Luulitko että lihavat olisivat leppoisia?

Jos luulit niin olit väärässä.

Sanonta lihavien leppoisuudesta ja siitä ettei kepposiakaan jaksa tehdä tulee varmaan siitä kun lihavilla olo on usein kuin turvonneella pullapojalla. Syöminen on kivaa ja herkuttelu vielä kivempaa, mutta kun sitä tarpeeksi toistaa niin hetken hurmio on usein pitkällä syötöllä elämän turmio, eikä lussupaskassa olossa viihdy itse eikä ympäristökään.

Nihkeä olo, hikeä pukkaa. Huohotuttaa vaikkei oikein mitään erityistä tee. Miten onkaan niin tukalaa? Vaatteet puristaa, hiertää ja kiertää. Ei huvittaisi tehdä muuta kuin vain maata kun niin laiskotuttaa. Ruoan päälle on kiva ottaa päikkärit, tunnin, kahden tai kolmenkin koska väsymystä riittää.

Miksi näin? No se on se epäterveellinen ja epäsäännöllinen ravinto. Se on se olo mitä tulee kun mussuttaa mielin määrin herkkuja, tai lataa aina pitkän syömättömyyden päälle kunnon rasva-, ja hiilaripommin. Tai se kun vaan yksinkertaisesti syö liikaa ilman sen kummempia selityksiä. Yllä kuvailtu olotila onkin varmaan se ainoa syy miksi herkkuihinkin voi kyllästyä. Kuka tuollaisessa olossa jaksaisi olla päivästä toiseen? Tuskin kukaan.

Harhaluulo siitä että lihavat olisivat aina leppoisia voidaan kumota sillä hetkellä kun ylipainoinen alkaa dieettaamaan. Siitä on kuulkaa leikki kaukana, ja leppoisan pulleron mielen valtaa aivan karmaiseva dieettihirviö! Sellainen taas täälläkin aamulla heräsi äärimmäisen huonosti nukutun yön jälkeen, ja asenne oli jo aamusta asti aikalailla VMP!


Hiilariviekkarit, se leivän, perunan ja pastan puute. Normiruoista luopuminen ja rahkaan ja marjoihin vaihtaminen, pthyi! Kyllä kiukuttaa vähemmästäkin kun juustoa ruoan seassa ei näy eikä kuulu, eikä jauhelihaakaan saa enää syödä mielin määrin. Ei kipuu, ei hyötyy. Näillä mennään.

Tiedän että päivä päivältä homma käy helpommaksi kun kroppa tottuu ensishokkiin, mutta kyllä se vitutus sieltä taas jossain vaiheessa nousee. Joko silloin kun homma alkaa maistumaan puulle ja mieliteot piinaavat 24/7, tai sitten kun palkinnoksi dieetillä pysymisestä kaloreita kiristetään entisestään tai vaihtoehtoisesti pakotetaan liikkumaan enemmän. Dieettivitutus, tuo vanha ystävä. Voi kuinka en ole sinua kaivannutkaan…

En selkeästikään ole ainoa tammikuisen dieetin aloittanut henkilö, sillä Prisman lisäravinnehyllyt loistivat tyhjyyttään tiettyjen tuotteiden kohdalla…


Vittuuntumisiin!

Eve / Queen Of Everything

8 vastausta artikkeliin “Luulitko että lihavat olisivat leppoisia?”

  1. Tää ei vissiin lähettäny aamullista kommenttiani? Tai ainakaan en jaksanut jäädä näin tosi pitkäjänteisenä ihmisenä odottamaan sitä latausta loppuun. ;) Mutta siis ihan super hauska aamun aloitus ja mulle tulee hauskimmat viikot ever kun luen tätä sun taipaletta. ;)) Gou Eve gou!

    • Ei tullut kuin vasta tää kommentti, eli aiempi on kadonnut bittiavaruuteen :) Siis nauratko sä mun kustannuksella? PERKELE :D ;) Ei vaan, mielenkiintoisia lukuhetkiä voi taas piisata astetta enemmän kun meikä on dieettimodessa… Kun ei pääse mässäilemään yhtään niin johonkinhan se turhautuneisuus on purettava :D

    • Thanks! :) Äläs ny, teksti lienee huomattavasti loistokkaampi kuin olotila. Sellasta se taas on tää aloittelu ja ruokavalion siistiminen, ärripurri iskee! :P

  2. No nii…hiilariviekkarit täysillä. Se on kyllä jännää..miten sitä voiki seota niin..:D Kannattaa oikeesti harkita sitä aamupuuroa. Iteki inhosin sitä ennen ja kuvittelin, ettei tod. pysty, (ku vetelin kans ruisleipää munalla ja juustolla yms kahvin kanssa mielellään aiemmin) mutta ku sen suolaa hyvin (suolattomana sitä ei syö pirukaan..) ja nakkaa raejuustot päälle ja vetää mehukeitot mukista niin se on yllättävn hyvää. (jos siis rahkan saa vaihtaa raejuustoon..).

    • Hiilariviekkarithan ne… :D Puuroa en pysty syömään puurona, on sitä tässä 34 vuoden aikana lapsuuden traumojen jälkeen kokeiltu useammankin eri dieetin aikana. Mä alan yökkimään ja puuro nousee ruokatorvesta väkisin takaisin suuhun. Puolet lautasesta saatan saada syötyä mutta kohtaus on kuin Pelkokertoimen kuvauksista. Ei vaan uppoa.

      Tosiaan ainoa kerta kun olen saanut puuroa/velliä syötyä oli viime kesäkuussa kun mut vietiin kiireellisesti sairaalaan leikattavaksi, ja jouduin olemaan syömättä 2vrk. Siinä kun olin nääntymäisilläni nälkään (olin ollut siis myös juomatta) ja tiputukseen jouduttiin laittamaan, pystyin hieman puuroa syömään kun olin niin heikkona. Mut puuroa jäi silloinkin lautaselle, kaiken muun tarjottavan söin :D

      Ja toi puuro + raejuusto yhdistelmä on yksi kauhein. Mä en pidä raejuustostakaan eikä se kuulu peruskauden ruokavalioon mulla laisinkaan :) Silloin kun en jostain tykkää, niin en todellakaan tykkää. Ei ole olemassa mitään harmaita välimuotoja vaan antipatiat ruokia kohtaan on sitten kunnon mittasuhteissa :D

    • Aivan. Siitehän se on uskottava, ettei se puuro mene. :D Jännä, et se taitaa lapsuuden pakotuksista monella olla se puuro aika traumana. Iteki muistan vaan sen pakkosyötön maidon ja sokerin kera..hyi helvetti!!! O.o

      Mut ainaki vatsalaukun pienentyessä dietin yhteydessä se nälkäkin pienenee pikku hiljaa. Ja hiilariviekkaritki parissa viikossa hellittää. Että ei, ku tsemppiä jatkoon…. :)

    • Oot oikeessa tuon nälän vähenemisen kanssa. Tai en tiedä väheneekö, mut siihen tottuu. Ja sitten jos tiputetaan kaloreita tai lisätään kulutusta niin taas sama kärsimys :´)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta