saa, ja pitääkin puhua. Pisteet siitä!

    Ehdottomasti paras kohta kirjoituksessasi oli mielestäni seuraava: ”Miksi juuri naisten kisaaminen on se kauhea juttu? Ovathan miehetkin kilpailleet fysiikkalajeissa jo ikuisuuksia sitten, ja Iso-Arskakin voitti moninkertaisesti Mr.Olympian. Silloinkin niitä lihaksia esiteltiin ja niitä ihailtiin ja kadehdittiin, eikä tietääkseni miehet ole nostaneet mitään hurjaa meteliä siitä kuinka heitä yritetään pakottaa jääkaappiyhdistelmien kokoisiksi liharekoiksi. Kyllä niitä onnellisia salilla käymättömiä hipstereitä vilisee kadut pullollaan ilman sen kummempia ulkonäköpaineita, joten jos me naiset itse itsellemme sellaisia kehitämme, niin omapahan on vikamme.” Juurikin näin! Kuka nämä ulkonäköpaineet luo? Ei pelkkää mediaa, tai varsinkaan yhtä lajia voi ainakaan syyttää. ”Nainen on naiselle susi” sanonta on äärimmäisen ärsyttävä, mutta valitettavan usein kuitenkin totta.

    Itse tunnen henkilökohtaisesti viisi joukkuevoimistelijaa ja kaksi balettitanssijaa, jotka laji on ajauttanut (onko tuo sana?!) syömishäiriöön. Vai onko se sitten laji? Onko se joukkueen yhteiset paineet? Paineet olla joukkueen paras? Vaiko kenties valmentaja, joka haukkui tätä silloista 13-vuotiasta tyttöä liian lihavaksi lajiin, kun jokainen luu kropasta paistaa jo valmiiksi esiin? Itse olen harrastanut tanssia, ja siellä kuullut monien kevätnäytösten jälkeisissä pukuhuonekeskusteluissa kun nuoret tytöt puhuu missä hedelmissä on vähiten hiilaria ja missä ruoka-aineissa vähiten kaloreita? Ja tämä on hyvin kauan aikaa sitten, ennen kuin bikini fitness oli rantautunut Suomeen.

    Huh, helpottipas tämä avautuminen haha. Rauhaa ja rakkautta kaikille!
    Tiivistettynä: Erittäin osuva teksi (silmäänpistävää otsikkoa unohtamatta ;)

  6. Minua ärsyttää tässä asiassa kaksi asiaa. Ensinnäkin se, että kaikki harrastajat kuvittelevat, että ihan jokainen nainen haluaisi näyttää samalta ja kadehtii heitä. Alkaa ihan tosissaan vituttaa lukea, miten ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että joku nainen ei haluaisi näyttää siltä. Nämä ihmiset vinkuu hyväksyntää heidän laijiaan kohtaan, mutta samalla tuomitsevat kaikki muut laiskoiksi ja kateellisiksi. Ihan oikeasti, minusta lihakset naisella ei näytä hyvältä. Eikä anna kovin hyvää kuvaa harrastajien itsetunnosta, jos ei voi edes kuvitella, että maailmassa olisi joku, joka ei ihaile ja kadehdi heitä.

    Ja toinen, mikä nyppii vielä enemmän on se ”tältä terve näyttää” jankutus. Se on ihan paskapuhetta. Terveyteen riittää normaalipaino, terveellinen ruokavalio, ei viinaa eikä tupakkaa ja kohtuullisesti liikuntaa, ei todellakaan tarvitse viettää tuntikausia salilla ollakseen terve.

    Nämä harrastajat vaativat jatkuvasti muita hyväksymään heidät, mutta oikeasti he vaativat muita ihailemaan heitä, eivätkä hyväksy ketään muuta tai mitään muuta tapaa elää. Jättäkää jo se kateus-kortti käyttämättä ja hyväksykää, että suurinta osaa ihmisistä ei edes kiinnosta, vaikka näyttäisitte miltä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta