Onks must tullu hevoshullu?

maxresdefault
Ainakaan hevoshulluus ei ole kaukana…

Hetken hiljaisuuden, kiireiden ja muiden selitysten jälkeen kerrottavana onkin vaihteeksi jotain muuta kuin ravinto-, tai punttistouhuihin liittyviä juttuja. Entisenä heppatyttönä viime viikonloppuun kuuluihin aivan mielettömän kivaa ohjelmaa, sillä kävimme katsomassa Apassionata – Unelmien aikaa – shown Hartwall Areenalla ja voi vitsi se oli kyllä ihan mieletön! Tuo Apassionata on Euroopan menestyksekkäin hevosshow jossa yhdistyy upeat hevoset, henkeäsalpaavat ratsastustaidot, hienot valotehosteet ja lumoava musiikki. Ja se musiikki oli todellakin sanansa mukaisesti lumoavaa, ja hevoset uskomattoman kauniita.

Ei varmaan olisi muuten tullut tajuttua tuonne edes mennä, mutta saatiin liput lahjaksi Hugen siskolta kun itse estyivät menemästä. Niinpä me lähdettiinkin innokkaasti heppailemaan ja nauttimaan esityksestä, Ja kyllä kannatti! Mä en muistanutkaan kuinka ihania hevoset on! Oikein tuli ikävä omia ratsastusaikoja ja ehkä pienen pieni kaipuukin. Aika elävästi toi mieleen omat ratsastusvuodet ja muistoja pulppusi menneistä ratsastusvuosistani siinä showta ihaillessa.

800_532_apassionata_2014_(7)
Ylemmän kuvan hevosten rynnätessä shown ensimmäisillä metreillä pimeän hallin keskelle valaistulle areenalle kauniin musiikin säestämänä, mua alkoi itkettää niin paljon että oli vaikea pidätellä kyyneliä. Oli hieman nolo hetkin kun mietin että apua, nytkö alan jo pillittämään! Henkeäsalpaavan kaunista, eikä sana ”henkeäsalpaava” todellakaan ole liioittelua. Siinä sitten vetisin silmin yritin nieleskellä jotain kummallista palaa kurkussa ja hillitä liikutustani edes sen verran että purskahda itkuun, ja sain kun sainkin hillittyä itseni seuraavan viiden minuutin aikana. Kertonee kuitenkin jotain shown tasosta jos heti ensimmäisillä minuuteilla menee silmiin roskia, heh heh…

apassionata-2014-bild-12)
Showssa oli tarina jonka juoni ei välttämättä ollut niin kummoinen, mutta muutoin screenin, valojen, musiikin ja asusteiden ansiosta tuntui kuin olisi ollut osana jotain livenä tapahtuvaa tarinaa. Kieltämättä ajattelin jo että jos tämä tälläistä taianomaista on koko ajan niin itkuksihan se menee ja on vaikeaa koko showta edes katsella, mutta onneksi siellä välissä oli myös vauhdikkaita ja hauskoja ohjelmanumeroja piristämässä ja naurattamassa. Pääasiallisesti fiilikset showsta olivat kuitenkin sellaiset että oli tunne kuin olisi sukeltanut johonkin satuun. Niin hienot musiikit, valoefektit ja hevosten liikehdintä  oli että sanattomaksi veti paikka paikoin. Minulle se pari tuntia ja välissä 25 minuutin tauko tuntui menevän yhdessä hujauksessa. Olisin voinut ihastella hevosia vielä tunnin kauemminkin!

ApassionataSO3
Friisiläishevoset olivat mun ehdottomia suosikkeja, vaikkakin normaalisti jytyt Bretagnen hevoset ovat enemmän omaa tyyppiäni, eli panssarivaunun tavoin lihasvoimalla ja isolla koollaan eteenpäin jyrääviä. Tässä showssa tuo Friisiläisten kauneus oli kyllä ylivoimaista. Mustat isot mutta sulavalinjaiset hevoset upeinen hulmuavine harjoineen olivat ehdottomasti shown näyttävintä antia, ja friisiläishevosia käytettiinkin varmasti tunnelmansa puolesta näyttävimmissä osissa esitystä.

thumb_sample_560x560_50c273035411a219eaf171480820008a380504c74091

Arvatkaapa kuinka mahtava näky on kun pimeässä, usvan keskellä ja valojen välkkeessä iso musta hevonen, liehuvine jättiharjoineen nousee takajaloilleen mahtipontisen ja kauniin musiikin säestämänä! Se oli todella hienoa, en vaan voi lopettaa hehkuttamasta! Varmaankin myös ensi vuonna on pakko päästä katsomaan uudistunut Apassioanatan show, oli se sen verran positiivinen kokemus ja kaikille heppahulluille varmasti ihan ykkönen!

0xUmFuZG9tSVYwMTIzNDU2N2PYf+iPAwGxSgUrvg0eJ0uWQMfF9ITBj8mY3n6r5WfX9ebLZYnriSNiSywYFX8fqiOQSrx4t0Gl
Niin ja niistä harjoista. Ne oli mielettömät. Hyvä ettei yhden hevosen liehuva harja laahannut maassa asti. Ikinä en ole vastaavaa nähnyt! Heppahulluusko se on taas iskemässä… Tiedä häntä. Huonosti jos käy niin mä aloitan vielä tämän vuoden aikana vanhan harrastuksen uudestaan, niin on parille muullekin kaverille käynyt kolmenkympin jälkeen ja omia hevosiakin on ostettu. No, en kai nyt sentään, mutta ainahan sitä voi leikitellä ajatuksella! Onkohan ratsastaminen sama kuin pyörällä ajo? Kun sen kerran on oppinut niin taitojen verestäminen tapahtuu kuin itsestään? Kyllä mä jotain varmasti vielä osaisin… Ehkä se on parempi vaan harrastaa niitä keppihevosjuttuja mitä nuo tytötkin harrastaa, tulee ainakin halvemmaksi!

1609600_761952600499500_859901624_n

 

Eve / Queen Of Everything

2 vastausta artikkeliin “Onks must tullu hevoshullu?”

  1. Kylläpä meni liput ihan oikeaan ositteeseen :) Ihana lukea, että tykkäsit niin kovasti showta… niin kyllä tytötkin. Täällä suunnitellaan kovaa vauhtia ”kepsunataa”, jonka ensi-ilta olisi ensi kesänä. Varmasti saat seuraa täältä Apassionataan myös ensi vuonna :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta