Fitness Freak – Paino sanalla FREAK

Aina välillä netissä surffaillessani musta tuntuu että elän keskellä yksisarvisten sateenkaarioksennuksia. Lääketieteellisissä opuksissa ”Fitness ADHD” on enää tautiluokitusta vaille valmis, mutta väitän että tuo diagnoosi ainakin silloin tällöin täyttyy joillain yksilöillä. Musta on hienoa että on ihmisiä keiden jo ihan siihen luontaiseen persoonallisuuteen kuuluu sellainen yltiöpositiivisuus ja hyvä tsemppihenki. Ne on ihmisiä jotka suurimman osan ajasta jaksavat olla aurinkoisia ja niistä mäkin saan ammennettua hyvää tuulta ja energiaa itseeni. Mä pidän sellaisista ihmisistä, aidosti.

Mutta miten voi olla että joillekin ihmisille kaikki on aina niin ihq että? Ei voi olla! Jaksetaan muka painaa sata lasissa koko ajan ja säteillään ja kaikki on yhtä glitterii ja kaikkee fantsuu ja tekohymy perseessä asti vedetään yliaktiivisina duracellpupuina huolimatta siitä kuinka kova on dieetti tai kuinka rankat treenit. Ei kato kun se on niin ihanaa että. Helppoa ja mukavaa. Mä rakastan fitnessii!!! Argh. En kestä. Kuka semmoista kestää ikuisuuksia? Bitchslap nyt heti!

Tämä avautumiseni ei todellakaan koske niitä ihmisiä keiden luonteenpiirteenä on iloisuus. Ei siinä ole mitään pahaa. Ei hypetyksessä ja leijumisessakaan ole mitään pahaa silloin kun sille juuri sillä hetkellä on syytä, siinä hommassa on oikea tekemisen maku, kaikesta on nähtävissä selkeä kehitys ja yleensäkin siitä koko touhusta paistaa vahvasti läpi se että juuri se on ihminen omana itsenään, ja vielä täysin järkipäissään. Se on sen ihmisen oma juttu ja aito sellainen, ei siitä ole haittaa eikä sellainen ärsytä juuri koskaan. Tälle ihmiselle se yltiöpositiivisuus on ihan bueno, ei se hypetys polta sitä ihmistä loppuun.

Tämä avautumiseni koskee enemmänkin niitä ihmisiä jotka ovat ärsyttävyyteen asti suuna päänä ja pää kolmantena jalkana hössöttämässä ties minkä jutun perään ja jatkuvasti ollaan Naantalin aurinkoina vaikka aina ei ehkä olisi syytäkään. Jännä juttu onkin se, että tälläiset joka paikan höylät ja ylivilkkaat hömpät usein väsyttävät itsensä sillä omalla touhottamisellaan ja sitten ollaan burn outissa ja treenilomalla ja päälomalla ennen pitkää ja vielä ihmetellään miksi. Miksiköhän?

On täysin ok jos oma tyyli on alusta asti ollut iloinen ja reipas ja sata rautaa tulessa toimii ilman, että siitä hönkimisestä ja sykkimisestä joutuu ottamaan stressiä, mutta se ei enää ole ok jos pimahdetaan täysin jostain asiasta ja uuvutetaan itsensä juoksemalla sen aihepiirin parissa koko ajan kieli vyön alla. Arvatenkin tämä ongelma on 95% naisten ongelma, ja urheilulajeista voimakkaammin juuri fitnesslajeissa. Joskus tekisi mieleni huutaa että ”Bitches! Calm the fuck down!”

Mitä mä voisin sanoa? Hei. Hieno homma jos juuri sinä jaksat herätä aamulla kello 04.00 lenkille. Sun piti tehdä vain normaali aamuaerobinen kevyesti, 30min, mutta ohjeista huolimatta sä juoksit 60min putkeen koska se vaan on niin ihanaa ja oot ihan virtaa täynnä. Jes. Hieno homma että sä päätit vielä ylimääräisenä aerobisena kävellä töihin, 10 kilometriä. Hieno homma että työpäivänä söit parsakaalia kylmänä ja kanaa maustamattomana, ja aloit säveltämään omiasi ruokien kanssa koska superfood! Sitten suuntasit salille odottamaan valmentajaa ja sitä ennen toki teit vähintään 30min jotain asiaan kuulumatonta, kuten juoksumatolla askelkyykkyjä tai vatsalihaksia puolapuissa roikkuen, jotta olet sitten sopivasti lämmitellyt ennen kuin valmentaja tulee paikalle ja voitte tehdä ne hänen suunnittelemat lämmittelyt siihen päälle. Ja hei, hienoa että oman punttitreenisi jälkeen juoksit vielä loppuun puolisen tuntia juoksumatolla, ja siitä sitten huomasitkin että hei, tuollahan alkaa ihan just spinning! Ja Bodypumppi! SINNE! Hyvä kun keskityt yhteen asiaan kerralla etkä ylidramatisoi ja hehkuta kaikkea liiaksi. Missä on Off-nappula?

Tälläisille ihmisille pitäisi kai sanoa vaan että: Oikeesti. Kehittyäksesi fyysisesti ja pitääksesi henkisesti pakan kasassa: Älä vittu säädä kaikkea ja koko aikaa ja täysillä. Keskity tärkeisiin asioihin, priorisoi. Kuuntele ja tottele kokeneempia ja viisaampia.

Mä koen itse olevani suhteellisen positiivinen ihminen, mutta en kenties ihan mahdu siihen fitnesshössöttäjien lokeroon keiden elämä on yhtä happyhappyjoyjoyta, enkä pelkästään siksi ole mahtumatta että olen fäti mäti, vaan siksi että mulla on omanlaiseni, ehkäpä hieman kovempi ja sivaltavampi tyyli elämässä, ainakin toisinaan.

Jos nyt etsitään muiden arvostelun ohella itsestäkin vikoja niin kyllä joo. Mulle tekisi varmaan ihan hyvää joskus olla sellainen hypersupersekopää joka hihkuisi sitä fitness-säteilyä ja girlpoweria niin paljon että Hiroshiman pommikin kalpenisi mun rinnalla. Kenties juuri mun pitäisi saada varastettua pieni annos touhotusta ja vouhotusta niiltä ketkä kohta on lataamossa lepositeissä jos ei tahti vähän höllene.

Olinpa itse sitten joskus hieman turhankin tyly (kuten varmaan joidenkin mielestä juuri nyt), niin tämä siltikin on asia joka aina välillä pulpahtaa pinnalle mieleni synkistä vesistä kuin mätänemiskaasuilla täytetty ruho (oli pakko laittaa näin hieno vertaus, ihan itse keksin hei!). Huomaan toisinaan kiristeleväni ja narskuttelevani hampaitani yhteen kun luen jotain juttuja jotka on kirjoitettu yli-innokkaan tekopirteyden vallassa. Hyi hemmetti. Se vaan on joskus todellakin mun hermoja repivää.

Olikohan mulla tässä jäkättämisessä joku muukin pointti kuin tuoda mielipiteeni esille? En ole enää ihan varma. Mä jo väsyin taas pelkästä niiden ihmisten ajattelusta ketkä kimpoilee kuin hopeakuula flipperissä, sinkoutuen aina toisesta laidasta toiseen. Värivalot sen kuin vilkkuu ja kauhea meteli taustalla. Ääh.

Eve / Queen Of Everything

42 vastausta artikkeliin “Fitness Freak – Paino sanalla FREAK”

  1. Mie oon peruspositiivinen, ja hyvin ymmärsin mitä meinasit jutulla. :) Mutta Eve, eikös se monesti sit ole ollu et kuulet jälkeenpäin, että todellusuus ei ollutkaa sitä… Meinaan jos oot lukenu esim joidenki fitness-tyttöjen avautumisia kusaprojektien jälkee..

    • No Kerttu sinä ootki tollanen päivänpaiste ja piristys!!! <3 :)

      Mutta oikeasti en kyllä käsitä, että jos ihmiset pitää blogia, niin miksi pitää aina olla superhyperextraihqpositiivinen? Jos on huono päivä, eikö siitä voi kirjoittaa tai ilmaista sen. Ei aina tarvi olla paras ja jaksaa tehdä hullunlailla. Musta tuntuu, että tässä on taustalla oman itsensä riittämättömyydentunne.. :)

    • Niinhän sä Kerttu olet, mutta sun kaltaisista aidosti iloisista ihmisistä imen positiivista energiaa kuin sieni :) Mä ajattelen just semmoista toisenlaista timanttihileglitter-kaikkionainahyvin tyyppistä ihmistä, jolla ei tosiaan aina kaikki ole hyvin. Ja siinä olit varsin oikeassa, monella tulee sitten se ”romahdus”, eli pinta kiiltää turhankin kirkkaasti ja sitten pitää jäädä päälomalle vähän kaikesta.

    • <3 Eve ja Kaisa kiitos. Ihana Eve, saat kyllä imiä, ja mie lähetän Sulle aurinkoista mieltä kyllä mielelläni. Ite oon just semmonen, että en stressaa, ja elän hetkessä, ja siksi just koen kiitollisuutta, onna, iloa pienisäkin, kun on ollu sitä vaikeampaaki, ja osaa arvostaa terveyttä. Juu ja toki saa kirjottaa huonoista fiiliksistä Kaisa jos haluaa. :) Just Eve, tajusin ja tarkotin just samaa.

    • Mä oon huomannu saman! Ja myös uusissa fitnesshurahtaneissa blogin kirjoittajissa on iiihan liikaa näitä jotka haukkuu ne jotka ei sata lasissa pakerra jonkun liikuntaharrastuksen perässä. Eiks jokainen vois keskittyä omaan juttuunsa mikä ikinä se onkaan :D Ja sit nää jotka saa ”orgasmeja” treeneissä tai ”oksentaa” jalkakyykyn jälkeen tai ”itkee pukkarissa kun tuli tehtyä niin täysillä treeni”. Voisko liiotella ihan vähän vähemmän. Noin muuten blogeja lukee tosi mielellään kun löytää näiden hypettäjien seasta ne itsensä kaltaiset tavalliset kuolevaiset.

    • Eiks jokainen vois keskittyä omaan juttuunsa mikä ikinä se onkaan <— True dat! Mutta on mulla kyllä pitkä sylki kovassa jalkatreenissä lentänyt, että ei sinänsä. Vaan se ei oo ihanaa, vaan kamalaa :D

  2. Tämä oli niin hyvä :D Muutenkin sun blogipäivityksiä odottaa aina innolla, on niin hyvää asiaa :)

  3. Niin nyt kun minusta on tullut fitnessurheilija, niin olen niin intoa piukassa! Aina en oikeastaan edes muista, että olen urheilija, kun se on niin hassua, hi hi hii! Mutta kun tämä on niin hienoa, että haluaisin vaan 24/7 syödä muovikipoista kylmää ruokaa ja treenata salilla niin, että melkein kuolen, mutta en sitten ihan kuolekaan vaan selviydyn ja se on niiin siiistiiii! Oikeastaan en tarvitse elämääni mitään muuta kuin fitneksen, koska se on mulle kaikki. Lepopäivät on niin tuskaa!

    Anteeksi, olen ehkä tyly, mutta kun kolmekymppinen ei oikeasti enää jaksa tällaista. Olen mielestäni itsekin lähes aina hyvällä tuulella, mutta liika on liikaa kaikessa, jopa hypetyksessä.

    • No näinpä! Musta on ihmismäisempää joskus sanoa että joo, nyt mennöö päin vittua :D Tosin, ehkä kaikilla ei mene, mutta väitän että suurimmaksi osaksi sellainen järjetön ihkuttelun ylläpito on aika voimia vievää, ellei sitten ole muutenkin todella positiivinen ihminen. Mä silti luulen että kaikki kyllä erottaa nämä kaksi asiaa toisistaan :)

  4. Lähinnä tuollaisten ihmisten rinnalla tuntee itsensä riittämättömäksi kun ite jaksaa just hoitaa tän huushollin, tehdä ruuat ja käydä salilla. Muutapa ei sit jaksakaan. Taitaa olla noiden parikymppisten touhua toi fitnesshypetys. Vanha ei enää jaksa :D

    Mut tänään hei kyykätään! Vähänkö siistiiiiiii :D

    • Hah. No joo. Vanha ei jaksa. Tosin, en mä haluis mikään täysin hyper-aktiivinen hullukaan olla :D

  5. Aiva huipputekstiä! Just eilen itsekin ihmettelin tätä hypetystä ottaa valokuvia ruoasta ja laittaa se kuva sitten blogiinsa. Jauhelihaa ja porkkanaraastetta, woo. Wtf, mitä sitten?

    • :D Mut hei, oon mäki laittanu ruokakuvia. Laitan varmaan porkkanaraasteestakin! Ihan sun kiusaksi ;D

  6. Mulle on tullu jonkinasteinen fitnessburnout. Ei vaan jaksa lukea kuinka taas ollaan treenattu niin kovaa, että on keräilty itteänsä salin lattioilta ja sit sellasen treenin perään taisteltu, ettei vaan tuu syötyä sitä banaania vaikka se helpottais oloa, mut koska ohjeessa ei sitä lue. Ja ohi ohjeen ei voi tietenkään syödä enää ikinä ja kroppa pitää saada ainaski 3% rasvoihin. Mihin niinku se elämästä ja liikunnasta nauttiminen on hävinny??

    • Överit voi tulla kyllä monestakin syystä. Varmaan joku saa överit mun angstaamisesta, et ei kai tässä itekään ihan virheetön ole, heheh :D

    • Sportti-Muija, pidin itse parin viikon tauon näiden fitness-blogien lukemisesta juuri samasta syystä, koska kiinnostus ainaiseen ihkuttamiseen loppui. Olipa piristävää törmätä tällaiseenkin tekstiin välillä, IHANAA ETTÄ ON YHÄ OLEMASSA TAVALLISIA, LIIKUNNALLISIA IHMISIÄ :)

  7. Herätti kyllä paljon ajatuksia ja piston sydämeen oman blogin tiimoilta.. piti saman tien purkaa sinne tuntoja tästä aiheesta :)

  8. Loistava teksti! Mun mielestä oikeestaan millään muulla ei oo väliä, kun että ihminen olisi oma itsensä, aidosti. :)

    • Joo, samaa mieltä. Ja kyllä sen yleensä erottaa ketkä on oikeesti niitä pirtsakkoja ja kaikki asiat positiivisuuden kautta kokevia ja ketkä sitten ehkä ei. Jos ei etukäteen niin ainakin jälkikäteen paljastuu.

  9. Niimpä! En tiiä miks mut jostain syystä vituttaa suunnattomasti porukan kuvat jostain porkkanasta tai salaatinlehdestä sit siin alhaalla kommentti nam, omnom yms himmee hehkutus. Joo vittu varmaan suurinta herkkua joku tollane hymy naamal vedetää tottakai mielummin sellasta ku jotai pitsaa tai irtokarkkeja hyi helvetti nehän on saatanasta! Ja ne lisäaineet omg mitä myrkkyä jnejnejne asenteella jo yksi irtokarkki voi tappaa. Oho avautuminen =D

    -miima

    • Hahah. Nauroin ihan ääneen :D Joo. Mä en ainakaan ala esittämään kuinka kaikki terveellinen ruoka on just parasta ja ihaninta herkkua. PASKAT! Jos näin olisi niin ihmiset ei söis ees mitään roskaruokia ja muita vähän ”epäterveellisempiä” ellei ne just ois kaikista parhaampien makuisia. Toki, tämäkin sillä erotuksella että myös terveellinen ruoka voi olla todella hyvää, raikasta ja paljon makuja ym, ainakin niille ketkä elää tyyliin eineslihapiirakoilla.

  10. Tämä kyllä osui ja upposi, heheh :D Flipperkuulia, nimenomaan!

    Ok, blogimaailma ja kaikenlainen nettihypetys, fäcebuukit ja instagramit, rahka-ananaskuvineen, vääristävät koko touhua. Kyllä musta on normaalia, että välillä kaikki suoraan sanottuna vituttaa. Ei sillä, arvostan kyllä niitä, jotka näkevät aurinkoisen puolen ja elämä hymyilee kaikesta huolimatta, mutta ei se aina vaan kulje. Varsinkaan urheilussa. Ei joka kerta kroppa vain pysty parempaan, tai ainakin mulla tulee niitä päiviä, kun salilla hapottaa ja väsyttää ja ois kivempi vain mussuttaa pullaa. Mutta onneksi joka päivä ei ole sellainen, eihän hommassa ois muuten järkeä.

    Eri juttu vain, kuinka moni näistä avoimesti puhuu. Pitää ylläpitää fitnesshäpihäpifantsuu-ulkokuvaa. Jaa niin kenelle? Kyllä mä arvostan sitä, että joku uskaltaa välillä olla ihminen niin kuin me kaikki muutkin. Ja sulla on mahtava asenne, ammennetaan vitutuksesta voimaa :D

    • True dat. Meiksi lähestyy asioita toisinaan jopa raatorealismilla. Mut tietty jokainen tyylillään. Mulla ainaki menee välillä niin pitkin vittuja ettei tosikaan :D

  11. Ja vähänkään huonommalla itsetunnolla varustettu ihminen (kuten minä) tuntee itsensä aivan surkeaksi noita hehkutuksia luettuaan. Oonko jotenkin huono ihminen kun en saa kiksejä kovasta treenistä? Kun se ei ole IHANAA! Olen joskus treenannut tosi kovaa ja tulihan siitä kiva olo kun siihen pystyi. Että MINÄPÄ JAKSANKIN! Mutta sittepä ei enää jaksanutkaan. Nyt ketuttaa korjata vuosien virheitä, väsymystä ja ylipainoa ja muistella aikoja kun oli ihanan virkeä, viitsi tehdä parin tunnin punttitreenejä ja 500 vatsalihasliikettä ja käydä kympin lenkillä päälle. Varsinkin kun tuo pitää tosiaan tehdä töissäkäynnin ohella (joskus päivät venyy) ja arjen pyörittämisen ohella (pyykki ja pöly on näköjään loppumattomia luonnovaroja). Ketuttaa kun vieläkään ei oikein ymmärrä, että vähempi on monesti enempi.

    -Anna-

    Ps.Torstainangstia. Huomenna piti olla vapaapäivä, vaan eipä olekkaan.

    • Mä saan kyllä ”kicksejä” kovasta treenistä, mutta en voisi sanoa kokevani mitään euforiaa jos ennemminkin on yrjö kurkussa koko ajan. On hieno suoriutua oikein hardcore-setistä, mutta aivan hirveetähän se kuitenkin on :D

  12. Kiitos tästä tekstistä! Olen jo jonkun aikaa ihmetellyt, blogeja plaratessani ja seuraamisen arvoisia etsiessäni, että harrastaako tätä lajia naisista kukaan sellainen, joka ei koko ajan ole täydellinen? :D Itsekin olen tosi positiivinen ja iloinen ihminen, mutta en mää jaksa joka päivä näitä sateenkaaria oksentaa, menee nestetasapaino ihan täysin. :D

    Niin ja kiitoksia vaan tästä blogistakin, tykkään sun tavasta kirjoittaa noin niin kuin ylipäätään. Jonkun aikaa olet jo lukulistalla ollut, mutta nyt vasta uskalsin kommentoidakin! (:

    Ehanaa perjantaita! (:

    – Sofi

    • No oleppa hyvä :) Niin, harva tosiaan oikeasti on täydellinen, ja vielä harvempi pystyy ikuisesti täydellisyyden kulisseja pitämään yllä, tai jos pystyy, ei jaksa.

      Kiva jos tykkäät kirjoituksistani! Mun blogin kommentointia ei kannata arastella. Siitä vaan :)

      Mukavat perjantait myös sulle! :)

  13. Oonkohan mä vieraantunut tuosta ”kehoscenestä” ihan pihalle, kun en mä ole tuollaisiin blogeihin törmännyt (enää aikoihin)? Tosin sun, Jonna1983:n ja Anu Lehtorannan blogit lienee ainoita, joita luen edes jokseenkin epäsäännöllisen säännöllisesti :) ps. Kiitti muuten tuon taustavärin vaihdosta, nyt tätä pystyy lukemaan kännykälläkin paremmin!

    • Fitness-aiheisia blogeja on nykypäivänä varmaan satoja, ja joukkoon mahtuu kaikenlaista, mukaanlukien tämä mun paskanjauhanta :D Mä luen myös Fastin treenipäiväkirjoja jotka monilla on ”blogityyppisiä” sisällöltään, ja sielläkin aina välillä silmiäni pyörittelen. Ärsytyksiä saan myös välillä forum-kirjoitteluista, mutta ne on yleensä yksittäisiä postauksia joten ei niin paha.

      Ja taustaväristä: Mä päätin että vaikka se musta ja pinkki mun lempivärejä onkin, niin selkein ulkoasu on varmaan näin. Musta pohja ja pinkit tekstit, vaikkakin ne mun työkoneilla, läppäreillä ja kotona on ok, ei kuitenkaan varmista sitä että kaikkien näyttöjen säädöt olisivat samanlaisia. Tätä vaaraa ei valkoisella pohjalla liene. Ei ainakaan kenelläkään pitäisi käydä silmiin :) Itekin siis tykkään näin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta