Bikini Fitness lavat kutsuu!

Mä kuulen Bikini Fitness lavojen huutavan mun nimeä. Nyt se kipinä iski sitten minuunkin! Musta tulee Bikini Fitness Babe! Miksen minäkin kun kaikki muutkin? Ja sitten mä heräsin ja päästin kissan ulos… Aivan näin. Ei siis ole kyse todellisuudesta, eikä edes unestakaan mutta aihe tuli taas esille joten jouduin yleisellä tasolla lajia taas hieman pohdiskelemaan.

Miksi nykyään niin moni haluaa kilpailla ja ”esitellä työnsä tuloksia” lavalla? Missä on perinteinen kova työ, hiljaa kellaripunttiksella puurtaminen ja omaksi iloksi urheileminen ilman välittömiä kisahaaveita ja lavaunelmia? Moni perusteleekin kisahaaveitaan sillä että on hyvä olla joku tavoite mitä kohti etenee. Niin on. Mutta onko sen juuri oltava kilpaileminen ja lavalle nouseminen? Eikö se voisi olla esim. kunnon X tai tuloksen Y saavuttaminen ja vasta sen jälkeen kisasuunnitelmien lukkoon lyöminen? Ihan niin kuin aina ennenkin?

Nykypäivänä tytöt nousee lavalle vuoden treenillä, kun vasta vähän aikaa sitten treenattiin kaikilta salaa ja nöyränä sen kymmenisen vuotta ennen kuin tuloksia kehdattiin julkisesti esitellä, ja silloinkin vielä vähän hävetti kun ei muka ollut tarpeeksi lihaa. Molempi pahempi, eli jotain tuosta välistäkin voisi varmasti olla. Bikini Fitness on lajina helppo. Ei helppo siinä mielessä että menestykseen vaadittavan bikinifysiikan saisi sormia napsauttamalla, mutta lajivaatimusten osalta kynnys kisaamiseen lienee huomattavasti matalampi. Bikiniin ei vaadita niin suurta lihasmassaa kuin esim. Body Fitnekseen, joten aloittelijankin on helpompi unelmoida kisadebyytistään.

Kaverini Linda kirjoitti jokin aika sitten FitFashionin blogissaan kisaamisen siirtymisestä syksylle 2014. Kirjoitukseen ja blogiin pääset tästä: Linda Manuella. Lindan alkuperäiset tavoitteet olivat 2014 kevään Bikini Fitness kisoissa, mutta hänen valmentajansa Aki Mähönen suositteli kilpailemisen siirtämistä syksylle. Lindalla olisi ollut hyvät mahdollisuudet kisata jo keväällä ja lavalla olisi oltu ihan hyvässä kunnossa, mutta Lindan ja valmentajan tavoitteet ovat sellaiset että lavalle viedään todellakin parasta mitä sillä hetkellä on tarjota, ja jos parempaankin pystyy niin miksi hötkyillä?

Lindalla on itsellään taustalla kuntosaliharrastusta jo useampi vuosi ja hän on myöskin työskennellyt kuntosalilla, sekä sen lisäksi opiskellut HEO:n kautta avoimessa yliopistossa liikuntaa ja terveystiedettä samalla kouluttautuen FISAF:illa personal traineriksi (FISAFille ei pääse ellei ole jo kahta vuotta alan kokemusta tai yliopistokursseja vähintään 25 opintoviikon verran). Näin ollen pohjat omaan treenaamiseen ja mahdolliseen kisaamiseen ovat kunnossa, ja varsinaisiin kisoihin tähtäävää treenausta tulee alle huomattavasti pidempi jakso nyt kun kisaamisen ajankohtaa myöhäistettiin hieman. Tässä mielestäni on loistava esimerkki siitä miten kunnianhimoisen urheilijan ja häntä valmentavan tahon tulisi toimia. Mietitään tarkkaan, suunnitellaan ja panostetaan kunnolla siihen mihin ollaan ryhtymässä eikä vahingossakaan lähdetä soitellen sotaan.

Linda Manuella

Kannustan siihen että on unelmia. Onhan ne aina hienoja tarinoita kun joku kasvaa rumasta ankanpoikasesta joutseneksi, ja itsekin olen ihan samalla tiellä. Läskistä luuserista raudankovaksi muskelimimmiksi, mutta väittäisin että näin vanhempana on jo jonkinlaiset realiteetitkin mielessä. Miksei saisi unelmoida, miksi pitäisi ajatella ettei itsestään ole varmaankaan mihinkään ja jättää yrittämättä? Ei pidäkään! Kehitys loppuu tyytyväisyyteen, mutta siihenkin että kehittyy oikeaan suuntaan on järkevä tehdä pidemmän ajan suunnitelmia ja miettiä onko juuri itsestään oikeasti siihen.

Tiedostan itse mitkä asiat fysiikassani ovat etuja, ja mitkä kenties haasteita. Osaan noin suurin piirtein sanoa mihin lajeihin minulla on lahjoja ja mihin taas ei ole. Kaikilla ei ilmeisesti ole yhtä hyvää itsetuntemusta, ja harmikseni olen huomannut että he saattavat saada kannustusta myös kokeneilta kisaajilta ja valmentajilta. Tietty, raha se on mikä puhuu joten sillä kai mennään. Minusta joskus olisi hyvä silti kysyä että onko unelmasi tavoittelemisen arvoinen? Uskotko että olet juuri siinä hyvä? Voisiko se olla kuitenkin jotain muuta, jotain sellaista missä olisit vieläkin parempi?

On hienoa voittaa itsensä, jokainen lavalle noussut on voittaja, jokainen kisadieetin läpi käynyt on voittaja. Bla bla bla. On hyvä kokeilla rajojaan, jos et koita et voi voittaa, ja jokainen hakee omaa parastaan. Bla bla bla. Miksi kuitenkaan hakata päätään seinään tai väkisin yrittää ahtaa liian isoa neliötä läpi pienestä ympyrän muotoisesta aukosta? Kaikki eivät sovi samaan muottiin, oli se kuinka muotia tahansa.

Suomen tämän hetken ehdottomasti kovatasoisin ja myös kansainvälisellä tasolla menestynyt, ammattilaiskortin saanut IFBB Pro Anna Virmajoki on hyvä esimerkki siitä muotista mihin itsensä tulisi tunkea. Ruumiinrakenne on siro, mutta hyvin voimakkaasti tiimalasimallinen, ehta ja aito X vaikkei toki kaikki ihan luomua olekaan. Kaikki eivät voi olla Annoja, mutta siihen tulisi pyrkiä koska kyseinen malli istuu lajivaatimuksien sisään ja on esteettisesti juuri sitä mitä haetaan.

Torstaina juttelin erään kovaa treenaavan tuttavani kanssa ja hieman huvittuneena pohdittiin monen neitokaisen Bikini Fitness -suunnitelmia. Pahimmissa tapauksissa sitä on liian pitkä ja ruippana hongankolistaja (laji sopii parhaiten lyhyemmille tai keskipituisille naisille, sillä selkeästi pitkillä ns. mallimittaisilla naisilla vartalon mittasuhteet ym. tuottavat taatusti ongelmia hallittavuudessaan ja kokonaisuuden ylläpitämisessä). Tähän päälle jos on vielä luonnostaankin laiha ja lihaton, enemmänkin alipainoisen oloinen niin… Pelkällä kireydellä ei pitkälle pötkitä jos kroppa muutoin on kuin 10-vuotiaalla pojalla. Jos on kapea rakenne (ei luontaisesti leveyttä hartialinjassa) ja poikamainen kapea lantio eikä selkeästi erottuvaa vyötäröä, saatetaan olla jo hieman heikoilla jäillä.

Kaunis leveähkö hartialinja, kapea ampiaisvyötärö ja kiinteä mutta iso pyöreä takamus naisellisen kaarevan lantion kanssa on lähes mahdoton saada niissä rajoissa mitä Bikini Fitness vaatii jos lahjoja ei ole laisinkaan. Kaikenlaisia vartaloita voi toki muokata lihaksilla suuntaan jos toiseenkin, mutta Bikinissä lihasmassa ei saa olla kovinkaan merkittävässä osassa joten varsinaisiin ihmeisiin ei todennäköisesti pystytä, eikä ainakaan kovin lyhyellä aikajänteellä. Lyhyille tytöille vartalon muokkaaminen naiselliseen suuntaan ei ole niin vaikeaa mikäli muotoja ei genetiikan puolesta ole, mutta pitkänhuiskeat tytöt jäävät kyllä auttamatta kakkosiksi jos geenilotossa on tullut huonot kortit naisellisuuden suhteen.

Olkapäitä ja selkää voi treenata leveämmäksi ja sillä saadaan huijattua kapeaa rakennetta yläkerran osalta, reisiin ja takapuoleen saa lihaksilla lisää kokoa, mutta esim. liian poikamainen ja pitkä kapea vartalonmalli (ns. tikkarikroppa) ilman naisellisia luontaisia kaaria on yksi pahin jota lähteä työstämään. Suurentamalla ylä-, ja alakroppaa saadaan toki luotua harhakuva kapeasta vyötäröstä ja hieman voi huijata, mutta jotkut rajat ne on fysiikallakin ja kun lajina on Bikini, ei kovin suurella lihasmassalla voi epätasapainoisuutta tai lajiin sopimatonta vartalonmallia korjata. Silikonit ovat melkein jo lajivaatimus (hiljainen sellainen), mutta ei niilläkään kaikkea naisellisuutta saada aikaiseksi.

Bikini Fitneksessä menestyäkseen ei riitä jos lähtötilanteessa ainoat valttikortit ovat bodaripoikaystävän neuvot, kisavärillekin kalpeneva tekorusketus ja Better Bodiesin pinkit velourcollarit duckface-teinipeiliposeissa. Karua mutta totta, siihen menestymiseen tarvitaan oikeanlainen malli jota voidaan alkaa työstämään entistäkin paremmaksi. Halvemmasta ja pirtsakasta perussporttiautostakaan ei saa Ferraria vaikka laittaisi hevoskuvan keulaan ja virittäisi moottoriin komeat äänet. Se on koottava kamat juuri oikeanlaisen rungon ympärille, oikealla tehtaalla, alusta asti.

Lyttäänkö nyt kaikkien unelmia olemalla negatiivinen? En suinkaan, tai en ainakaan tarkoituksella. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole se että kohti omia unelmiaan ei kannattaisi pyrkiä, tai mikäli et ole jo valmiiksi Anna-klooni, niin et tule koskaan olemaan mitään. Unelmia pitää olla ja unelmat harvemmin toteutuvat itsestään, niiden eteen täytyy tehdä kovasti töitä. Siltikään kaikista ei vain ole kaikkeen, eikä se ole kohtaloonsa alistumista ja luovuttamista, vaan realismia ja toivon mukaan oman focuksen ja sen maksimaalisen panostuksen suuntaamista niihin asioihin joihin lahjoja on, ja jossa oikeasti voisi menestyä ja tuoda sitä parastaan esille.

Eve / Queen Of Everything

21 vastausta artikkeliin “Bikini Fitness lavat kutsuu!”

  1. Aamen.

    Veit sanat suustani. Kummasti vaan vielä joka kerta, kun joku on alottanu kunnolla treenaamaan, niin kaikki on kyselemässä, että millonkas sitä lavalle astutaan. Huh ja huh.

    • Lavalle! Joo, ei pitäis kyllä olla ekana suunnitelmissa. Ennen ensin harrastettiin ja sitten vasta mietittiin. Nykyään päätetään että kilpaillaan ja aletaan sitten treenaamaan…

  2. Ihan kun tekstistä paistas kateus läpi. Ihan kun olisit kateellinen sille pitkälle ruskettuneelle tytölle, kellä on ne pinkit housut ja joka on LAIHA ja kellä on se bodari poikaystävä ja joka ihan oikeesti lähtee kisamaan bikini fitness kisoihin ;) Eikö sulle oo opetettu, että kateus on rumaa?
    Tsot Tsot neiti, sulla on näköjään vielä paljon opittavaa tästä elämästä.

    T: Nettikiusaajan vastaan oleva lukija.

    • Oli sen verran erikoinen tulkinta ja pitkälle vietyä arpomista että hieman nauratti :) Aika hassua että tuollaista johtopäätöstä edes pystyi tekemään tämän kirjoituksen perusteella. Nämä kuvaelmat bodaripoikaystävistä, pinkeistä collareista ja muut Ferrarin vertaamiset perinteiseen sporttiautoon oli ihan keksittyjä sanaleikkejä, tarkoituksena värittää kirjoitusta. Toki varmasti moisiin yleistyksiin moni sopii ja se on tarkoituskin: puhua yleisellä tasolla. Nettikiusaamista tälläisestä yleistävästä ja kuvitteellisesta kirjoituksesta ei kyllä pitäisi saada mitenkää väännettyä :)

      Eli ei, en ole kellekään keksimälleni ja sanaleikeissä käyttämälleni ihmistyypille kateellinen, ja olisi aika nurinkuristakin olla kateellinen asioille joista ei pidä, joita ei arvosta ja jotka ovat omien tavoitteiden vastaisia. Jos jollekin pitäisi olla kateellinen niin sitten se menisi ihailemieni ja arvostamieni ihmisten suuntaan, loogisestikin! :)

    • Hienoa, että kommentti sai sinut nauramaan :) Selittely on myös hyvin hauskaa luettavaa :D Ihanaa syksyn ja talven odotusta :)

    • Tapanani on julkaista julkaisemisen arvoiset ja asiallisina pysyvät kritisoivatkin kommentit (vaikka pääasiassa pyrin pitämään tätä ns. ”hyvän mielen blogina”). Luonnollisesti myös vastaan esitettyihin kommentteihin, mutta mikäli tulkitset oikaisuni ja vastaukseni selittelyksi niin sille en toki voi mitään. Kenenkään mielipidettä, olettamuksia tai ajatuksia kun ei kukaan toinen voi väkisin muuttaa.

      Ihan samanlailla minä itsekin olen pitkä nainen ja näin ollen omasta mielestäni epäsopiva vaikkapa Bikini Fitnekseen, eli ei auttaisi omalla kohdallani edes mieletön laihdutus. Jyrkkiä mielipiteitä esitän mutta ne koskettavat myös minua itseäni, eli en sulje itseäni tämän arvostelukriteerini ulkopuolelle millään tavalla. Mulla on myöskin ollut useampia bodareita kumppaneina, ja nykyinenkin mies on bodari ja lajissa useampaan kertaan aikoinaan kilpaillutkin, että senkään kohdalta en voi rajata itseäni ulos. Ai niin, ja meiltä löytyy myös se urheiluauto jota vertauskuvassani käytin! (Paitsi ei kyllä Ferraria) :)

      Mutta oikein mukavaa syksyn ja talven odotusta myös sinnepäin, kiitos kommenteistasi vaikkei näkökannat ihan kohdanneetkaan :)

  3. Hyvä kirjoitus jälleen kerran, sulla todellakin on sana hallussa ja kynä kädessä, vai olisko se tässä tapauksessa näppis sylissä :) Olen itsekin pitemmän aikaa ihmetellyt sitä miksi kaikki haluavat heti kisata ja usein jopa omalle vartalotyypilleen sopimattomassa lajissa. Ihan niin kuin sanoit niin ei kaikki vaan voi olla kaikessa hyviä. Itsekin olen pitkä ja laihanpuoleinen ollut aina, joten kovin hyvää pakettia musta ei biksulajiin saisi. Niinpä mä yritänkin saada enemmän sitä lihaa ja heikkouksia korjattua ja suuntaan sitten vähän myöhemmin body fitnekseen. Lihasta tietysti tarvii enemmän, mutta myös noita mainitsemiasi heikkouksia on helpompi korjata kun pohjat ei ole ihan hyvät tuohon bikiniin ja vaikka sinne voisi päästä nopeammin niin menestystä tuskin tulisi tällä ruumiinrakenteella. Nyt takana kaksi vuotta kuntosalia ja vielä tulee kaksi lisää ennen kuin lavalle kehtaan mennä.

    • Kiitos :)

      Kirjoittaminen on kivaa puuhaa, ja kiva jos näistä jutuista joku saa joskus jotain irtikin. Pääasiassa positiivista fiilistä tietysti haetaan mutta joskus käsitellään sitten vähän nuivemminkin jos aihe sitä vaatii. Tsemppiä treenaamiseen ja sinne Body Fitnekseen! Hienoa jos olet löytänyt oman juttusi :)

  4. Ihan asiallinen teksti ja ihan fitness-lajeihin hurahtaneena en nähnyt tätä kuitenkaan negatiivisena tekstinä. On totta että monet änkeävät nopeaan lavalle, itsekin ekat kisat kisasin ns. aikaisin, mutta en ole katunut sitä hetkeäkään. Siitä syttyi vain suurempi palo, koska sen jälkeen tiesin mitä laji kisaamisasteella on ja mitä se vaatii. Toississakaan kisoissa ei ollut vielä riittävästi massaa, saas nähdä miten kolmansissa ;)

    Itse jäin hieman miettimään tuota bikinikropan kuvailua, kovin leveää hartialinjaa siellä ei mielestäni suosita ja asennoissahan pyritään jopa tekemään selästä kapeampaa, kun vedetään käset kylkiin ja kyynärpäät taakse taka-asennossa. tämän vuoden sm-kisoissahan tosin oli hyvin erilainen tuomarilinja mitä aiemmin ja poikkesi kyllä Anna Virmajoesta jonninverran ;) Saas nähdä mietn laji etenee….

    Loppukevennyksenä: Meiti muuten törmää usein tällaiseen ihmetykseen kun nyt itse siellä salilla ahkerasti huhkin, mutta mies ei. Minulla ei siis täyty kriteeri ”bodaripoikaystävästä”. Ou no, voinko koskaan menestyä? :D

    • Hienoa että tulkitsit tekstin niin kuin sen olin tarkoittanutkin, eli ei missään nimessä negatiivisena tai mitenkään nettikiusaamisena tjsp (jollaisena se oli harmikseni onnistuttu ainakin kertaalleen ottamaan).

      Vaikkakin yritän kirjoittaa mahdollisimman selkeästi ja ymmärrettävästi, olen ilmeisesti ilmaissut tuon leveän hartialinjan osuuden niin että siitä saa kuvan jostain ladonovista ja massiivisista latseistakin ja niiden tarpeellisuudesta. Tätä en siis tarkoittanut ja tuossa olet oikeassa. Bikinikropan tulee olla siro ja selkääkin sumputetaan, mutta jos kroppa on I-kirjaimen muotoinen kun sen pitäisi olla enemmän X (sirossa mallissa X) niin se on aikamoinen haaste. Parempi kuvaus olisi kenties vyötäröön suhteessa oleva selkeästi leveämpi tms, eikä yksittäin vaan että ”leveä” hartialinja :)

      Tuo on myös tosi mielenkiintoista että mihin suuntaan laji on menossa. Hiljattain tuomarointi on ollut yllättävänkin ristiriitaista. Toivoisin kuitenkin itse että esim. Anna Virmajoen fysiikka olisi se mitä pidetään vaikkapa Suomen tasolla ihanteena, itse arvostan sitä suuresti. Totta on että siihen on varmasti ihan tajuttoman vaikea päästä (itsestäni ei olisi koskaan moiseen), mutta kriteereiden pitääkin olla korkealla :)

      Mitä tulee bodaripoikaystäviin niin kaiketi se perinteisesti sellainen jokaisella treenaavalla naisella pitäisi olla. Hyvä että rikot rajoja :D Mä olen sellainen lussupaska itse (itsekritiikkini on varsin osuvaa) että mulle on tärkeämpää miehen treenaaminen kuin oma. Bodari se olla pitää, heh :D

    • Repesin tosta viimeisestä kappaleestas nyt tossa kommentissas :D
      Bikinikropan ajatus siis samankaltainen ja Annalla on kyllä huisi fysiikka, se on pakko sanoa, vaikka oma ihanteeni on enemmän bf-tyyliä ja sieltä omat ihanteeni on Heidi Sorsa, Tiina Vaskelainen, Mari Päkkilä….. :)

    • Heheh :D Itseironia on aina paikallaan…

      Annan kroppa on kyllä sellainen ettei kovinkaan treeni sitä tuota ellei ole genetiikka suotuisa jo muutenkin. Aivan lyömätön sillä saralla jos näin voisi sanoa :) Itsekin ihailen pääasiassa ihan muunlaista fysiikkaa, mutta monenlaiset lookit voi olla ainakin yksittäin mieleeni. Enimmäkseen kuitenkin itse diggaan noista missä on selkeästi enemmän lihaa. Mitä isompi sen parempi (kunhan on hyvin naisellinen), mutta pidän tietystä pehmeydestä ja lantion/rintojen/pakaroiden kaarista jne, eli varmaan offifysiikat on kaikista kauneinta katseltavaa monenkin kohdalla :)

    • Ja kisafysiikan ei pitäiskään olla se mitä tavoitellaan pysyväksi fysiikaksi…. Itsellä on kaksi ihannetta ikäänkuin, ihanne miltä haluaisi näyttää kisakunnossa ja ihanne miltä offilla, onkohan sekavaa? :D

  5. Erittäin hyvä teksti, jäi oikein mieltä vaivaamaan onko mä nyt sopiva bikiniin vai en :D Kyllä mä haluan uskoa olevani, vaikka myös suht pitkä olen myös. Jään seurailemaan sun blogia, niin mielenkiintoiselta se näin ensilukemalla ainakin vaikuttaa! :)

    • Älä vaan usko vaan ole! ;) Aika kärkevästihän tuo on kirjoitettu, mutta kieltämättä jos liian hyvin kuvaukseen sopii niin sitten kannattaa miettiä olisiko joku muu laji parempi :) Ja kiitos kehuista! Tervetuloa jatkossakin seuraamaan :)

  6. Hurjan negatiiviselta kuulostaa kieltämättä tuo, että pitäis keskittyä ennemmin sellasin asioihin joihin on varmasti rahkeita, jos fysiikka ei ihan just oo sitä vaadittua. Tottahan se on, että ehkäpä niillä hongan kolistajilla on olemattomat mahdollisuudet päästä Bikinin vaatimiin mittoihin, mutta uskon, että mahdollisuus on kuitenkin olemassa ja jos se on jonkun unelma niin ehdottomasti sitä kohti tulee pyrkiä. Ei kaikki unelmat toteudu, mutta musta on ainakin kiva tietää, ettei se johtunu yrittämisen puutteesta. :)

    Itellä on tähtäimessä Bikinit. Siksi, että tykkään itseni haastamisprojekteista. Ja en ole mainitsemasi pitkä ja laiha tyttö vaan varmaan just se täydellisen fysiikan, Bikiniin nähden, omaava naisellinen vartalomalli. :D

    • Minusta se ei kuulosta hurjan negatiiviselle, eikä edes negatiiviselle, vaan ennemminkin ehkä… realistiselle? Kannustavana sen ennemmin itse näen, sellaisena että paukkuja kannattaa tunkea sellaisiin juttuihin mitkä sopii itselleen parhaiten. Vähän sama kun mä en yritä laulutähdeksi vaikka nautin lauleskelusta silloin tällöin ja omaan ihan hyvän äänen kunhan biisivalinta on oikea. Sen sijaan tälläiset ”taiteelliset lahjakkuudet” mitä minusta löytyy kannattaa valjastaa vaikka sisustusjuttuihin missä olen oikeasti hyvä ja voisin kehittyä vielä enemmänkin (ja pysytellä muuten suihkulaulannassa) :)

      Se että fysiikka ei oo ihan just sitä vaadittua ei haittaa, mutta jos se on tosi kaukana siitä niin ehkä joku muu juttu olisi parempi, se oli oma ideani. Unelmia kohti toki saa pyrkiä ja pitääkin, se oli kirjoituksen pointti. Mutta ei pidä kuitenkaan olla sellainenkaan joka tunkee American Idolin karsintoihin vuodesta toiseen vaikka on sadasti sanottu että ei kannata, se on jo pään hakkaamista seinään :)

      Tsemppiä kisaprojektiin! :)

    • Hahhah. Kai tällänen ajattelutapa on mulle ihan uskomattoman vaikea, koska ite oon sellanen, että menen just sitä asiaa kohti mitä intohimoisesti haluan. Ajattelematta juurikaan realistisesti. Se oma halu vaan ajaa tekemään kaikenlaista enkä vois kuvitellakaan luopuvani jostain kokeilusta vaan siksi, että ehkä ei ookkaan realistisesti ajateltuna järkevää ängetä mukaan. Sitä ängetään ja jos siinä tulee turpaan niin tulipahan kokeiltua…sen voi sitten unohtaa ja siirtyä seuraavaan. En tarkottanutkaan, että sitä pitäis yrittää uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Tietty saa, jos jaksaa pettyä aina uudestaan ja uudestaan, mutta ite ainaki sitte jo kyllästyn. Vaan tarkotin sitä, että vaikkei ois niin prikulleen sopiva johonki niin voi sitä silti yrittää, jos se on se juttu mitä väkisin haluaa. Ettei sitä kannata heittää hanskoja tiskiin ennenkä on kokeillu.

      Homm..kiitti tsempeistä. Ei oo huolena, ku pääkopan kestävyys. :DD

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta