Kiitos seksiä tarjonneet, mutta ei kiitos

Kun Iltalehti viime lauantaina nosti uudestaan otsikoihin lähes vuoden vanhan haastatteluni sinkkuudesta ja selibaatista minua ennakkoon tiedottamatta, koin aikamoisen shokin. Alkujärkytyksestä päästyäni tiesin, että taas mennään. Vaikka sinkkuudessa ja vapaaehtoisessa seksittömyydessä ei pitäisi olla mitään pahaa saati nolosteltavaa, aihe silti ärsyttää joitain ihmisiä ja aiheuttaa vihaa. Tiesin, että taas minua, valintojani ja etenkin ulkonäköäni tullaan ruotimaan ja hyvästä sekä positiivisesta jutusta huolimatta jotkut ihmiset näkevät sen huonona asiana. Tätä asiaa käsittelinkin jo jonkun verran kirjoituksessani ”Oot niin ruma niin siksi et saa”, mutta ajattelin vielä palata asiaan.

Joku järjen jättiläinen oli kokenut tehtäväkseen ilmoittaa minut ties mihin sinkkujen yhteisöihin, seuranhakupalveluihin ja sinkkusivustoille, mutta onneksi niihin rekisteröidyttäessä tarvitsee vahvistaa sähköposti hyväksymällä. Kiitos, mutta ei kiitos. Minulle riittää jo olemassaoleva Tinder. Sekin oli ihan mieletön askel minulta, että sellaiseen suostuin parin vuoden miettimisen jälkeen lähtemään mukaan. Edelleenkään en oikein koe sitä itselleni oikeaksi paikaksi, mutta annan sen nyt olla.

Molempina kertoina kun tämä juttu on ollut esillä, olen saanut paljon kaveripyyntöjä ja yksityisviestejä Facebookissa ja Instagramissa, sekä muita sähköpostitse lähetettyjä yhteydenottoja. Niihin on mahdoton vastata yksi kerrallaan koska niitä on lukemattomia, mutta tahdon kuitenkin kiittää kaikista kauniista sanoista ja mukavista viesteistä. Minuun yhteydessä olevista henkilöistä 95% ovat miehiä, joko samankaltaisessa tilanteessa eläviä tai sitten sellaisia jotka muuten vaan ovat kiinnostuneita luomaan kontaktia. Pieni osa minua lähestyvistä ihmisistä on naisia, useimmiten sellaisia jotka kertovat samaistumisen tunteestaan ja siitä, että elämä ilman seksiä ja sinkkunakin on oikein mukavaa.

Naiset ovat aika hyvin aina tajunneet jutun juonen, miehet eivät aina. Monet miehet luulevat toimittajan tekemää juttua jonkinlaiseksi valtakunnalliseksi seuranhakuilmoitukseksi, tai seksin puutteessa elävän naisen hätähuudoksi. Sitähän se ei kuitenkaan ollut, jutun lukemalla ja lukemansa ymmärtämällä asia olisi selvinnyt. On turha hämmästellä miten ihmeessä en voi saada seksiä, tai miten pystyn kieltäytymään seksistä ja vastustamaan kiusausta, kun siitäkään ei ollut kyse. Kiusausta ja halua ei ole kun ei ole kiusauksen aiheuttavia ja minua henkisesti ja fyysisesti miellyttäviä miehiä.

Kiitos, mutta ei kiitos

Ehkä miesten on tätä vaikea ymmärtää koska heillä seksi voi olla koko ajan mielessä ja siihen kelpaa vähemmän sopiva yksilökin, mutta itselleni naisena henkinen yhteys, kemia ja muu vetovoima on todella tärkeää minkäänlaisen seksuaalisen virittyneisyyden saavuttamiseksi. Vaikka Brad Pitt on komea, minua ei silti kiinnosta harrastaa seksiä hänen kanssaan. Pelkkä ulkonäkö ei riitä, meidän tulisi tutustua, tuntea toisiamme hieman ja ihastua. Brad Pittin näkeminen ei siis aiheuta minussa mitään vastustamatonta tarvetta hypätä sänkyyn enkä joudu päivittäin taistelemaan Brad Pittejä vastaan. Elämä sinkkuna ja seksittömänä on ihan normaalia, siinä missä eläminen seksuaalisesti aktiivisena ja/tai parisuhteessa.

Se mitä monen on vaikea ymmärtää on se, ettei seksittömyys tarkoita etteikö olisi seksuaalinen ihminen, eikä myöskään sitä, että jossain olisi jokin vikana tai että eläisi seksinpuutteessa. Ehkä se onkin se asia joka ärsyttää. Jos itse kokee jäävänsä jostain paitsi eikä saa tarpeeksi seksiä, niin voihan se kismittää, että joku kieltäytyy siitä vapaaehtoisesti. Tasan ei mene nallekarkit siis tässäkään asiassa. Toiset sitä haluaa muttei saa, ja toiset taas ei halua vaikka tarjotaan. Minun seksittömyydestä ei kuitenkaan kannata olla huolissaan, sillä se on asia joka varmasti muuttuu oikean ihmisen kohdatessa ja parisuhteen löytäessä. Vielä ei ole tullut vastaan. Sitä odotellessa.

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Reissun päällä oleminen alkoi tökkimään ensimmäistä kertaa elämässäni. Viimeisellä viikolla alkoi ihan tosissaan rassaamaan jotkut asiat ja vastoinkäymisiäkin sattui muutamia. Sitä paristi huomasi laskevansa päiviä ja toivoi olevansa kotona. En olisi uskonut itsestäni, minusta joka rakastaa matkustamista. Mulle tuli ikävä mun koiria, äitiä ja omaa sänkyä. Niitä ikävöi tietty melkein koko ajan enemmän tai vähemmän, mutta viimeinen viikko oli jo taistelua. Sitä alkoi kaipaamaan kotia ja omia tavaroita, tuttuja ihmisiä. Elämän helppoutta, yhteistä kieltä ja sitä, että tietää asioiden hoituvan just niin kuin niiden pitääkin. Tämä kaikki varmaan johtui siitä, että olin ensimmäistä kertaa reissussa näin pitkään, yli neljä viikkoa. Se on pitkä aika se.

Kaikki on niin suhteellista

Kolmen tai viiden päivän kaupunkilomat ja viikon tai parin etelänreissut menevät yhdessä hujauksessa. Niissä myös olen aina aika hyvissä hotelleissa, menen valmiille aamupalalle tai olen all inclusivessa, nautin helteestä ja linnunmaitoa muistuttavassa meressä kellumisesta. Olen vain ja ainoastaan lomalla. Nyt reissu ei ollut pelkkää lomaa vaan myös paljon työtä. Ehkä enemmänkin lähellä sitä normiarkea Suomessa, mutta hieman kevennettynä ja eri ympäristössä. Oltiin tuttavien luona kotimajoituksessa joten kaikki tehtiin itse ja elettiin vaatimattomammin kuin hotellissa. Mulle moni asia oli erilaista.

Nyt on ihanaa olla Suomessa

Jotenkin katson Suomea taas ihan erilailla. Täällä on ihanaa, kaunista, vehreää. Ei haise paska eikä roskat. Hyttyset ja muut öttiäiset eivät vaivaa kaupungissa. Mun sänky on ihan h*lvetin laadukas ja jämäkkä. Siinä on mahtava nukkua. Vesijohtovesi on ihanan raikasta, hyvänmakuista ja kylmää. Suihkussa vedenpaine on voimakas ja vessapaperi paksua. Ihmiset ei täällä naarmuta autoja eikä aja kuin reikä päässä tuolla ruuhkassa. Suurimpaan osaan asioista voi luottaa ja kaikki osaavat englantia. Palvelu on älyttömän hyvää ja kohteliasta. Kotoa on lyhyt matka kaikkialle, julkiset kulkee oven edestä ja kävelläkin voi. Tiedän minne olen menossa enkä tarvitse autoa.  Ihanan nautinnollista!

Mitä seuraavaksi?

Mä tykkään reissata, mutta nyt on kiva olla hetki Suomessa. Sain niin paljon lämpöä ja aurinkoa, että nyt tykkään olla myös varjossa. Odotan mielenkiinnolla, millainen Suomen kesä tulee olemaan. Onko hyvä sää vai ei ja haittaako se minua? Mihin lähden seuraavaksi? Sen aika näyttää, mitään ei ole vielä lyöty lukkoon koska krooninen matkaseuran puute vaivaa. Lähden kyllä jos on kaveri matkaan. Nyt jotenkin kuitenkin oivalsin mitä tarkoittaa sanonta ”Oma maa mansikka, muu maa mustikka”. Se on sitä, että vaihtelu virkistää ja molemmat yhtä hyviä, mutta mansikka ehkä hieman makeampi. Opin myös sen, että seuraavan kerran jos lähden jonnekin tämän tyyppiselle kuukauden (tai jopa pidemmälle) reissulle niin otan koirat mukaan. Vuokraan ison huvilan aidatulla pihalla ja yksityisellä uima-altaalla. Ehkäpä ensi vuonna!

♡ SEURAA MINUA ♡

Instagramissa Bloglovinissa / Facebookissa