Hyvästi stressi ja arkiset murheet

Stressi SEIS!

Huomenna jätän hyvästit Suomelle. En pysyvästi, mutta reilun neljän viikon ajaksi ja odotan siltä ajalta paljon. Tottakai mua hieman pelottaa kuinka osaan olla niin kauan poissa kotoa ja erossa koiristani Ingridistä ja Silviasta. Äidille ja isäpuolelle voi soittaa vaikka kymmenen kertaa päivässä mutta ilman koiria en osaa olla. Olen tottunut saamaan niiltä läheisyyttä ja lämpöä, joten tulevista viikoista voi tulla paikoin hankalia, ainakin ilta-aikaan kun ne lämpimät pikkuiset puuttuvat peittoni alta.

Huhtikuu on ollut varsin synkkä kuukausi mulle enkä oikein ole pystynyt antamaan itsestäni niin paljon kuin haluan ja olen joutunut murehtimaan monenlaisia asioita. Mun murheet ja mietteet ovat olleet niin terveyden ja oman hyvinvoinnin puolella kuin ihmissuhteita ja muita asioita koskevissa asioissa, aina taloudesta arkisiin työjuttuihin ja muihin. Mua ahdisti oman rapakuntoni toteaminen (klik!) ja tein lisää muitakin hyviä päätöksiä terveyteni suhteen (klik!), mutta niiden asioiden ajatteleminen ja konkreettinen käsittely on ollut hieman ahdistavaa. Jotenkin tämä elämänmuutosprojekti joka tuntuu ikuisuusprojektilta on ollut hankalaa ja pitkä ja pimeä talvi on vienyt musta mehut.

En jaksaisi enää pätkääkään tätä harmautta, onneksi viime viikolla ollaankin saatu nauttia useampana päivänä auringosta. Mulla on vahva luotto siihen, että Suomessa on vihreää, lämmintä ja aurinkoista kun palaan takaisin. Mä kaipaan valoa ja energiaa, haluan että tää stressi loppuu.

Älä hyvä tyttö tee itse elämääsi hankalaksi

Hupaisaa sinänsä, että puhun siitä että on joku stressi, mutta sitten en stressaa asioista mistä pitäisi tai jätän itse asiat hoitamatta niin että aiheutan itse itselleni lisästressiä. How dumb is that? Normaalisti jätän asiat viime tippaan ja joskus sen ylikin, mutta tietyissä pakollisissa asioissa yritän suoriutua niin kuin pitääkin. Lennolta ei voi myöhästyä ja kentällä olen varmasti ajoissa (eikä myöhästely kuulu muutenkaan tapoihini vaikka muuten olenkin vitkuttelija) ja tällä kertaa olen aloittanut pakkailun jo matkaa edeltävänä päivänä. Mä olen tehnyt jo lähtöselvityksen netissä ja maksanut ennakkoon ylimääräisen ruumaan menevän matkalaukun, joten kaikki on siltä osin kunnossa, mutta yhtään tavaraa ei vielä noissa matkalaukuissa ole.

Tavanomaisesti olen pakkaillut vasta lentoa edeltävänä yönä tai pari tuntia ennen lähtöä, mutta kuukauden reissu on kuitenkin sen verran pitkä rupeama, että mä olen jo alkanut haalimaan kamoja kasaan. Omia hermojani säästääkseni ajattelinkin, että laitan jo tänään illasta suurimman osan kuntoon, niin ei jää sitten aamulle niin paljoa. Huvittavia muistoja on kyllä monilta reissuilta kun aamulla olen vielä värjännyt hiuksia, sheivannut, laitellut tekorusketuksia sun muita hirveässä kiireessä. Perusmeikä.

Tolkku hommassa on silti aina ja mä teen joka kerta ennen lähtöä tarkat listat siitä mitä tarvin, näin ei mikään pääse unohtumaan ja kaikki asialliset hommat kyllä hoidetaan, muuten ollaan sitten kuin Ellun kanat.

Hyvinvointiloma feat. etätyö yhdistyy

Tulevalta neljältä viikolta odotan paljon: Uusia maisemia ja uusia ihmisiä, aurinkoa, lämpöä, hiekkaa varpaissa. Säännöllistä ateriarytmiä ja hyvää ruokaa, ulkoilua ja uimista. Syön vitamiineja ja otan mun omegat jotta voin jatkaa tätä oman hyvinvointini kohentamista, luen rentouttavia kirjoja ja chillaan niin paljon kuin pystyn.

Kirjoitan blogia ja teen töitä reissun päällä joten blogi tulee päivittymään 4-7krt/vko tahdilla, joten mikään kuukauden loma tämä ei tule olemaan, mutta kuitenkin normaalista poikkeavaa. Oletan, että tulen olemaan normaalia rentoutuneempi.

Jos et vielä seuraa minua Instagramissa (queenofeve) niin nyt se kannattaa tehdä, sillä tulen olemaan ulkomaanmatkan ajan normaalia aktiivisempi Instagram Stories puolella heti huomisesta lähtien.

Hyvästi stressi ja adios amigos!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

 

Kuvat Unsplash

Lähtö Tinderistä on taas lähellä

Mä oon tylsistynyt ja ennen kaikkea turhautunut Tinderistä ja ihmissuhteista

Niistä voisin jauhaa loputtomiin täällä blogin puolella loputtomiin, mutta en jaksa monesti viikossa kirjoittaa samasta aiheesta, vaikkakin parisuhteet, tunteet ja ihmisten käyttäytyminen erilaisissa tilanteissa on mun mielestä tosi kiinnostavia aiheita. Myöskin mun blogin analytiikan mukaan nämä aiheet on kiinnostavia myös teidän lukijoiden mielestä. Kaikki treffailua, miehiä ja ylipäätään ihmissuhteita ja henkilökohtaista elämää koskevat kirjoitukset ovat aina luetuimpia aiheita.

Nyt mä oon taas lähellä sitä hetkeä, että lähden ovet paukkuen Tinderistä, mutta koitan nyt olla järkevä aikuinen ja olla tekemättä sitä. Mä oon vaan niin tylsistynyt ja turhautunut siihen ettei mitään tapahdu, ja matchien kanssa ei jutut etene tai latistuu samantien. Tiedän, etten ole ainoa tämän asian kanssa ja olen netistä lukenut paljon avautumista siitä etteivät miehet juttele takaisin lainkaan tai jos niin hyvin laiskasti. Keskustelut kuivuvat kasaan nopeasti ja sellaista reipasta intoa ja toimintaa on hyvin vähän. Mä en jaksa sellaista.

Miksi sitten etsiä seuraa Tinderistä?

Tämä on kysymys johon en osaa vastata itsekään ja aika ajoin mietin, että mitä helvettiä mä siellä teen?Tinderistä on muodostunut mulle tällä hetkellä hieman sellainen paikka, etten rehellisesti tiedä mitä ihmettä sen kanssa pitäisi tehdä. En oikein ole kiinnostunut siellä olevista miehistä enkä mitenkään erityisemmin kaipaa seuraa, mutta toisaalta pysyvä parisuhde olisi kiva asia. Menin sinne siksi, koska koin ajan menevän liian nopeasti eteenpäin ja minun ollessani täysin passiivinen ja pelkäsin huomaavani, että yhtäkkiä onkin kulunut kymmenen tai kaksikymmentä vuotta ja olisin edelleen yksin.

Toisaalta nyt mietin, että olisiko se sitten paha asia? Kyllähän maailmassa on paljon itsenäisiä ja parisuhteettomia ihmisiä ketkä nauttivat elämästään juuri niin. Niinhän minäkin. Tietysti olisi ihana kokea ihastumisen tunne ja perhosia vatsanpohjassa, mutta niitä tunteita ei vaan ole eikä näytä tulevan. Ehkä juuri sen takia olenkin niin tylsistynyt ja passivoitunut kun olen jo unohtanut millaisia tunteita sitä edes voi kokea?

Näistä mun pohdinnoista voisi kirjoittaa vaikka romaanin ja tuntuu, etten edes mitenkään saa jäsenneltyä kaikkia eri ajatuksia näihin postauksiin kun niitä on niin paljon. Mä nyt vaan selitän jotain ja menen silleen omalla hyvällä flow’lla, ehkä tästä joku tajuaa jotain.

Nyt kaipaan vertaistukea… Kannattaako siellä olla? Voiko sieltä löytyä mitään vai voiko kulua vuosiakin ilman onnistuneita treffejä?

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa