Muokkaa artikkelia

Muokattu on. Sen kymmenen kertaa. Edelleenkin sisältö on asiatonta, sanan kaikissa merkityksissä. Näppis on helisemässä. Ei sitä vois yhtään kovempaa lyödä tässä naputtelun ohella? Jos ei katkea nappaimistön tukipidikkeet niin sitten seuraavaksi katkeaa pinna. Perkele.

Elämäni pisin blogitauko for no reason and all the reasons at once on juuri meneillään. Olen valehtelematta ainakin kolmesti kirjoittanut jo pitkän jutun luonnoksiin, ja sitten todennut että ei helvetti, ei tälläistä voi julkaista. Ei vaan voi. Joka kerta ennen jutun julkaisua on ollut paikallaan vetää vartin ajan syvempää hengitystä ja laskea yhdestä tuhanteen, sillä sen minkä nettiin kirjoittaa, se siellä myös pysyy. Fiksua on ollut takaisinveto, sillä nyt kaduttaisi ja kovaa jos yksikään rage-angst-postauksistani olisi päässyt eetteriin.

Viimeaikaisessa v-tutuksessa ei ole ollut fiilistä bloggailla, ja ainoa anti blogiin mikä muutaman viikon sisällä on ollut menee tyyliin: ”Haistakaa vittu koko maailma!”, ja tuo on siis se kaunisteltu versio. Köh köh… Ihan noin positiivista ja iloista viestiä en haluaisi blogissani välittää eteenpäin, joten olen päättänyt olla hetken turpa tukossa, ja vaihteeksi varmaan ihan hyvä niinkin.

On henkisesti jokseenkin kuluttavaa jos joka päivä joutuu pidättelemään raivokohtausta, itkuun purskahtamista ja sitä ettei alkaisi kirkumaan ja heittäisi tietokonetta ikkunasta ulos. Okei, edellisessä lauseessa oli hieman draamakerrointa, mutta todellisuudessakin on toisinaan tsempattava itseään ettei tekisi mitään harkitsematonta ja typerää. Jos itsehillintää ei löytyisi niin sitä varmasti hetken mielijohteesta hermostumisen takia huutelisi työpaikallakin että see you, take care and bye bye. Paukuttelisi ovia niin että kuuluu ja polttelisi siltoja takanapäin verenpaineen takoessa kahta sataa. 

Tällä hetkellä tietyt arjen rutiinit saavat mut tuntemaan oloni kuin olisin jossain oravanpyörässä jossa en halua olla. Jotkut asioista tuntuvat vaikeilta tai epämieluisilta. Lähes kaikki tekemisen mielekkyys asioista on poissa, ja ne tuntuvat jopa vastenmielisiltä. En jaksa, en halua. Sen sijaan että tässä odottelisi sitä lottovoittoa ja pikapelastusta pois oravanpyörästä, lienee hedelmällisempää miettiä mitkä ovat oikeasti niitä realistisia keinoja millä omaa jaksamista voisi parantaa, tai miten asiat voisi muuttaa jos niitä ei voi parantaa. Niin ja tietysti, alkaa myös lottoamaan, se kuulemma kasvattaa voittomahdollisuutta merkittävästi.