Mikä siinä on niin vaikeaa?

”Kaameeta!!! Viikko kaalisoppadieetillä mennyt. Nyt tuntuu että ei mene enää lusikallistakaan. Huomenna sitten tonnikalaa ja raejuustoa, ihanaa. En oo käynyt vaakassa, mutta nestettähän tää on mitä lähtenyt. Ei silmäpusseja ainakaan. En kyllä suosittele kun tulee euforinen olo, mutta pääsee tolla ainaskin alkuun. Ostin tavoiteuikkarit ja koko on vieläkin XXXL :/”

Tälläisen viestin sain äidiltäni viime viikon loppupuolella. En yllättynyt, taaskaan. En oikeastaan ylläty millään kerralla vaikka näistä asioista on puhuttu sen tuhat ja sata kertaa ja aina aika ajoin törmätään tällä kiertokurssilla samaan asiaan taas uudestaan. Hymyillen, huvittuneena mutta myös hieman turhautuneena hakkaan päätäni seinään. Onkohan miljoonasti tehty eksien ja nyksien kanssa mun porukoille ruokavaliot (missä saa syödä) ja ovat niitä aina välillä noudattaneet ja laihtuneetkin silloin todella hyvin eli ei voi kuin kehuja lähettää siihen suuntaan, mutta sitten aina tulee näitä ihme kaalisoppailuja vähintään sen kerran vuoteen. Oi miksi? Kaiken huipuksi äitini ei edes ole mikään ihmeen XXXL mutta kai se nyt on kun ostaa kiinalaisille lapsille tarkoitettuja uikkareita jostain ihme nettikaupoista. Daa… (Tähän kohtaan sitä kuuluisaa silmien pyörittelyä) :D

Äitini on rakas, rakkain, maailman paras ja ihanin (terkkuja!), mutta välillä olen ihan hukassa sen kanssa, ja tarkemmin ottaen silloin kun tulee puhe ruokavalion noudattamisesta tai treenaamisesta. Muistan lapsuudestani lähtien äitini laihduttaneen ainakin sen sata kertaa ja varmaan näin on tehnyt monen muunkin äiti. Laihduttaminen on 80-90 luvun aikana ollut monelle varmaan suorastaan harrastus! Milloin oli parin viikon paastoja ja jääkaappi täynnä palmusiirappia ja pahanmakuista sellerimehua, milloin oli lentoemäntien pikadieettiä, pussikeittonutraamista tai Painonvartijoita. Joskus innostuttiin jumppaamaan makuuhuoneen lattialla Annan Aerobic -kasetin tahdissa ja yritettiin olla syömättä herkkuja, sitten kiireessä, nälkäisenä ja kiukkuisena sitä repsahtaa pupeltamaan kylmää HK:n sinistä jääkaapilla ja päivän kalorit posahtaa hetkessä taivaisiin.


Äitini on ollut aina jojolaihduttaja, ja jojoilu on varmaan monille tuttua. Myös minulle itsellenikin. Äitini ei koskaan ole ollut mitenkään merkittävän ylipainoinen, mutta kaikkea hoikan, normaalin ja naisellisen runsasmuotoisen väliltä ja sitä mukaa sitten aina välillä laihdutellutkin. Nyt on taas se aika vuodesta että hän isäpuoleni kanssa on alkanut diettaamaan, ja varmaankin sen 10-15kg voisi tiputtaa jos haluaisi, mutta en nyt väitä että olisi ihan ehdoton välttämättömyys. Nykyiselläänkin olisi oikein hyvä.

Saatuani tämän kaalisoppakertomuksen tekstiviestitse laitoin takaisin viestiä: ”Mitä ihmettä sä taas olet jollain kaalisoppadieetillä kun sulla on hyvät ruokaohjeet millä voitte syödä normaalisti, laihdutte ja kiinteydytte samalla?”

Vastaus: ”Siksi söin kun P (selvennyksesi siis isäpuoleni) halusi päästä alkuun ja se ei suostu mihinkään nutraamisiin. Keitti 10 litran kattilan. YÖK!”

Mä kuittaan: ”Haluatko että teen teille uudet ruokavaliot missä voit syödä normaalisti mutta laihdut ja kiinteydyt ja sellaisen treeniohjelman että riittää kun treenaat kotona, ei tarvi mennä salille?”

Vastaus: ”Haluan.”

Kaalisoppaa on näemmä vedetty sen verran että alkaa taas bodyruokaohjeet kelpaamaan… Köh köh. Aiemmilla kerroilla kun olen kehottanut noudattamaan antamaani ruokavaliota on tuloksiakin tullut, ja tosi hyvin onkin. Itsekuri on kyllä kestänyt huomattavasti paremmin kuin esim. itselläni että siitä propsit porukoilleni (jos johonkin ryhdytään, se myös viedään loppuun), mutta etenkin vanhemman väen taipumus näihin lyhytkestoisiin ihmedieetteihin on varsin kummallinen. Väitänpä silti ettei minun vanhempani todellakaan ole ainoita, sillä jostain syystä vuodesta toiseen ihmiset yrittävät räpeltää kaikkien kummallisten ”pikadieettien” parissa kun todellisuudessa paras tapa laihtua on muuttaa koko ruokavalio ja elämäntyyli pysyvästi, ei vain jonkin kuurin ajaksi.

Laitoin sitten äidilleni ohjeet hyvin yksinkertaiseen ruokavalioon sekä treeniohjelmaan johon lisäsin että mikäli hän ei jonkun liikkeen suoritustavasta ole ihan varma, voi hän sen googlettaa tai voi kysyä myös minulta. Hetken kuluttua sain vastauksen tekstiviestitse: ”Hahhahhaa! Vai jos en jotain liikettä tiedä :D En tiedä noista mitään. Kyllä mä tyydyn ihan heiluttelemaan kuminauhaa. Mutta jos tiedät alleille hyvän liikkeen niin kerro. En voi käyttää mitään painoja. Niskajumi aina päällä.”

Arvaatte varmaan mitä ajattelin tässä vaiheessa? VOI ELÄMÄN KEVÄT! :D Kuminauhajumppaa? Ei, ellet ole toipumassa jostain vammasta tai käytä sitä osana lämmittelyä/lihashuoltoa. Kiinteytystä alleille? Juu löytyy, noin viisi eri liikettä tekemästäni treeniohjelmasta kohdistui suoraan tai epäsuorasti ojentajiin. Niskajumi päällä niin ei voi käyttää MITÄÄN painoja? Hmm. Olisikohan aika venytellä ja treenata sitä lihaskuntoa jotta ne lihakset eivät olisi jatkuasti jumissa? Eli niinpä niin… Ei tainneet ihan mennä kaikki neuvot perille vaikka minun mielestäni erityisesti yli 50-vuotiaiden (äitini on kuusikymppinen) tulisi tehdä lihaskuntoharjotteita. Monilla onkin sellainen ihmeellinen käsitys että niillä kaalisoppadieeteillä kuihdutetaan itsensä ja korkeintaan käydään uimassa, poljetaan vähän pyörällä ja kävellään ja joskus heilutellaan kuminauhoja, ja sitten samalla esim. naisten ongelma-alueelle eli alleille on oltava täsmäliikkeitä (mutta EI painojen kanssa) ja kohta onkin kauniit ja kiinteät käsivarret? Mä en sano tähän kohtaan enää mitään :D


Oletteko ratkenneet ”pika”-, ja ”ihmedieetteihin”? Onko lihaskuntoharjoittelua kohtaan ollut ennakkoluuloja? Oletteko joutuneet samaan tilanteeseen että neuvoja ja apua kysytään mutta ne saattavat kuitenkin kaikua kuuroille korville?

Kertokaa!

Eve / Queen Of Everything

19 vastausta artikkeliin “Mikä siinä on niin vaikeaa?”

  1. huh, tästä tekstistä tuli mieleen ihan oma lapsuus ja nuoruus. muistan oman äitini harrastaneen laihduttamista ja jossain vaiheessa eksyneeni siihen touhuun mukaan, valitettavasti aivan liian nuorena. kokeiltiin sitä ja tätä ja tuota, tuloksia saattoi tulla mutta ne syötiin pois. oma äitini harrastaa laihduttamista edelleen, vaikka hänelläkin olisi järkevät ohjeet joilla saisi tuloksia. nyt hän haluaisi minun ruokavalioni tietää, kun se toimii. no v*ttu se toimii koska minä NOUDATAN SITÄ :D

    *syvä huokaus* rakastan äitiäni, mutta hermot menee kun aina saan samoja kysymyksiä. tyyliin ”mitä sä ostat kaupasta?” ja sit kerron yhä uudelleen ja uudelleen. sitten äiti lähettää kuvan leipomastaan suklaakakusta :’D

    päivittelehän hei jatkossa miten äitisi kanssa sujuu, olisi mielenkiintoista!

  2. Tuttu juttu, tai no sikäli että isäni on aina ollut hyvin urheilullinen ja liikkuu tosi paljon mutta syöminen on mitä on eli paljon pottua, rasvaa, makkaraa yms. Viimeksi kun nähtiin niin TAAS yritin toitottaa miten pitäisi syödä, ettei vedä kerran päivässä niin paljon ruokaa kuin napa vetää, jne., mutta… Sitten ihmetellään kun kolesterolit on koholla ja maha ei vaan pienene:-)

    • Niin se kyllä on itellänikin, että se treenaaminen on puolet helpompaa kuin syömispuolen hanskaaminen, vaan mä sentään tajuan mistä kiikastaa enkä lähde kaalisoppailemaan ikinä :D

  3. Kuulostaa tutulta niin teksti kuin kommentitkin. Itsekin teen aina silloin tällöin äidilleni terveellisen ja monipuolisen ruokavalion, jolla pitäisi painonkin pudota. Omasta mielestä ruokavalio on erittäin helppo ja yksinkertainen, jos saa esim. itse valita mitä lihaa syö, mitä vihanneksia ja niin edelleen. Mutta sekään ei oikein kelpaa, kun tulee näitä ”Korvasin tämän tällä toisella ja tämän jätin välistä ja söin yhden jäätelön”. Se ON turhauttavaa – miksi pyytää sitä ruokavaliota, jos saman tien vaihtaa suurimman osan ruuista joksikin toiseksi? Ei se sitten ole enää se sama ruokavalio.

    Ja myös tuo treeni. Tätä ja tuota ei oikein voi tehdä ja on aika raskasta kyllä ja kun tulee muutenkin pyöräiltyä. Mun puolesta jokainen saa elää miten haluaa, toki omien vanhempien kohdalla toivoisi niitä terveellisiä valintoja, mutta jos haluaa laihtua ja haluaa ruokavalion, niin se toimii vain jos sitä noudattaa. Ei, jos heti ensimmäisenä päivänä on pakko lipsua kun ”ei ole tahdonvoimaa”. Näitä samoja keskusteluja käydään uudelleen ja uudelleen, dieetti ei tarkoita sitä että on koko ajan oltava nälässä, eikä treeni sitä, että on jatkuvasti lihakset hellänä. Mutta kuten sanoit, äiti on äiti, ihana ja rakas.

    • Joo, kaikenlaisia omia kikkailuja ja korvaamisia tehdään helposti ja ”on aika raskasta kyllä ja tulee muutenkin pyöräiltyä” :D Naurattaa kun luen edes näitä, hihii.

  4. Mäkin oon joskus tehnyt perheenjäsenille ja kavereille ruokavalioita ja ihan samanlaista käytöstä on tullut sielläkin vastaan. Korvataan ruokavalion ruokia jollain toisilla.. ja näillä henkilöillä ei selkeesti ole käsitystä siitä mikä olisi oikeesti ”vastaavaa” vaan esim. ruisleipä kananmunalla ja kasviksilla korvataan toast-grillillä (vai mikä lie?) tehdyllä vehnäpaahtiksella jossa päällä voita, metukkaa, juustoa ja vuohdenjuustoa? :D Rahkat korvataan punasella viilillä/kermaviilillä ja kasvikset oli korvattu paistetuilla perunoilla. Proteiinia piti syödä joka aterialla niin vastaus on et söin nakkei. :) Heh.. Ehkä ei sit pitäis antaa yhtään vapauksia vaan tiukasti ”Rainbow wok-vihanneksia, kariniemen minuuttipihvi ja oliiviöljy. Ei muuta. Ei voi vaihtaa. ” Muuten alkaa tulla niitä ihme ruokien korvaamista toisella, jotka ei sitten täytäkkään niitä vaatimuksia ja ruokavalio ei enää ole SE ruokavalio jonka tein. ”Ei tää sun tekemä ruokavalio toimi”..

    • Ei jumalauta että repesin tolle ”ruisleipä kananmunalla ja kasviksilla korvataan toast-grillillä (vai mikä lie?) tehdyllä vehnäpaahtiksella jossa päällä voita, metukkaa, juustoa ja vuohenjuustoa” :D Mä niiiiiiiiin haluaisin korvata munkin jonkun aterian tolleen :P Myös tuo kasvikset = paistetut perunat, nam” :D

  5. Meillä olen toiminut sen seitsemän kertaa mieheni ruokaohjeistajana. Ja tarina ei pääty koskaan onnellisesti ;) Mies aina pyytää että neuvoisin, miten hän söisi, jotta laihtuisi. Mies on viittä vaille 50v., takaa päin farkuissaan kuin nuori mies, mutta edessä on se miehen vatsakumpu. Liikuntaakin harrastaa ihan kiitettävästi, ollaan vaan todettu, että hän ei liikunnalla laihdu…

    Muutaman päivän tai viikon päästä, kun dietti on päässyt hyvään alkuun ja tuloksia tullut, alkaa se selittely. ”Sää käskit mun syödä näin, mutta määpäs syönkin nyt tän jätskin sun ehdottaman rahkan sijaan!”. Niin, kun sää itse niitä ohjeita pyysit ARG!!!

    Rakastan miestäni ihan tälläisenä ja tämännäköisenä. Koska hänen suvussaan on korkeaa kolesterolia yms. voisi sen vatsakummun pienentäminen, n. 10 kg painonlaskua estää esim. diabeteksen mahdollisen puhkeamisen. Nyt olen kuitenkin kyllästynyt ohjeistamiseen ja annoinkin miehelle lahjaksi PT:n käyntejä. Säilyy sopu tässä liitossa :)))))) Rilla

    • Hyvä idea toi PT-juttu! Mä just mietin että uskoisikohan munkin vanhemmat paremmin jos Jutta.G ja BULL Mentula vähän pelottelisi ja pistäisi ne johonkin kunnon rääkkiin ja näyttäisi ettei se tee pahaa vaan hyvää ja kuuskymppinenkin voi ”bodaa” :D

  6. Läheisten neuvominen ei kannata ikinä. Siksi se sanonta meneekin, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan :) Joskus oikein pelästyy kun huomaa että joku on selvästi kuunnellut jotain mun mielipidettäni ja tehnyt päätöksensä sen mukaan :D
    -Mari

  7. Äiti haluaa laihtua, pikkusisko taas haluaa saada lihaa luiden ympärille. Olen molempia ohjeistanu sen tuhat kertaa. Mutkun asenne on tyyliin ”rahka on pahaa, kasvikset on kalliita ja pähkinöitä ei jaksa kaupassa ettii”, niin paljoapa miun ohjeistamiset auttaa.
    Molemmat on tosin tänätalvena innostunu käymään salilla! Että ehkä tää miun yrittäminen alkaa kantaa hedelmää jossain vaiheessa.

    • Kai se niin on että se pitää itse hiffata, tai sitten jonkun AMMATTILAISEN pitää sanoa samat niin sitten uskotaan ;)

  8. Onneks ei oo hetkeen kukaan kysynyt mitään ruokavaliota. Taannoin tosin yllätyin, kun yks naispuoleinen kaveri pyysi tekemään saliohjelman. Sitä on ite tullut tuota punttia väännettyä jo sen verran pitkään, että tuntuu niin oudolta, kun toinen kyselee, että minkälaiset toistot ois sellaista kiinteyttävää treeniä ja pelkää, ettei vaan halua ”sellaiseksi möykyksi”. Siinä sit koittaa olla ite töksäyttämättä, ettei perkeles sellaista kiinteytystreeniä oo olemassakaan, vaan naistenkin pitää treenata kovaa, eikä sittenkään kyllä vahingossakaan tuu möykyksi (valitettavasti imho ehram). Mut oikeesti tietysti tosi kiva, että ihmiset innostuu treenaamisesta ja uskaltaa kokeilla vähän muutakin kun sitä juoksua ja jumppaa :)

    • I feel u sis ;) Näinhän se on. Hyvä vaan jos edes innostuu vaikkei kokeilut ihan putkeen meniskään. Jospa se lamppu syttyy sitten ajallaan itsestään :)

  9. Joo. Voi pojat!

    Ite olin 15 vuotiaaksi asti reilusti ylipianoinen ja sielä oli jos jonkunlaista yritelmää. Muistan kerrankin laskeneeni, että jos syön viikon ajan joka päivä PELKÄSTÄÄN yhden mandariinin niin mulla on mahdollisuus laihtua viikossa 5kg. joooopa jooo. Lopullisen posahduksenhan tein sitten alottamalla mutsin kanssa sillon aikanaan painonvartijoissa ja tiputin 30kg. Ja en saanu siis mitään erikoislupaa osallistua vaan mutsi kiikutti mulle vihkot ja ohjeet omilta käynneiltään ja autto mua laskemaan pisteitä ja osteli niitä piste patukoita. Mulle PV toimi täydellisesti! En siis sen koommin palannu lähtömittoihin.

    SItten..aaaah..ihana..hermoja kiristävä..muiden elämäntaparemonttien tsemppari, potkija ja suunnittelija. OOOÄMMGEEE!! Hahhaha.

    Mulla on kans eräs ystävä, joka laihduttaa ja diettaa n. 12krt vuodessa. Sielä menee pussikeitto kuuria, kaalisoppa kuuria, ”syön vain leivän päivässä” -kuuria jne jnejne. Huoh. Syksyllä tein hänelle,hänen pyynnöstän, saliohjelmat, ruokavaliot ja kaikki. Ihan oikeasti kulutin aikaa ja vaivaa niiden tekemiseen, että tälleen ”ei ammatti” -ihmisenä saisin niistä kuitenkin mahdollisimman hyvät ja järkevät hänen käyttöönsä.
    Pyysin häntä käymään kanssani salilla, jotta voin näyttää liikkeet ja kattoo painot yms. alkuopastukset. Ensimmäinen hälytyskello pärähti soimaan, kun kaikkien maailman tekosyiden varjolla se ei millään käynyt. Nooh..kirjotin hänelle hyvät ohjeet mailiin kutakin liikettä varten ja heitin ehdotelmia millä painoilla kannattaa lähtee kokeilemaan ja millä perusteella painoja valitaan.

    Kirjoitin myös, että hän ei ole mulle tilivelvollinen, että en halua mitään selitys tekstareita ohjelman laiminlyönnistä, koska ei oo olemassa mitään hyväksyttävää syytä sille ja jos hän ei niitä noudata niin it’s fine by me, mutta turha tuhlata mun aikaa ja hermoja joillain paskoilla selityksillä mitä en usko kuitenkaan.
    HAHAHHAHA!!
    Ja kokonainen viikkohan tätä vissiin jaksettiinkin noudattaa ja niitä selitysviestejä alko pursuta mun puhelimeen kaikista pyynnöistäni huolimatta. :D Tiesin jo ohjelmaa tehdessäni mikä tässä tulee olemaan lopputulos..silti, vaikka kyseessä ei ole mun perse ja pidän huolen vaan omasta treenaamisesta, tuntuu moinen välinpitämättömyys ja suoranainen ohjelmalla perseen pyyhkiminen hiukka henkilökohtaiselta loukkaukselta, koska kuitenkin todella uhrasin siihen ajatusta ja aikaa. :)

    Ja noh..mutsin neuvomisessa päästään ihan omiin sfääreihin. Se tietää kaiken, koska ollaan kyllä puhuttu aiheesta useastikin, mutta aikunen nainen niin tottapahan ite tietää onko se illalla 10 leipäviipaleen mättäminen, päivän ainoana ruokana, terveellistä vai ei. :)

    Kuitenkin…oon päättäny, että hyväntekeväisyys ajan ja vaivan suhteen on nyt loppu, että en tod. ala vääntää kellekään enää yhtään mitään sen monimutkasempaa ennenkä on paperit taskussa ja siitä mulle maksetaan! :D

    • Siis mitäh? Etkö sä sit laihtunut 5kg/vko tolla mandariinitaktiikalla? ;)

      Mut joo, siis kovin tutulle kuulostaa tää muu ”tilitys”. Hyvät naurut sai jälleen kerran, näin se taitaa mennä aika monella muullakin :D

    • Joo mähän jaksoin sitä mandariini hommaa kuitenki kaikki 2 päivää. ;) Muistan vielä kirjottaneeni sinne vihkoon, repsahdettuani yhtenä päivänä syömään mandariinin lisäksi jotain muuta, ”HUOMENNA ET SYÖ MITÄÄN!!” :’D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta