Hiusprojekti mustasta vaaleaksi

Hiusprojekti mustasta vaaleaksi

Mustasta vaaleaksi projekti lähti käyntiin yhteistyössä Kampaamo Gyylin kanssa, kun perjantaina 18.08 istuin syntymäpäivieni kunniaksi aamupäivällä Jennan tuoliin. En ole vuosikausiin käynyt kampaajalla, koska hiusten mustaksi värjääminen ja tyvikasvun peittäminen on viimeisen parinkymmenen vuoden ajan sujunut kätevästi ihan markettiväreillä. Kyllästyin mustiin hiuksiin parisen viikkoa sitten ja kirjoitinkin siitä jutun ”Mustien hiusten vaalentaminen”. Nyt oli siis aika luovuttaa homma ammattilaisille ja laittaa lappu luukulle Eveliinan kotikampaamoon.

Mustasta vaaleaksi

Vaikka itse olenkin värjäillyt hiuksiani niin tiesin, että vaalennusprojekti on hieman eri asia kuin yhdellä värillä puljaaminen omassa kylppäriin pystytetyssä kotikampaamossa. Yhden kamalan kotitekoisen vaalennuksen aikanaan koettuani, päätin olla fiksu ja pyysin apua ystävältäni Amalta joka työskentelee kampaajana Gyylissä. Heillä on siellä aivan superhyvä tiimi ja Gyyli onkin hyvämaineinen kampaamo Helsingissä Kalevankatu 26:ssa. Ama suositteli minulle kolleegaansa Jennaa joka on erikoistunut hiusten suurimpiin muutoksiin, pidennyksiin ja vaalennuksiin, joten sovimme että lähdemme yhdessä toteuttamaan tätä vaalennusprojektia.

Realistiset odotukset

Jennalle mulla ei ollut oikeastaan kuin kaksi toivetta: se etten lähtisi kampaamosta samoilla mustilla hiuksilla, ja ettei tulos olisi punainen/oranssi. Siinä kaikki. Annoin siis hyvin vapaat kädet ammattilaiselle ja mulla oli myös ymmärryksessä se, ettei pikimustasta tukastani tulla saamaan kerralla vitivalkoista, tosin se nyt ei ole tarkoituksenakaan.

Lähtötilanne oli siis se, että olin 2-3 viikon välein viimeiset parikymmentä vuotta värjännyt hiuksiani markettivärillä mustaksi tai sinimustaksi, levitellen väriä usein reippaasti myös pituuksiin. Tämä tarkoittaa sitä että väriä on kerrostunut paljon ajan saatossa verrattuna siihen että olisin värjännyt vain tyven, ja värin poistaminen hiuksesta voi olla haastavaa.

Lähtötilanne: hiukseni ovat pitkät, pörröiset ja luonnonkiharat

Miten vaalennusprojekti lähti käyntiin?

Hiuksiini tehtiin ensin yksi vaalennus Schwartzkopfin Blond Me sarjan värillä käyttäen samalla Olaplexin suojaa. Väri oli hiuksissani tosi tiukasti, ja ensin meinasi näyttää siltä ettei musta väri ole lähdössä yhtään mihinkään. Parikymmentä vuotta markettimustaa tukkaan sudittuna oli siis tehnyt tehtävänsä, tiukassa oli!

Sain siis tovin istuskella ja odoteltiin rauhassa mitä tuleman pitää, Jennan aina välillä tarkastaessa tilannetta ja kysellen ettei vaan kuumota, kirvele tai mitään muutakaan. Tärkeää oli että vaalennusprosessi tehdään niin paljon hiusta säästäen kuin mahdollista, ettei tuloksena olisi pelkkää hamppua ja purkkaa. Kukaan kun ei varmasti halua joutua leikkaamaan hiuksiaan siiliksi liian rasittavan käsittelyn takia, tai en ainakaan minä. Mentiin siis hiusten hyvinvoinnin ehdoilla.

Vaalennus eteni kakkoskierroksella

Ensimmäisen vaalennuksen jälkeen oli vuorossa kierros numero kaksi, sillä ekalla setillä hiuksia ei saatu vielä tarpeeksi vaaleaksi. Edellinen vaalennusväri pestiin siis pois hiuksista, lisättiin taas uudet vaikuttavat aineet Olaplexin kanssa ja sitten homma alusta. Ei muuta kuin jännityksellä odottamaan mitä on aikeissa tapahtua…

Kyllähän se tiukassa ollut musta alkoi sieltä hiuksesta sitten purkautumaan ja katoamaan, hitaasti mutta varmasti. Kahden kerran vaalennus paljasti altansa varsin kirjavan kuontalon joka oli tarkoitus peittää värillä odottamaan seuraavaa kertaa, niin että välissä annetaan hiusten hetken levätä.

Kaunis, eikö? Olisiko pitänyt jättää ihan vain näin? :D

Kolmas työvaihe

Parin vaalennuskierroksen ja Olaplexin suojan jälkeen olikin vuorossa hiusten sävyttäminen uudella värillä, niin että kirjavuus saaataisiin peittoon ja tulos olisi siisti. Vaaleampi kuin musta, mutta ei vielä vaalea, vaan mustasta useampi aste vähemmän, siis ruskea.

Jenna levitteli väriä useassa eri kerroksessa aloittaen latvasta, ja sitä mukaa sekoitteli värejä että saadaan kaunis lopputulos. Tyveen tuli tummempaa ja latvaan vaaleampaa, sen mukaan mentiin mitä alla oleva vaalennuksen väliaikatulos vaati.

Mikä oli lopputulos ensimmäisen kampaamokäyntini jälkeen?

Hiukseni ovat nyt siis kahdesti vaalennetut Olaplexin suojalla, ja myös värjätty Olaplexia käyttäen. Niihin on myös lisätty Olaplex-hoito, ja ensi kerralla jotain vastaavaa on varmasti luvassa, riippuen siitä miten hius taas reagoi ja mitä saadaan aikaan. Turvallisesti, hiusten hyvinvoinnin ehdoilla.

Seuraava aika minulla on kuukauden päästä, ja silloin on tavoite taas vaalentua reippaasti. Lupasin keräillä Jennalle tavoitehiuksista kuvia näytettäväksi, koska nyt jo jonkinlaista toivetta lienee olevan mahdollisuus toteuttaa kun päästään tästä vaaleammaksi.

Mä olen todella tyytyväinen uuteen lookkiini ja on ihana olla parinkymmenen vuoden jälkeen jotain muutakin kuin mustalla tukalla. Vaihtelu tosiaan virkistää ja musta on piristävä ajatus että tämän vaalennusprojektin aikana tulen kokemaan erilaisia hiusvärejä ja vaiheita, kerrankin oikein kunnolla vaihtelua!

Tämä ammattilaisen käsissä vaalentaminen antoi kyllä hyvän vahvistuksen sille, ettei missään nimessä olisikaan kannattanut alkaa tätä mustasta vaaleaksi projektia suorittamaan koti-oloissa. Fakta on se että mun hiukset olisi kärsineet ihan hirvittävästi ja todennäköisesti katkeilleet ja tuhoutuneet täysin jos olisin alkanut itse säveltämään. Nyt on huoletonta hoitaa tätä projektia eteenpäin kun on ammattilainen tekemässä duuninsa.

Vaalennusprojektista tulee lisää taas kuukauden kuluttua, katsotaan mitä sitten tapahtuu!

Jos kiinnostuit Gyylistä niin kannattaa tsekata heidän sivunsa. Jennalle, Amalle ja muille Gyylin kampaajille saa varattua aikoja ajanvarauskalenterista jonka löydät täältä!

 

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808

Seksi ja seksittömyys puhututtaa

Seksi ja seksittömyys puhututtaa

Seksi. Hui kamala. Vaikka eletään jo vuoden 2017 loppupuoliskoa ja ylitsevuotavan seksuaalisuuden aikaa, olen huomannut että siinä samalla missä seksi on aiheena vapautunut todella paljon, on se joillekin ihmisille täysi tabu. Joidenkin mielestä edes seksittömyydestä ei saa puhua, koska se on sairasta ja perverssiä, tai vähintäänkin jonkinlaista huomionhakua. Mietitäänpä asiaa nyt ihan uudesta näkökulmasta: Miksei se vaan voisi olla ihan normaalia keskustelua, ilman sen kummempia leimoja?

Yleensä en lue itsestäni erilaisilla keskustelupalstoilla käytäviä keskusteluja, mutta Facebookissa tällainen pieni lipsahdus kävi kun muutama kaverini oli kommentoinut minusta julkaistua Iltalehden juttua. Siinä sitten väkisinkin tuli luettua muutama kommentti huuli pyöreänä, ja ihmeteltyä sitä millä vuosituhannella me eletään.

Hetken päästä kuitenkin muistin, että myös kaikenlaisilla (myös niillä ei niin kivoilla ja huonosti käyttäytyvillä) ihmisillä on pääsy nettiin, ja samanlailla he kirjoittelevat suu vaahdossa muihinkin uutisiin ja arvostelevat toisten valintoja, unohtamatta tietysti parjata ulkonäköä. Olihan se aika hassu lukea, kun joku 70-vuotias Pertti Perähikiältä toteaa minun elävän puutteessa siksi koska olen niin ruma. Jep, juuri siitä se johtuukin ja juuri puutteestahan jutussa oli kyse. Vai jäikö juttu lukematta ja luettu ymmärtämättä?

Seksistä ei tarvi jauhaa koko ajan, mutta miksei siitä voisi kuitenkin puhua?

Mulle seksi ja seksuaalisuus yleensäkin on aina ollut luonteva aihe puhua, mikäli siinä nyt mitään puhuttavaa on. Koen olevani seksuaalisesti avoin ja vapaamielinen ihminen, mutta minulla on omat moraalikäsitykseni: en esimerkiksi harrasta seksiä parisuhteen ulkopuolella enkä kovin kevyin perustein, koska sellainen ei sovi omaan elämäntyyliini ja arvoihini.

Nykypäivän kertakäyttöisestä deittailukulttuurista olen kirjoitellut blogiini pariinkin kertaan, ja myös siitä millaista on ollut näin aikuisemmalla iällä olla sinkkuna, tällaisella Tinderiin-, ym. deittipalveluihin sopimattomalla luonteella. Toimittajat lukevat erilaisia blogeja, ja niinpä minunkin ajatukseni pääsivät Iltalehden Seksi&Parisuhde -osiolle, kun ystävällisesti suostuin haastattelupyyntöön. Mitäs minulla on tässä on hävettävää? Ei kertakaikkiaan mitään. Kyllä minä voin näistä asioista puhua ihan omalla nimellä ja kasvoilla, kaikesta mahdollisesta negatiivisesta lieveilmiöstä huolimatta.

Seksistä puhuminen on huomionhakua

Näin bloggaajana (oli sitten kaltaiseni työkseen bloggaava, vaikkapa harrastelija tai jotain siltä väliltä) on normaalia olla esillä. Blogiani lukee jatkuvasti suuret määrät ihmisiä, ja olisi ristiriitaista vältellä julkisuutta ja näkyvyyttä, kun tavoitteena on juurikin olla jonkinlainen somevaikuttaja ja keskustelun sekä mielipiteiden herättäjä. Kaikkien ei tietty tarvitse tätä ymmärtää, mutta suuri osa ihmisistä nauttii blogeista, vlogeista ja erilaisista somepersoonista ja heidän tuottamastaan sisällöstä. Näin tää maailma pyörii nykyään, halusi sitä tai ei.

Se mikä ei blogimaailmaan kauhean vahvasti (ainakaan vielä) kuulu on seksi, ja seksistä puhuminen. Muutaman erotiikkaliikkeen bannereita on voinut näkyä blogiportaalien sivuilla, sillä itse portaalit ovat myyneet mainospaikkoja yrityksille. Sen sijaan itse blogeissa en ole koskaan tainnut tavata sisältömarkkinointia seksi-aiheella, vinkatkaa toki jos sellaisia on olemassa?

Ymmärrän kyllä, ettei esim. perheprofiloituun kuvaan sovi K18 aikuisten jutut sinne lasten kuvien ja kakkuohjeiden sekaan, mutta muunkinlaisia blogeja on olemassa, ja kaikilla on oma lukijakuntansa. Mä ehkä voisin olla sellainen joka puhuu myös niistä seksiasioista, kun pysytään asialinjalla. Siinä ei ole mitään pahaa eikä väärää, ja on ihan yhtä ookoo harrastaa seksiä kuin olla harrastamatta. Elämä on täynnä värejä ja vaiheita, jokaiselle omansa. Mä elän nyt tätä seksitöntä vaihetta ja olen ihan sinut sen kanssa. Toivottavasti kovin moni ei siitä mieltään pahoita, että näistäkin asioista jotkut haluaa lukea.

Lue myös kirjoitus Kaksi vuotta sinkkuna ja selibaatissa

Queen Of Everything Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa
Snapchatissa käyttäjätunnus queenofeve1808